Täysin tunteeton herkkä ihminen.

Muistan hyvin elävästi kun kerran töissä nauroin ihan katketakseni, niin hyvä ystäväni ja silloinen työkaverini totesi, että ”Emma sä taidat olla todella väsynyt kun ethän sä ikinä naura tollai…” Se jäi mieleeni pysyvästi, silloin varmaan ensimmäistä kertaa kiinnitin huomiota siihen, että en ihan oikeasti kovin usein vieraassa ympäristössä naura ääneen.

Olen päässyt siitä yli, etten enää kiusaannut herkästi liikuttuvien ihmisten seurassa. Minulla on ystäväpiirissäni hyvin herkkiä ihmisiä ja olen tottunut heidän kanssaan erilaisiin tunnetiloihin. Sellaisiin tunteisiin joita minun on hyvin vaikea päästää ulos.

En voi sanoa, että en tunne asioita, tunnen paljonkin. Koen päivittäin tunteita laidasta laitaan. En vaan näytä tunteitani kuin hyvin harvoin ja harvoille. Joskus jopa ihan hävettää kun kaikki muut nauravat kovaan ääneen taikka liikuttuvat samaan aikaan. Minä katson naama peruslukemilla tilannetta vaikka tunnenkin täysin samoin.  En itke hautajaisissa- vaikka olen surullinen, en julkisesti häissämme- vaikka olin liikuttunut, hyvin harvoin nauran ääneen vaikka sisälläni huutonauraisin. Tekeekö tämä minusta sitten jotenkin kyynisen tai kylmän ihmisen? Voi olla, jos et tunne minua.

Olen iän myötä oppinut olemaan hieman avoimempi, mutta huomaan silti jättäväni sen tietyn osan minusta niille ihmisille jotka minut iha oikeasti tuntevat. Olen ulospäin iloinen, empaattinen ja avoin, osaan hassutella ja olla ironinen itseäni kohtaan, en vaan pysty näyttämään suuria tunteita ihmisten edessä jotka minua eivät tunne.

Sitten kun olen niiden ihmisten seurassa jota rakastan nauran paljon, itken jos itkettää ja välillä molempia samaan aikaan.

Ei ole heikkoutta olla herkkä, ei ole heikkoutta olla myöskään niinkuin minä olen. Olen vaan kasvattanut ajan mittaa itselleni muurin, jonka murtamiseksi tarvii päästä minun lähelleni. En murru helposti, enkä hätkähdä pienistä. Päivittäin saatan itkeä pahaa mieltäni, kiljua kuin pikkutyttö innoissani ja nauraa katketakseni, vain harva sen kuitenkaan saa nähdä. En voi sanoa, että olisin sulkeutunut ihminen – tai ehkä tavallaan olen. En tiedä mikä minua pidättelee näyttämästä tunteitani? Ehkä se, että jos oikeasti liikuttuisin aina kun oikeasti tunnen niin, olisin pyyhkimässä silmäkulmiani vähän väliä..

Olenko sittenkin herkkä ihminen, en vaan näytä sitä ulospäin? Vai olenko vaan kasvattanut sellaisen muurin itselleni, että en osaa enää itsekään kiivetä sen yli?

_MG_1024

emmakaisa

5 vastausta artikkeliin “Täysin tunteeton herkkä ihminen.”

  1. Herkkä voi olla, vaikka sitä ei näyttäisi ulospäin. Useinhan herkimpiä ihmisiä ovat he, jotka ovat piikit pystyssä ja kaikkia vastaan. He saattavat olla hyvin tuomitsevia toisia kohtaan, vaikka sitten toisaalta loukkaantuvat äärimmäisen helposti jonkun toisen sanoista. En sano siis että itse olisit sellainen, tämä on vain yksi esimerkki. Esim. erityisherkkyystestin voi tehdä nettisivulla http://heliheiskanen.fi/kurssit-ja-ryhmat/herkkyytesi-voima/herkkyystesti-3/.

    Itse olen erityisherkkä, mutta silti olen kuullut kommentteja (erityisesti ihmisiltä, jotka eivät minua tunne) ”ai sullakin on tunteet” tms :D. Mielestäni en edes piilottele mitenkään tunteitani. Mutta olen oppinut terveellä tavalla itsekkääksi enkä tuhlaa aikaani ihmisiin, jotka eivät ole kiinnostuneet aidosti ystävyydestäni. Mulle on lopulta aika sama vaikka mua pidettäisiin minkälaisena, tiedän itse kuka olen :).

    • No minä en ole oikein ikinä osannut kyllä loukkaantua mistään 😀 Ja toisaalta olen paljon läsnä ja todella empaattinen. Omat tunnekokemukset on vaan vaikea tuoda esille. Vasta oikeastaan Timon tavattuani olen oppinut näyttämään sen jos suutun jostain, sekään ei ole ollut helppo tie, mutta niin vapauttavaa kun olen tajunnut, että oikeasti lähimmät ihmiseni eivät häviä elämästäni vaikka joskus mieleni pahoittaisinkin.

  2. Kaikille ei tarvi tunteitaan näyttää, mutta on hyvä, että on joku/joitakin joille ne pystyy näyttämään. Itse näytän paljon tunteitani. Naurua joskus välttelin ja yritin hillitä, siitä kun on jaksettu pitää outona, mutta en enää yritä 😛 Kyyneliä on todella vaikea hillitä, silloin kun ne tulee, niin ne vaan tulee ja olen kyllä aika herkkis…

    http://outikarita.fitfashion.fi/

    • Mie tykkään niin ihmisistä joiden tunnetilat on avoimia ja herkkiä 🙂 On ihanaa kun joku nauraa katketakseen tai liikuttuu helposti! Monesti toivoisin itse olevani sellainen ihminen!

    • Eis itä tiedä vaikka jonain päivänä olisit 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta