Olisiko minusta nousemaan fitnesslavalle?

Vaikka olen pitänyt tiukkaa linjaa siinä, että minusta ei todellakaan olisi fitnesslavoille, on toki ajatus joskus käynyt myös minun pienessä mielessäni. Viimeksi toissapäivänä puhuin työkaverini kanssa asiasta ja olin yksiselitteisesti sitämieltä edelleen, että en vaan ole sopiva siihen lajiin, syitä löytyy monia.

Tässä 10 asiaa, mitkä pitävät minut visusti katsomon puolella:

  • Rohkeus: Minulla ei olis rohkeutta seisoa bikinit päällä kaiken kansan edessä muiden arvosteltavana. Voisin tehdä sen vain jos tietäisin, että olisi varma voittaja, tai ainakin hyvä kolmonen. Enkä tiedä kestäiskö psyykkeeni kaikkia poikkisanoja, koska vaikka kunto olisi kuinka hyvä tulisi niitä varmasti kuitenkin. Kaikkia ei voi miellyttää.
  • Raha: Yksinkertaisesti no money no fun.
  • Terveys: Hormonitoimintani on muutenkin vähän mitä on, joten dietille lähteminen olisi minulta iso riskinotto, toki senkin voisi tehdä järkevästi.
  • Rakenne: En yhtään edes tiedä, että olisiko minulla mitään mahdollisuuksia tällä vartalonrakenteella koskaan kisaamaan(toiset sopii, toiset ei).
  • Tiimi: En osaisi ikinä valita tiimiä, koska niitä on jo niin monta, että menisin ihan sekaisin.
  • Kurinalaisuus: Voisinko todella olla herkuttelematta niin pitkään? Kuka oikeasti pystyy?
  • Ajankäyttö: Olisin varmaan juuri se kavereiden vihaama fitneskupla-ihminen joka jättäytyisi kaikesta pois ja söisi parsaa peitonalla lukien Arnoldin elämänkertaa.
  • Fitneskupla: ks. edellinen kohta, jonka lisäksi sosiaalinen mediani ylikuormittuisi, koska kyllähän se olisi todistettava, että hommia tehdään ja lujaa(pitäisi ensin vaan opetella ottamaan se belfie).
  • Puolison mielenterveys: need to say more? Timo kuolisi kun panikoisin peilinedessä taukoamatta jokaista nahanpalaani ja sen rasvaprosenttia.
  • Pitkäjänteisyys: En osaa sanoa kestäisinkö sitä pohjatyötä syömisineen ja painonnousuineen, minun kaikkimullehetinyt luonteeni varmaan pistäisi kampoihin jo paljon ennen todellisen dietin aloitusta.

Ihailen jokaista joka tekee sen raskaan työn ja nousee lavalle. Toki kaikki eivät lavalle ole valmiita, mutta jo se, että vetää ne maailman epämukavimman näköiset bikinit päälle ja pystyy hymyilemään itsevarman näköisenä, samalla kun tiukat tuomareiden katseet arvostelevat ja strassit hiertää takapuolta, on puolilvoitto. Puhumattakaan siitä, että on ihan oikeasti todella kovassa kunnossa, hattua nostan jokaiselle!

Zemppiä jokatapauksessa kaikille jotka valmistautuvat syksyn koitokseen, olen ihan varmana katsomossa kannustamassa :)!

photo by Milka Tarkiainen
photo by Milka Tarkiainen

withloveEmma

 

emmakaisa

6 vastausta artikkeliin “Olisiko minusta nousemaan fitnesslavalle?”

    • Moikka 🙂 Hyvä teksti ja hyvin selkeä sellainen! Itse en välttämättä ole edes siellä fitness elämäntapa puolella vaan koitan vaan voida hyvin! Mutta toisaalta samapa se on miksi elämäntapaansa kutsuu jos se tuo hyvää oloa ja sekä keho, että mieli voi hyvin ja on hyvä olla! Kivaa kesää sinulle ja tsemppiä sinne myös treeneihin 🙂

    • Juurikin näin 🙂 Hyvää kesää sinnekin ja toivottavasti vielä aurinkoistakin sellaista 🙂

  1. Kisaamisesta tosiaan puhutaan nyt paljon. Mutta olen aivan samaa mieltä kanssasi, että kaikille (kunnosta riippumatta) kisaaminen ei vaan sovi. Kukin taplaa tyylillään juuri omaa polkuaan.

    • Juurikin näin! Toivottavasti laji ei vaan mene liikaa rahan perässä, jolloin kaikki vielä keskeneräisetkin päästetään kilpailemaan, vaan valmentajat pystyisivät suoraan sanomaan, että odotetaan vuosi vielä tai jos ei ole vaan kertakaikkiaan lajiin sopiva rakenne.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta