Sunnuntain mietintojä bloggaamisesta

Rakastan bloggaamista, tämä on minulle samalla harrastus ja kiva lisätyö oman päivätyöni rinnalla – huom! päivätyöni rinnalla.  Menen jokainen aamu seitsemäksi töihin ja pääsen kolmelta, kun tulen kotiin päivitän blogin ja loppupäivä jää aikaa sitten muulle.  Blogiaika on samalla myös omaa aikaani ja nautin siitä ihan suunnattomasti.

Timo tekee aika pitkälti ilta-painotteista työtä, joten hoidan blogin ym. siihen liittyvät työkuviot sillä ajalla kun hän on töissä. Kun Timo pääseee käydään korkeintaan ottamassa kuvat, muuten illat on meidän aikaamme. 

Kannan kameraa mukana nykyään todella harvoin, jos minun täytyy kuvata, kuvaan äkkiä kaikessa hiljaisuudessa ja sen jälkeen elän sitä hetkeä, jonka takia missä milloinkin olen. Olen läsnä ystävilleni, koitan olla läsnä myös kotona.

Blogi, facebook, instagram, snapchat, twitter – kaikki yhtä vaativat aktiivista päivitystä kun teet töitä jossa somenäkyvyys on sinulle tärkeää. Käytän itse aktiivisesti kolmea ensimmäistä, kahta jälkimmäistä en osaa, vaikka haluisin. Toisaalta olen ihan onnellinen, että en osaa, sillä olisin taas lisää nenä kiinni ruudussa, ihan kun en olisi jo tarpeeksi muutenkin.

Huomaan yhä useammin, että kuvat ystävien kanssa vietetyistä hetkistä jää ottamatta ja instagram päivittämättä. En halua elää elämääni ruudun läpi. En halua, että harvassa olevat ystävien keskeiset yhteiset illanistujaiset menevät siihen, että kuvaan kaiken tapahtuman kameralleni ja lopulta en muista koko illan tapahtumista yhtään mitään. Jos joskus iloiset sponttaanit hetket tallentuvat kameralle, on se ihanaa, mutta en halua keskeyttää sitä hetkeä saadakseni siitä kuvan, haluan olla osa sitä.

Kai tämä on osa kasvamista bloggaajana, että tajuan, etten voi kantaa blogia mukanani kaikkialle. Se on työ siinä missä muillakin. Eihän Timokaan suunnittele pt- ohjelmia kun vietetään aikaa kavereiden kanssa tai keskenämme, joten miksi minä tekisin töitäni kokoajan? Blogille on oma aikansa, omat hetkensä ja sitten on minun oma vapaa-aikani jolloin olen vain perhettä ja ystäviäni varten. Se on se pieni hieno ero työn ja vapaa-ajan välillä 🙂

Rakastan tätä blogia, sen kirjoittamista, kuvaamista ja lukijoitani, mutta rakastan myös minun elämääni ja en halua, että hetket kuluvat ja minä seuraan linssin läpi – niin paljon kuin kuvaamista rakastankin.

Ja kaikista tärkein asia koko hommassa on kuitenkin Junoa lainatakseni:

”Sinä päivänä kun mä en enää rakasta, tätä

Kun mä teen vaan rahasta, tätä

Sinä päivänä lopetan, lopetan”

ööööö1IMG_0458

<3:Emma

emmakaisa

2 vastausta artikkeliin “Sunnuntain mietintojä bloggaamisesta”

  1. Juuri noin ajattelen nykyään itsekin, niissä kuvissa kun ei ole mitään arvoa itselleen jos ne vain on otettu blogia varten eikä muistoksi!

    • Luulin, että olin vastannut tähän, mutta en nähtävästi ollutkaan julkaissut sitä 🙁 Joo siis oon ihan samaa mieltä ja välillä kun sitten ottaa niitä kuvia yhteisistä hetkistä, on ne niin henkilökohtaisia, että niitä ei halua enää jakaa julkisesti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta