Kolme viikkoa treenitaukoa eikä tunnu missään… Vai tuntuuko?

_MG_0724 _MG_0728

Tosiaan tänään on tasan kolme viikkoa siitä kun olen viimeksi liikkunut millään tavalla. Toki treenattiin häätanssia useaan otteeseen, mutta sitä en laske oikein oikeaksi liikunnaksi..

Minua katsoo peilistä väsähtänyt ja tympääntynyt tyyppi, jonka iho näyttää tukkoiselta ja olemus on veltto. Fiilis on ihan samanlainen.

Ensimmäinen viikko treenaamatta tuntui oikeastaan tosi hyvältä, eikä se sen kummemmin siinä hässäkässä paljoa puristellutkaan, sitä vaan eli hetkessä. Nyt kun ruokavalio ja liikunta on ollut ihan ala-arvoisella tasolla jo kohta kuukauden, alkaa fiilis olla todella huono. Tämä flunssa tuli mahdollisimman huonoon saumaan ja osasyynä sairastumiseemme pidän myös sitä, että emme ole eläneet terveellisesti vaan suusta on laitettu alas kaikki käteensattuva ja mieleen mahtuva.

Aina sitä niin hehkuttaa, että kun syö hyvin ja liikkuu säännöllisesti on fiilis mitä mahtavin, mutta sen oikeastaan tajuaa vasta siinä vaiheessa kun niin ei tee, että miksi sitä oikeastaan edes jaksaa aina katsoa niitä ruokia ja treenejä. Juuri tämä on se syy! Huokailen kun mukamas olen jo nyt ihan elähtänyt, vaikka eihän se kroppa nyt juurikaan muutu tässä ajassa. Mieli alkaa taas tehdä työtään ja se ikuinen ilkeä mörkö hiipiä olkapäälleni sanomaan, että olen ihan kamala. Tällä kertaa se ei koske vaan vartaloani, vaan koko olemustani – en voi hyvin.

Nyt koitan keskittyä siihen, että en lähtisi liikkumaan liikaa liian aikaisin, vaan saisin paranneltua itseni kunnolla, jolloin pääsisin taas kunnolla kiinni treeneihin. Ruokavaliota olen putsaillut tässä pikkuhiljaa, mutta osittain olen taas päässyt pullanmakuun, niin on todella hankalaa saada itseä niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Okei ei tämä ole niin vakavaa ja elämäähän tämäkin vain on, mutta kun tiedän itse, että voisin voida paremminkin. Ja nyt se oikea häpeän hetki: olen syönyt koko viikon töissä eineskeittoja… WHO AM I?

Toisaalta koitan kääntää asiat myös positiivisiksi, sillä nyt on ainakin motivaatio kohdallaan taas lähteä takaisin pusaamaan salille painojen kanssa. Vaikka se eka kerta tauon jälkeen onkin aina yhtä hankala! Kroppakin on nyt todella saanut sitä lepoa, että luulisi taas jaksavan vaikka mitä. Ajattelin kokeilla käydä ensin ihan varovasti vaan vaikka lenkillä huomenna, ihan vaan kävelemässä, että saisin vähän kroppaa auki. Maanantaina sitten – eikö niin 😉

Onneksi tässä on kaikkia kivoja juttuja tiedossa, niin ei sitä jaksa kokoajan murehtia tyhjänpäiväisiä. Jos mitään ei tapahtuisi, niin tulisin varmaan kohta itseni kanssa jo hulluksi. Tämä ikuinen niistäminen ottaa niin aivoon.

_MG_0753 _MG_0707

Kuvat ei liity mitenkään aiheeseen, mutta meillä molemmilla on Tallinnan ale- löytönä ostetut takit. Timon farkkutakki : Calvin Klein, Minun takki: Zara, kengät: Nelly.com

withloveEmma

 

#emmanjatimonhäät, the hääkuvat<3

Valitseppa näistä nyt sitten…

_DSC8319 DSC_4151 DSC_4146 DSC_4179 _DSC8429 DSC_4216 _DSC8537 DSC_4516

Minun mekko: Anne Juselius// Meikki, rusketus, ripset: Day spa fresh// Hiukset: Iisa Nihtilä

Timon hiukset: Hiushovi/Riitta  //Puku: Tiger og sweden, liivi: Anne Juselius

Mitäs siellä ollaan mieltä? Mikä näistä on the kuva? Eikö voisi vaan ottaa kaikki 😀


 

PS. Tänään on tuon minun paremman puoliskoni syntymäpäivä, joten toivotetaan kaikki hänelle isosti onnea<3 Timo jee 27 vee! Ja vasta hän oli 23…

DSC_4447