Kenen vartaloa rakastat jos et omaasi?

Olen jakanut muutamaan otteeseen kevään aikana vinkkejä hääkunnon saavuttamiseksi, olen itse treenannut paljon ja kuvitellut saavuttavani jotain, mitä vain kadehtien katselen omissa motivaatiounelmissani. Olen elänyt ajatukselle, että olisin elämäni kunnossa huomenna, siis huomenna jos katsoo kelloa joka tietokoneen ruudussa näyttää pian yhtä perjantain puolella.

Äsken kun kävin makaamaan Timon viereen normaalin tapaani yöpuvutta, siinä kun katselin turvonnutta mahaani yhtäkkiä kaikki oli minulle ihan selvää.

Kuntoni on kaukana siitä mitä olin ajatellut. Kakki 59 kiloani on edelleen paikallaan ja makkarani myös. Olen edelleen käytännössä laiha ja löysä, mutta olen todella onnellinen. En ole viikkoon pian treenannut ollenkaan. Pakkaamani rasvanpolttajat ovat kauniisti kassissaan ja niin on myös proteiinijauheet purkissaan. Olen syönyt jokaisena Haminassa-olo päivänämme kakkua ja suklaata. Olen ollut huoleton, olen nauranut paljon, elänyt hetkessä ja nukkunut liian vähän. En ole miettinyt ruokaa, en liikuntaa (kamalasti), en omaa kuntoani. Niin näkyy edelleen ne kaksi ylintä vatsapalaani, enkä ole paisunut kuin pieni taikina. Sitäkin enemmän olen onnellinen.

Miten minä voin olla niin epävarma omassa kropassani, että saan itseni toimimaan tavalla, joka selväsi minua stressaa. Timo rakastaa vartaloani juuri tällaisena ja minunkin täytyisi sitä oppia sellaisen rakastamaan. Rakkaus tarkoittaa kohdallani armollisuutta, sillä jos vertaan viikkoa ennenkuin unohdin treeniminäni Tampereelle, olin paljon enemmän turvoksissa ja nesteinen. Kun unohdin stressin kotiin, hävisi turvotus ja nesteet.

Olen antanut itseni nauttia elämästä oikein kunnolla. Enkä tarkoita, että liikunta ja terveelliset elämäntavat nyt jotenkin poissulkisivat hyvää elämää kohdallani, mutta välillä tämmöinen sponttaani huolettomuus vaan on paikallaan ainakin omalla kohdallani.

Rouva Suortti aloittaa kyllä ihan uudella asenteella elämän ja alkaa nauttia elämästä stressaamatta kaikesta, sillä niin se vaan on, että omaa vartaloa ja itseä on osattava kunnioittaa kaikinpuolin. Vaikka se liikunta ja ravitseva ravinto on tärkeää, niin ei siitä ole kyllä mitään hyötyä jos sen kaiken pilaa stressillä. Kohtuu kaikessa – ihan kaikessa!

Kaukiainen saa pitää kroppastressinsä, Suortti ottaa elämään nyt ihan uuden asenteen ja alkaa elää oikeasti sitä hyvinvointia tavoitellen (eikä hyvin”kuhanvatsalihaksetnäkyyjarasvaton5%”vointia). Sillä niinkuin olen koittanut kai itsellenikin jo monta kertaa sanoa, että kun koko paketti on balanssissa, niin kyllä se näkyy myös ulospäin.

Ollaanhan me täällä vain kerran!

Kauniita unia, palataan varmaankin maanantaina<3

image3 (2)

 

-Emma

emmakaisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta