Annanko itsestäni liikaa?

_MG_9911

Avoimuus on aina ollut minun luontainen luonteenpiirteeni. En oikeastaan kamalasti mieti, että mitä itsestäni annan ulospäin ja kerron välillä sellaisiakin asioita ääneen joita joku muu saattaa kauhistella.

En ole halua olla salaperäinen ihminen, josta ei saa kuin pintaraapaisun vaikka oltaisiin ystäviäkin. Olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään ihminen. Jos minulla on paha mieli niin kerron, että nyt minulla on paha mieli koska.. Tai jos olen jostain todella iloinen kerron sen myös. En koe tarpeelliseksi, että en kertoisi elämästäni mitään, en antaisi itsestäni mitään tai jättäisin suurimman osan ihmisistä elämäni ulkopuollelle. ”Pidän asiat omana tietonani” ei sovi minulle.

Välillä mietin tätä luonteenpiirrettäni nimenomaan kun kirjoitan. Haluan antaa itsestäni realistisen kuvan, sellaisen kun mitä olen oikeasti. Turha on alkaa siloitella sellaista, mitä ei saa edes silitettyä raudalla suoraksi. Minun kotini ei ole aina kuvauskelpoinen, eikä naamani läheskään niin usein kuin mitä sen pitäisi olla. En halua, että minua pidetään pinnallisena, vaikka niin usein käy._MG_9930

 

Olen ulospäin ehkä hieman vaikeastilähestyttävän näköinen, mutta jos hetkeäkään kanssani jaksaa jutella, on käsitys aivan toinen. Saatan näyttää vihaiselta ja ylimieliseltä, mutta olen sitäkin iloisempi ja avoimempi kun avaan suuni.

Olen törmännyt mitä omituisimpiin ennakkoluuloihin ja olen välillä jäänyt ihan suu auki, kun esimerkiksi harjoittelussa olen saanut palautetta ”nämä eivät ole mitkään missikisat”. Eli tämäkin ihminen oli tehnyt minusta arvion pelkän ulkonäön perusteella. Työni on kuitenkin sellainen, että pelkkänä prinsessana tai missinä en siitä selviäisi.

Veikkaan, että moni bloggari on törmänny ennakkoluuloihin sen perusteella, mitä antaa blogissaan itsestään ulospäin. Siksi haluankin olla yhtä avoin ja rehellinen täällä kun mitä olen elämässä blogin ulkopuolella. Vaikka tämä nyt raapaisee vain pintaa minun elämästäni, en halua, että se raapaisu antaa vääränlaisen kuvan minusta tai elämästäni – miksi olisin jotain, mitä en oikeasti ole?_MG_9939 _MG_9955

 

image1 (1)

emmakaisa

8 vastausta artikkeliin “Annanko itsestäni liikaa?”

  1. Ymmärtäisin tuon ”nämä eivät ole mitkään missikisat”niin, että tulee esimerkiksi todella laittautuneena töihin, peilailee jatkuvasti ja käy takahuoneessa lisäämässä huulikiiltoa. Mulle on ainakin tullut susta hieman pinnallinen ja ulkonäöstään epävarma fiilis, kun on aina laikukas itseruskettava, tekoripset, tekokynnet, tekohiukset, huulitäytteet, värilliset piilarit jne. Toisaalta ymmärrän tämän, koska et ole mikään klassinen kaunotar (ei millään pahalla, tiedät tämän varmasti itsekin) ja miehesi esimerkiksi painii ulkoisesti ihan eri sarjassa. Mutta olen varma, että persoonana olet hauska, fiksu, sosiaalinen jne mikä kompensoi noita ulkoisia puitteita. Ehkä kannattaisi sun itsesikin hyväksyä tämä eikä käyttää aikaa/rahaa noihin keinotekoisiin kaunistautumismenetelmiin.

    • No tämä on juuri se asia mitä nimenomaan tässä halusin, ulkonäkö ei kerro ihmisestä kaikkea 🙂 Mitä nyt noihin luettelemiisi asioihin tulee, en ole ikinä käyttänyt piilolinssejä ja ripsetkin ovat ihan omat, mutta en pistä pahakseni jos ne näyttävät feikeiltä:) mukavaa kesää sinulle:)

  2. No olipa ihmeellinen tuo edellinen kommentti. Taitaa Piialla olla huono päivä. 😀
    Jälleen kerran hyvä postaus sinulta, asiaa!

    • No sallittakoon jokaiselle huono päivä ja henkilökohtainen mielipide 🙂 Kiitos sinun mielipiteestäsi, siitä tuli parempi mieli<3

  3. Blogin kautta en ainakaan saa luotaantyöntävää vaikutelmaa susta vaan juurikin iloisen ja siis ihan ulkonäöllisestikin ajateltuna 🙂
    Samaistua tuohon itsestä antamiseen, kaikki tai ei mitään..,

    http://outikarita.fitfashion.fi/

    • Kiva kuulla, Outi 🙂 Oltiin melkeen samaan aikaan toistemme blogeja kommentoimassa ja juurikin tällä melkein samaisella asialla, eli sillä minkälaisen kuvan antaa itsestään:D Eli sinulle samat sanat!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta