Perhe on paras!

_MG_0242

Vihdoin on takana hieman paremmin nukuttu yö ja elämä näyttää paljon kirkkaammalta kuin eilen! On se vaan kummaa, miten uni voi vaikuttaa niin paljon omaan fyysiseenkin olotilaan, psyykkisestä puhumattakaan.

Saadaan tänään ihania vieraita kun minun isäni ja äitipuoleni tulevat käymään Tampereella. Perheen näkeminen täällä ei ole mikään itsestäänselvyys, sillä matka on pitkä ja on helpompi mennä käymään Haminassa, kun siellä voi nähdä molempien vanhemmat yhdellä kertaa.

Se on niin omituista kuinka oman perheen ja vanhempien merkitys kasvaa, mitä vanhemmaksi sitä tulee. Ainakin minun kohdallani tuntuu, että rakastan omia vanhempiani vuosi vuodelta lisää. Puhuin juuri vastikään pitkään heidän kanssaan siitä, miten en ymmärrä sitä millä he ovat kestäneet minua teini-ikäisenä. Olin ihan kamala teini ja koettelin kyllä kaikilla keinoilla heidän hermojaan. Minua niin hävettää, että olen joskus sanonut ihan kamalia asioita heille, sillä näin jälkikäteen ajateltuna olisin kyllä ansainnut vähintään koko eliniän kotiarestin jos aikuiselta minältäni saisi kysyä. Onneksi minusta tuli ihan kelpo kansalainen kaikesta huolimatta. Toisaalta nuoruuteen kuuluu kai se kapinavaihe, ainakin joillekin.. Toisilla se on vaan vähän kovempi kuin toisilla(ette ihan oikeasti edes halua tietää).

 Voin ihan rehellisesti sanoa, että voisi olla esimerkiksi aika hiljaiset häät, jos ei minun ja Timon vanhemmat olisi auttaneet meitä niin paljon kuin nyt. Ja jos rupeisin tekemään listaa siitä, mitä kaikkea apua ollaan heiltä saatu, tulisi tästä aika pitkä postaus. Toivon, että pystyn tarjoamaan joskus omille lapsilleni samanlaisen turvan, kuin mitä olen itse saanut kokea.

Samalla mitä vanhemmaksi kasvan, sitä enemmän alkaa tuleva huolestuttamaan. Työni kautta tiedän, mitä vanhuus tuo tullessaan ja haluan olla lähellä kun omat vanhempani alkavat vanheta. En voi, enkä halua edes ajatella sitä, että he eivät olisi ikuisesti läsnä minun elämässäni, sillä se on ihan liian surullinen ajatus. Olen aina ollut isän tyttö ja tulen aina olemaan, enkä kestäisi ajatusta, että häntä ei enää olisi olemassa. Toisaalta niinkuin sairaanhoitajaminäni sanoisi tähän, kukaan meistä ei ole tänne unohtunut – jokaisen aika on joskus. Onneksi sitä asiaa ei tarvitse ajatella vielä onneksi pitkään aikaan, mutta koska tätä elämää ei voi ennalta ennustaa, on osattava rakastaa ja olla kiitollinen omista lähimmäisistään jokaikinen päivä. Mikään elämä ei ole itsestäänselvyys, eikä kukaan läheinen, joten ollaan heistä kiitollisia ja muistetaan kertoa heille kuinka tärkeitä he meille ovatkaan.

_MG_0232 _MG_0243 _MG_0236

Ihanaa viikonloppua<3

-Emma

emmakaisa

6 vastausta artikkeliin “Perhe on paras!”

    • Heippa! Zarasta, oon ostanut ne varmaan kolme vuotta sitten, ja silti ne on ihan lempparit edelleen 🙂 Ostaisin toisetkin jos niitä vielä olis. Mut aika samanlaisia on ollu mun mielestä ainakin new yorkerissa joskus!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta