Toistanko samat vanhat ”virheeni”?

Viimesyksy oli minulle ihan kamalaa aikaa, voin henkisesti todella huonosti ja olin ihan hukassa itseni kanssa. En jaksanut liikkua, en pitää huolta syömisistäni.. Muutokset elämässäni iski silloin vasta vasten kasvoja kun kuherruskuukauteni uuden kaupungin kanssa oli ohi.

Nyt tämä syksy on kuin toistamassa samaa  vanhaa kaavaa..

En taas voi syyttää tästä saamattomuudesta ketään muuta kuin itseäni, mutta en käsitä, miten niin rutiininomainen elämäntapa tuntuu yhtäkkiä ihan ylitsepääsemättömäksi. En ole jaksanut treenailla kohta kuukauteen juuri ollenkaan, muutama satunnainen salilla käynti ei ihan vastaa normaaleja tottumuksiani. En kyllä liiemmin ole myöskään lenkkeillyt- niinkuin tästä jo aikaisemmin kerroinkin.

Pieni tauko toki tekee hyvää välillä ja tiedän, että saan kyllä treenaamisesta kiinni kun vaan lähden. Eniten olen kuitenkin huolissani tästä alavireydestäni. Olen jo valmiiksi harmissani tulevasta pimeydestä, enkä osaa elää hetkessä ajatelen, että onneksi vielä on valoisaa.

Harmittelen tulevia koleita säitä, harmittelen pitkää talvea ja samalla loppuviikolle on luvattu lähes kesäisen lämpimiä ilmoja. Joku ei nyt ihan mene niinkuin pitäisi.

Blogin pitäminen on siitä todella terapeuttista, että nytkin ajattelin tätä asiaa todella draamantäyteisesti pääni sisällä ja viulut soi taustalla kun aloin kirjoittaa tekstiä.. Parin lauseen jälkeen tajusin taas kuinka pienestä minäkin taas ahdistun:DD Itse aina pauhaan, että jos ei ole hyvä olla niin asialle pitää tehdä jotain, sitten itse tässä valitan kun on niin pimeää ja märkää… Taidampa ostaa tänätalvena sen kirkasvalolampun niin on heti helpompaa.

Yksi asia mikä tällä hetkellä kyllä jo yksinään aiheuttaa stressiä on meidän toinen kissamme, joka asuu siis Timon vanhemmilla, mutta on hoidossa parinviikon ajan. Rönni on yliaktiivinen siiamilainen, joka ei siis kertakaikkiaan sopeudu kerrostaloeläjäksi. Hänen maukumisensa kuuluu varmaan keskustaan asti ja jos vanhat merkit paikkansa pitää on meillä kohta edessä hyvin valvottu viikko. Ehdin jo eilen ajatella, että Rönni olisi aikuistunut vähän, ilmeisesti hän ei vaan mahdu näin pieniin neliöihin- niin rakas kuin onkin. Onneksi nyt jos saadaan häätö tuon huudon takia ei haittaa, sillä kolmen viikon päästä on muutto 😀

12342

emmakaisa

2 vastausta artikkeliin “Toistanko samat vanhat ”virheeni”?”

  1. Ihanaa että löysin blogisi. Saat minut hyvälle tuulelle. Elämänasenteestasi kumpuaa sellainen tietty asenne, ilo ja positiivisuus. Ihannoin ihmisiä jotka ovat tämän tyylisiä sillä ottaa päähän kuunnella ainaista ruikutusta kuinka huonosti asiat ovat. Juuri sinunlaiset ihmiset saa minussa heräämään sellaisen tunteen, että täytätte elämää jollain sanoinkuvaamattomalla energialla. Pyrin itsekin siihen!

    • Voi ihana Sonja, sait minut todella hyvälle tuulelle kommentillasi 🙂 Koitan pitää siitä kiinni, että elämä on lähinnä asennekysymys ja kaikesta selviää kyllä! Kiva kuulla, että se välittyy myös sinne puolelle 🙂 Ihanaa kevättä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta