Taas kipeänä, eikö tämä ikinä lopu?

Johan tässä menikin monta viikkoa, että sain pidettyä flunssaoireeni kurissa. Tänään olen sitten räkinyt kaikkien niiden päivien edestä, jotka olen allergialääkkein nitistänyt. Pitkään aikaan en olekkaan aivastellut yhtä paljoa kun tänään. Voi toki olla, että siitepölykausi hieman vielä pahentaa oireita, mutta tuskin on syypää kaikkeen kuitenkaan, nimittäin sillon olisin lumellekkin allerginen.

Eniten harmittaa, että tämän päivän TFW- treenit meni sivusuun kun en todellakaan voisi tässä kunnossa kuvitellakkaan liikkuvani, vaikka oikeasta flunssasta ei olekkaan kysymys, niin ei olisi kiva hyppiä kun räkä lentäisi kaverin poskelle asti. Tänään oli tarkoitus aloittaa viikonloppuna julkaisemani haastekkin, mutta minun kohdallani siis tänään taitaa olla se totaali lepo ja loppuviikko painetaa treenaten. Muutenkaan tämän flunssan kanssa ei tule mistään mitään, olen ihan kodinvankina näinä päivinä.

Ehdin jo toivoa, että kun pitkään meni niin hyvin, että minun oireeni olisivat jotenkin rauhoittuneet, mutta ihan turhaan… Pitää huomenna mennä varmaankin salille sitten ottamaan tämän päivän treenit takaisin, sillä lähdetään jo perjantaina heti minun töitteni jälkeen kohti Haminaa, niin jää myöskin siltä päivältä treenit treenaamatta. BUU!

Terveys on kyllä ihan äärettömän iso asia, monesti mietin, että mistä vakavista terveysongelmista kärsivät ihmiset löytää sen elämän ilon ja voiman jokaiseen päivään? Olen itse sen verran dramaattinen ihminen, että jo nämä minun flunssani pilaavat vähintäänkin koko päivän, ellei seuraavankin, niin jos kärsisin jokapäivä jostain asiasta, en tiedä kuinka kaoottinen minun mieleni olisi. Nostan kyllä hattua jokaiselle, joka selviytyy elämästään esim. kroonisen kivun kanssa, se on kuitenkin niin paljon kokonaisvaltaisempaa ja lamaannuttavampaa kuin moni muu asia.

Yksi ihminen jota aina jaksoin ihailla oli minun tätini, joka viime kesänä sitten lopulta menehtyi. Hän jaksoi vakavista sairauksistaan huolimatta olla ihan loppuun asti aivan älyttömän positiivinen ihminen. Kun hän toipui ensimmäisestä syövästään, ei hänestä olisi ikinä uskonut, että hän on juuri ollut isossa leikkauksessa ja takana on vakava sairaus. Hän oli aina niin optimistinen ja näki asioissa ne positiivisetpuolet, eikä sitä kaikkea kipua, mitä sairaus ja sen hoidot toi tullessaan.

Kun muistaisi itsekin nähdä ne hyvät asiat aina elämässä, eikä hautautua pikkujuttuja märehtimään, pääsisi monesta asiasta paljon helpommalla.

mamma<3mamma2

Käytiin eilen juhlimassa mamman 85v synttäreitä, siinä on kyllä teräsmummo joka jaksaa olla aina yhtä aurinkoinen vuodesta toiseen. Minun elämäni tärkein nainen ja esikuvani<3

image1 (1)

 

 

emmakaisa

4 vastausta artikkeliin “Taas kipeänä, eikö tämä ikinä lopu?”

  1. Muista parannella rauhassa 🙂

    Itse sairastan noin 24 infektiota vuodessa, koska kärsin immuunivajavuudesta 🙁 Se on todella raskasta henkisesti, mutta ei sitä geeneilleen mitään mahda. Sillon liikutaan kun ollaan terveitä ja kun sairaita niin nukutaan. Sitä on täytynyt keksiä liikunan tilanne muita hyvää mieltä tuottavia asioita 🙂

    • Sehän tässä on hassua, että eilen kipeänä ja tänään täysin terveenä… 24 infektiota kuulostaa kyllä todella suurelta määrältä, sehän on käytännössä jokatoinen viikko kipeänä vuodesta 🙁 Onneksi olet ilmeisesti keksinyt muitakin asioita, jotka tekee sinut iloiseksi kuin liikunta! Paljon voimia sinulle ja iloa päiviisi:)

  2. ootpa tosi nätti tossa kuvassa, sun hiukset on ihan erinäköset kuin aikasemmissa 🙂

    • No voi kiitos ihana<3 Laitoin pidennyksen taas pitkästä aikaa kiinni tossa perjantaina, niin tukka kasvoi samalla melkein 20cm, eli siksi niin erinäköinen 😛

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta