Matkailu todellakin avartaa!

P1000711

Kaksi viikkoa Antigualla ovat olleet todella mieleenpainuvia. En ole ehkä ikinä ennen ollut yhtä kaukana kaikesta turismiin liittyvästä, samalla kun olen vain turisteille rakennetussa lomakylässä. Vaikka tämä maa elää turismilla, on tällä kansalla vielä paljon opittavaa keski- Eurooppalaisesta turismista.

Saari tarjoaa paljon koettavaa ja nähtävää, mutta retkien ja aktiviteettien kanssa saa olla tarkkana, jotta ei tule ”huijatuksi”. Täällä aikataulut pitävät huonosti ja asiat tapahtuvat omalla painollaan. Esimerkiksi matkamme katsomaan tunnetulle Shirley Hights linnakkeelle katsomaan auringonlaskua ja kuuntelemaan skitle-musiikkia meni muuten ihan hyvin, mutta kuski oli puoli tuntia myöhässä ja siksi missasimme auringonlaskun ja melkein bändinkin. Pikkujuttuja, mutta hieman joustavuutta kannattaa ottaa mukaan kun lähtee näille leveysasteille matkailemaan.

P1000714

Minua on alkanut näiden kahden viikon aikana kiinnostamaan todella paljon tämän maan byrokratia ja toimivuus. Kaikki tapahtuu hieman vasemmalla kädellä ja sinnepäin, mutta silti täällä tuntuu kaikki toimivan. Haluaisin nähdä paikallisen sairaalan, viraston, kunnanvaltuuston ja tutustua muutenkin tähän rakenteeseen sisältäpäin, tämä on nimittäin niin kaukana siitä mihin ollaan Suomessa totuttu.

Kulttuuri on muutenkin sellainen, että minun suomalainen työmoraalini on muutamaan otteeseen hyppinyt tasajalkaa kun ravintolassa kymmenestä tarjoilijasta yksi tekee töitä ja loput sitä mitä huvittaa. Kaikki kyllä tapahtuu, mutta aikanaan. Antiguan työllisyysprosentti on todella hyvä ja työttömiä on vain kourallinen väestöstä. Työntekijöitä on kaikkialla ja paljon. Moni kuitenkin tekee kahta työtä samaan aikaan, joten toisen työn voi tehdä vähän vasemmalla kädellä ja vaikka ottaa päiväunet viraston tiskillä jos ei huvita (monessa paikassa on kasi työntekijää esim. vartiossa, että toinen vahtii, ettei toinen nukahda ja sitten he nukkuvat molemmat). Haluaisin nähdä, että millainen meteli nousisi jos kelan tiskillä virkailija vetelisi sikeitä kun vähän tahti hiljenee…

 

Me voisimme Suomalaisina kyllä oppia hieman tästä rentoudesta ja ottaa edes pienen palan tätä tämän kansan elämäntyyliä, jolloin kaikelle on aikansa, eikä asiat kaadu jos kaikki ei tapahdu sillä sekunnilla kuin itse haluaa.

Yksi asia mikä näkyy palvelussa on valtion nuoruus. Antigua on ollut itsenäinen valtio vasta reilut kolmisenkymmentä vuotta ja maata varjostaa pitkä orjuuden historia. Kansa on ylpeää omasta itsenäisyydestään, eikä vielä kovin valmis ”palvelemaan” uudelleen muita. Todella positiivisia yllätyksiä kuitenkin on ja pääsääntöisesti ihmiset ovat hyvin iloisia ja ystävällisiä.

En ihan äkkiä näkisi, että Suomessa mies päättäisi muuttaa ja nostaisi oman talonsa traktorinlavalle ja lähtisi sitä yöllä siirtämään… Harmi, että matkalla sattui kolari. Muuttomies kuitenkin jatkoi onnellisesti matkaansa, tarina ei kerro, että joutuikohan hän vastuuseen. Voisin tähän todeta #vainantiguajutut..

Hyvä on tänään lähteä kotiin ja päästä omiin tuttuihin kuvioihin. Hyvä on kuitenkin ollut olla täälläkin. Kaksi viikkoa lähes ilman kännykkää ja tietokonetta, vaihtelevasti toimivan veden ja muutaman torakan kanssa on taas antanut perspektiiviä omaan asumiseen. Ja jos jotain olen tehnyt tällä lomalla, niin olen todella levännyt. Olen levännyt niin paljon, että enää ei tahdo uni riittää edes puoleksi yöksi – eli missio suoritettu olen todellakin ollut lomalla.

P1000717

Vuoteen 2015 ei mitään lisättävää…

Jos joku olisi minulle kertonut, että minkälainen vuosi 2015 tulee olemaan, en olisi ikinä uskonut sitä todeksi. Luon mielessäni usein itselleni suunnitelmia, jotka ulottuvat muutamalle vuodelle eteenpäin ja niiden aikana toivon asioita tapahtuvan.

Vuodelle 2015 oli suunniteltuna meidän häämme, iso ja odotettu juhla johon laskin jo joulusta päiviä. Heinäkuun 18 päivä tuli nopeammin kuin olisin osannut uskoa ja oikeastaan koko kevät kului enemmän tai vähemmän odottavissa tunnelmissa ja suunnitellen tulevaa. Nyt jälkikäteen ajatellen – en muista keväästä juuri mitään. Muistaakseni treenasin kovaa ja paljon, oikeastaan muuta polttareitteni lisäksi ei jäänyt mieleeni vaikka varmasti kaikkea mahdollista on tapahtunut.

_DSC8429

Häiden jälkeen alkoikin sitten tapahtua. Kuukauden sisällä häistä olin tehnyt positiivisen raskaustestin ja talokaupat. Meidän elämämme todella muuttui kuin salaman iskusta. En oikein ihan vieläkään ymmärrä, että miten kaikki tapahtuikin niin nopeasti, mutta niin vaan elämä vie eteenpäin.

Syksy onkin sitten ollut uuteen elämänvaiheeseen totuttelemista ja ihmettelemistä. Oikeastaan kaikki mikä nyt voi mennä uusiksi meidän elämässämme on mennyt ja varmasti tämä on vasta alkusoittoa. Samalla kun tunnen itseni todella siunatuksi on minulla myös hieman hämmentynyt olo tämän kaiken edessä. Kasvoin lähes kuukaudessa aikuiseksi.

_MG_2372

Nyt katson kohti vuotta 2016 hyvin jännittyneenä. Minulla, sekä Timolla on edessä jännittävä uusi elämänvaihe, joka ei vaan muuta vuotta 2016, vaan koko loppuelämämme. Meistä tulee pienen pojan vanhemmat, isä ja äiti. Alamme rakentaa kotiin huonetta pojalle, meidän pojallemme ja toivotamme tervetulleeksi pikkuisen elämänalun, meidän yhteisen lapsemme. Kumpikaan meistä ei tiedä, että kuinka vanhempia ollaan, mutta meillä on edessä elämänmittainen aika opetella – kaatua ja nousta taas ylös. Kyllä me tästä vielä selvitään kunnialla.

<3

Vuosi 2016 tuo mukanaan yhtä suuria muutoksia kuin edeltäjänsä – tämän jälkeen toivottavasti saamme hieman rauhallisempia vuosia muutaman, sillä tätä vauhtia tulen vanhaksi nopeasti.

Ihanaa ja antoisaa vuotta 2016, me vaihdamme vuoden tällä kertaa lentokoneesta käsin!