Kun päässä on ollut samalla viikolla linnunkakkaa ja kukkia.

Ei hitto mikä viikko tämä on tähänasti ollut. Tuntuu tavallaan, että aika on kulunut tosi hitaasti ja tavallaan taas ihan tajuttoman nopeasti. Odotan lauantaita kauhunsekaisin tuntein, minulla on tiedossa minuuttiaikataululla juoksua juhlasta toiseen ja en ihan oikeasti ole vielä ihan varma miten tästä rumbasta selviän. Ehkä pidän jotain videopäiväkirjaa ig:n puolella kuin minun käy…Hahhah.

Minun piti tämä viikko ottaa taas itseäni niskasta kiinni ja raahata ruhoni salille, sitä ei kuitenkaan hyvistä suunnitelmista huolimatta käynyt vaan orastava kurkkukipu on tullut ja mennyt siinä missä motivaationikin sisäliikuntaa kohtaan. Olen ollut lähes taukoamatta liikkeellä siitä huolimatta. Ollaan kävelty ihan hulluna E:n kanssa joka fillaroi kuin vanha tekijä ja toisaalta terapiakävelty kavereiden kanssa ympäri Kotkansaarta. Kilometrejä on kertynyt varmasti tällä viikolla kymmeniä. Sattui siinä eräänä päivänä pyöräilyä fiilistellessäni niin, että olin juuri kuvaamassa my storya kun tunsin miten jokin lävisti hiukseni ja läsähti suoraan puhelimelleni…

… Taisi olla elämäni ensimmäiset lokinkakat päässä. Ehkä se oli joku universumin viesti, että vähemmän puhelinta, enemmän läsnäoloa. Oli kyllä kieltämättä hieman hinkkaamista jotta sain kakat irti rikkinäisestä puhelimen näytöstä.

Illat meillä menee koko ajan villimmäksi, alan pian olla sitä mieltä, että meillä ei ole minkään maailman auktoriteettia meidän lasta kohtaan mitä tulee nukuttamiseen. Tänään meni 1h 15min, eilen 1h30min ja tuntuu, että mitkään keinot, rytmit, rutiinit tai keijupölytkään ei auta. Onneksi meillä on pian vähän aikuisten aikaa tiedossa, sitä jaksaa sitten taas neuvotella pikkupäälikön kanssa<3

Olin tänään Kotkalais-Porvoolaisen sisustuskauppa Finformin ja rakkaan ystäväni Sallan, eli Sammalsydämen (käykäähän katsomassa hänen ihana, ihana istagram) järjestämässä kukkaseppele workshopissa, jossa opettelimme tekemään kukkaseppeleet. Minä en olisi todellakaan uskonut, että omastani olisi ikinä tullut näin kiva ja oikeasti miten haastavaa kukkien käsittely on. Tällaisen seppeleen teko on kyllä aika kaukana niistä voikukkaseppeleistä joita pienenä väännettiin. Olen niin ylpeä Sallasta, etten kestä ja toivon ihan kaikki maailman mahdollisuudet hänelle toteuttaa tätä missä hän on aivan älyttömän lahjakas!

Nyt alan valmistautumaan unille ja huomiseen työpäivään, olen ollut kaksi päivää koulutuksessa opiskelemassa skitsofreenikoiden kuntouksessa käytettävää ryhmämetodia ja voin jo kuvitella, että huomenna tämä poissaolo kostautuu. Odotan myös ihan oikeasti viikonloppua, vaikka hässäkkää onkin. Mennään huomenna jo isäni luokse grillailemaan ja lauantai- aamusta sitten aloitan tämän juhla- urakan.

Tämä postaus nyt oli tällainen sillisalaatti, mutta niin ollut minun viikkonikin. Vakaana ajatuksena oli jakaa teille tänään kotitreenivinkkejä, mutta en kertakaikkiaan kerennyt juurikaan olla kotona tänään saati sitten treenata, katsotaan taas ensiviikolla uudestaan! Ihanaa tulevaa viikonloppua <3

Jos en olisi äiti…

Mietin tässä taannoin Timon kanssa, että osaisiko sitä enää kuvitella elämää ilman lasta? Niin. Minun on todella vaikeaa kuvitella, että millaista elämää tällä hetkellä eläisimme jos meille ei olisi vielä siunaantunut tuota pikkuihmistä. En oikeastaan osaa kuvitella miten meidän elämämme olisi mennyt eteenpäin jos asiat eivät olisi menneet juuri näin niinkuin ne on. Eli joo en tavallaan ehkä osaa kuvitella elämäämme ilman Emiliä.

Jos kuitenkin voisin sanoa jotain minulle itselleni ennen lapsen syntymään, niin paljonkin osaisin neuvoa ja ohjata tekemään asioita toisin. Sillä jos nyt palaisin siihen elämään mikä meillä oli ennen Emiliä, saattaisin tehdä asioita todella eri tavalla. Helppoahan se on huudella näin jälkiviisaana, mutta ainahan sitä tulee jossiteltua elettyä elämää.  Jos minä en nyt olisikaan äiti, minä…

… Säästäisin rahaa. Säästäisin sitä ihan järkyttäviä määriä, sillä eihän sitä silloin kuluttanut kuin itseen ja omiin menoihin jotka enemmän tai vähemmän olivat järjettömiä. Nyt sitä vasta ymmärtää miten edullista elämä on ollut silloin, kulut ovat pitkälti olleet vain omia valintoja.

…Matkustelisin enemmän. Tämä on toki edellisen ajatuksen jälkeen hieman ristiriitaista, mutta niin minä tekisin. Mikäänhän ei estä perheenä matkustamista, mutta onhan se nyt ihan oikeasti tuhannesti helpompaa pakata kamat ja ottaa puoliso mukaan, kuin lähteä uhmaamaan ilmateitä taaperon kanssa.

…Antaisin aikaa ystäville ja puolisolle. Välillä tuntuu, että rakkaustankki ammottaa iltaisin tyhjyyttään kun on täysillä rakastanut ja elänyt päivää pikkuihmisen kanssa. Välillä myös huomaan, miten poissa sitä on ollessa ystävien kanssa kun lapset on mukana. Sitä keskittyy osittain kokoajan johonkin muuhun, se kuuluu asiaan toki, mutta ajoittain on ihanaa nähdä ystäviä ilman lapsia.

…Treenaisin niin paljon kuin vain ikinä jaksan. Ei sitä ymmärrä aikataulujen huolettomuutta kuin vasta nyt kun niitä pitää järjestellä. Pienestä menee koko päivä uusiksi, enkä esimerkiksi tällä viikolla ole ehtinyt kuin kerran juoksemaan. Elämässä kun tuppaa menemään muutama asia itsen edelle.

Vähissä on kuitenkin ne asiat joita edes osaan ikävöidä ”entisestä” elämästä. Tykkään tosipaljon elämästä sellaisena kuin se on nyt ja vaikka tuleehan sitä niitä heikkoja hetkiä, niin ei sitä vaihtaisi päivääkään kuitenkaan pois. Useimmat asiat on enemmän tai vähemmän sellaisia mitä voi aivan yhtä hyvin tehdä lapsen kanssa. Enkä oikeastaan ole koskaan elänyt niin kovin extremeä elämää etteikö siihen lapsi mahtuisi mukaan.

Luulen, että äitiys on kasvattanut minua niin paljon ihmisenä, että pikemminkin voisin sanoa, että jos en olisi äiti niin en ymmärtäisi miten älyttömän siistiä on katsoa kun laiva irtaantuu satamasta, tai hälytysajo ajaa ohi. En ymmärtäisi, että makaroni ketsupilla on oikeasti maailman parasta ruokaa ja muurahaiset maailman ihmeellisin asia. Äitiyden myötä olen saanut elämääni uusia sävyjä, sellaisia joita en ole ennen nähnyt. Toisaalta luulen, että ne sävyt ovat jokaisella jotka osaavat tätä maailmaa lasten silmin katsoa, oli vanhempi tai ei. Minä en ole osannut ennen äidiksi tuloa ajatella pätkääkään miltä maailma voi näyttää, ehkä siksi äitiys on minun maailmani niin mullistanutkin.