Taaperon elämää x 8

  1. Taapero on maailman itsenäisin ihminen. ”Miä ite”, ”miä kävelen” ”kato äiti mie kompastuin”. Taaperon itsenääisyys yltyy välillä suuren raivon partaalle kun kanssaeläjät eivät ymmärrä hänen osaamistaan niinkuin hän tekee.
  2. Taapero omaa pettämättömän tyylitajun. Auta armias jos se valittu traktoripaita on pesussa, ei aamusta meinaa tulla mitään. Välillä äiti-ihmisellä menee sormi suuhun kun ei enää keksi mikä vaatekappale taaperoa eniten mielyttäisi.
  3. Taapero tarvii syliä. Syliä kaivataan äidin ollessa vessassa, suihkussa, ruokaa laittamassa ja siivoamassa. Taapero kaipaa välillä syliä niin paljon, että äiti- ihmisellä kasvaa pian napanuora takaisin paikalleen.
  4. Taapero on suuri kulinaristi. Perunamuusi on parempaa kylmänä, eikä mikään voita nakkeja päivälliseksi. Toisaalta taaperolle maistuu myös lumi ja kivet. Ikinä ei voi tietää milloin taaperon nälkä yllättää, mukaan on hyvä varata milloin mitäkin pientä purtavaa.
  5. Taaperolla on ÄITIÄITIÄITIÄITIÄITIÄITIÄITI ja isi. Äiti on maailman paras tyyppi ja ehdoton ykköshahmo. Tästähän äiti on sangen tohkeissaan, toisaalta toivoen pääsevänsä välillä kakalle omassa seurassaan.
  6. Äiti- ihmiseltä loppuu pian iltasatuarsenaali, taapero on pikkuhiljaa oppinut parhaat tarinat päältä ja osaa jo kertoa itsekin miten pikkutraktori kiipeää vuorelle (kuulisittepa näitä).
  7. Taapero rakastaa itseään tavalla joka jokaisen pitäisi oppia. Voidaan viettää tuntikin katsomalla videoita taaperosta ja Taapero osaa jo kertoa, että mikä video seuraavaksi ”Emin seisoo, Emin pyörii hepalla, Emin ajaa autolla”..
  8. Taaperon tahto on järkkymätön. Olen joskus testannut kuinka kauan menee, että taapero antaa periksi- ei antanut, tehtiin kompromissi. Taapero kun päättää jotain, niin taapero päättää. Kunnioitettavaa on kyllä tuo oma tahto.

Odotan muuten ihan superinnolla tulevaa viikonloppua, olen lähdössä ystäväni Hillan kanssa duuniin lapsimessuille Helsinkiin ja vaikka hektistä tulee varmasti olemaan, on tämä ihana breikki arkeen kuitenkin ja onhan minulla huomenna eka lomapäivä tänä ”kesänä”.  Jännittävää nähdä kuinkapaljon paikalle on tullut ihmisiä ja kiva olisi nähdä teitä lukijoitakin siellä :)! Olen starline dancewearin pisteellä, olisikohan se ollut osasto 7d129? Tulkaahan moikkaamaan, olen varmasti paikalla perjantai iltapäivästä sunnuntai- iltaan.

 

Viimeviikko tiivistettynä 394 sanaan.

Minun oli tarkoitus kirjoittaa puolihenkevä postaus siitä miten ihanaa on olla kaksi- vuotiaan lapsen äiti. Eikä siitä pääse mihinkään, mitä vanhemmaksi hän kasvaa, sitä ihanampaa kaikki vaan on. Ajoittain myös järkyttävää ja raskasta, mutta toisaalta minusta tuo kytevä uhma on välillä suorastaan koomista kun mini ei enää itsekään tiedä miksi huutaa vaakatasossa lattialla. Olen kuitenkin todella innoissani kaikesta uudesta mitä mini oppii ja saan välillä nauraa ihan kippurassa kaverin oivalluksille. Miten ihana voikaan olla pieni ihminen?

Meillä oli siis eilen Emilin 2-v bileet. Ja voi luoja miten kivat juhlat meillä olikaan. Ystäviä, niin minun kuin Emilin, kävi monia ja perhe saapui kruunaamaan päivän. Illalla sänkyyn kaatui väsyneet äiti ja poika, päivä oli ihana, mutta todella uuvuttava. Oli ilo nähdä kaikki ihmiset koolla yhdessä paikassa ja vaikka itsellä aika meni lähinnä hössöttäessä, oli ihana nähdä kaikkia.

Tänään ollaan sitten opeteltu ajamaan uudella pyörällä ja koitettu toipua eilisestä. Ihmeen hyvin tuo pikkuihminen hoksasi miten pyörä toimii vaikka ei ole ikinä ennen päässyt kunnolla tositoimiin.

Luonnollisesti pieneltä jännitykseltä ei vältytty, nimittäin olin jo perjantaina viittä vaille varma ettei juhlista tule mitään. E heräsi silmät muurautuneena umpeen, mikä tarkoitti kotipäivää ja lääkärireissua. Luultiin viime syksynä, että E:llä oli alkava silmätulehdus ja tämän myötä meille oli kirjoitettu silmätippoja, jotka olin ehtinyt hakea kotiinkin asti niitä avaamatta. Nyt tulehduksesta ei voinut erehtyä joten aloitin silmätippakuurin jo heti aamusta, sillä tiesin että tämä meidän lastenlääkäri aloittaisi ne jokatapauksessa. Pikkuhiljaa silmät näyttivät paremmilta ja koska antibiootti oli päällä, ei juhlia tarvinut perua. Toki olisin ymmärtänyt senkin jos kaikki eivät olisi tulleet, sillä eihän näistä tarttuvista koskaan tiedä…

Sitten voittekin arvata mitä olen viimeviikon puuhannut kun täällä blogissa on pidellyt hiljaista. Timo oli koko alkuviikon iltavuoroissa, joten minulla ei ollut minuuttiakaan ylimääräistä aikaa. Perjantai menikin sitten leipoessa ja eilen aivotoiminta sammui suurinpiirtein yhdeksältä. Välillä arjen vauhti huimaa päätä, tuntuu ettei aikaa jää kyllä mihinkään ekstraan. Vielä ensiviikko painetaan tukka putkella, sillä perjantaina aamusta lähden kolmen päivän urakalle lapsimessuille, sen jälkeen elämä vähän rauhoittuu.. Ainakin näillä näkymin.

Ehkä voisin startata ensiviikon hieman energisemmissäkin merkeissä, mutta tiedän että kyllä se viikko siitä taas käynnistyy. Suosittelen lämpimästi ottamaan seurantaan minun instagramin (emmakaisa_) , siellä olen huomattavan paljon aktiivisempi kuin mitä ehdin ikinä olemaan täällä blogin puolella tällä hetkellä. Koitan saada jokatapauksessa ensiviikolla pari postausta ulos, mutta katsotaan- en lupaa mitään. Jos jotain toiveita on niin niitä saa kyllä esittää, välillä pää hakkaa niin tyhjää näiden päivien päätteeksi.