Meidän elämämme muuttui kuukausi sitten lopullisesti.

Elokuussa meni monta asiaa uusiksi.. Monta pitkäntähtäimen suunnitelmaa pyyhikiytyi toisen tieltä, monta suunnitelmaa vaihtoi kohdetta. Tuli uusi suunnitelma, jonka ehdoilla tekisin nyt kaiken. Tuli sellainen suunnitelma, joka on tuonut minusta esiin täysin uuden ihmisen.

8+1, tänään.

On ehkä vieläkin hieman aikaista tulla julkisesti tämän asian kanssa esiin, mutta huomaan, että en pysty enää kirjoittamaan juuri mistään kun tämä pieni elämän ihme ohjailee elämäni kulkua jo nyt. Toisaalta kaikki mitä eteen tulee, hyvässä tai pahassa on elämää, enkä koe tarvetta salata tätä asiaa. Miksi salaisin? Jos jotain pahaa tapahtuu, niin se tapahtuu vaikka en asiasta olisi koskaan kertonutkaan.

Ensimmäiset viikot meni ihan älyttömässä paniikissa. Rupesin epäilemään raskautta kun kuukautiseni olivat hyvin niukat, mutta kivut sitäkin suuremmat. Lopulta rintani alkoivat olla sen kokoiset, että tiesin, ettein ne ihan pelkistä kesäkiloista (jep niillekin löytyi syy) kasvaneet. Testin tehtyäni ensimmäinen viikko meni ihan järkyttävässä paniikissa. Minulla oli kovia kipuja ja tiputteluvuotoa – olin 99% varma, että raskaus oli kohdun ulkopuolella tai muuten jotain hassusti. Ihan oikeasti en olisi ikinä uskonut googlettavani ”voiko kakallakäynti aiheuttaa keskenmenon”.. 

Lopulta mentiin toissaviikolla yksityisesti varhais ultraan, jossa selvisi, että Sintillä on kaikki fine ja hän on ihan oikeassa osoitteessa lillumassa. Hän oli silloin n. 6mm pitkä tyyppi ja näytti ihan katkaravulta keihäs päässä..  Onneksi mentiin ultraan, nyt on ollut niin paljon helpompi olla ja olen pystynyt rentoutumaan asian kanssa. Myös vatsakivuille löytyi syy, sillä minulla on kysta munasarjojen päällä, joka on sen verran kookas, että se kipeytyy helposti. Olin niin helpottunut, että en enää heräisi jokaisesta vatsannipistyksestä tarkistamaan, että eihän se mene kesken nyt.

 

Nyt kun luet postauksia taaksepäin, voit samalla lukea olotilastani joka on vallinnut viimeisen kuukauden. Olen kokoajan kirjoittanut siitä, mutta en sen oikeilla nimillä 😀 Muutama tarkkasilmäinen on kyllä minulta ihan henk. koht asiasta kysynyt ja olen siitä kertonut. Suurin ongelmani on ehkä tämä ihan superyliherkkä hajuaisti ja pahoivointi. En oksenna, mutta aamusta iltaan minulla on todella ällöttävä olo. En saa alas kuin harvoja ruokia ja niitäkin toisena toista ja toisena taas toista ruokaa. Ikinä ei voi tietää, että mikä ällöttää tai että mitä tekee mieli. Toinen suuri haasteeni on vaatteet, sillä  en ole kohta kolmeen viikkoon voinut käyttää farkkuja, sillä ne painavat juuri tuota kystaani niin, että olen ihan tuskissani jos joudun yhtään istumaan, onneksi on leggingsit. Tulee kyllä halvaksi tämän talven vaateostokset.

En oikein pysty vieläkään ymmärtämään, että mitä oikein tässä tapahtuu. Olen onnellinen, mutta hämmentynyt. Sen verran tiedän, että tuon pienen sintin ehdoilla tässä nyt mennään ja eletään. Tai ainakin tähän asti on eletty. Toivoisin vähän helpompaa aikaa ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, jotta pääsisin taas salille edes kevyesti treenailemaan. Nyt on ollut suuria haasteita kun pahoinvointi on niin kovaa ja salilla hajut on ihan valtavan voimakkaita.

Mutta tällaista siis meidän arkeemme! Huh, että tuntuu helpottuneelta, että tämä ei ole enää salaisuus, sillä nyt pystyn taas kirjoittamaan koko panoksellani, viimeisen kuukauden se on ollut todella haastavaa – nyt ymmärrätte varmaan, että miksi!

On kummallista, miten tuo lähes mielikuvitusolennolta tuntuva katkarapu on saanut minut pelkäämään enemmän kuin olen mitään ikinä pelännyt. Kuulemma se ei pelko ei lopu ikinä.

_MG_1632 _MG_1633

Shaali: Pieces (saatu blogiyhteistyönä House of Brandon:ilta*)

*kaupallinen linkki

 

emmakaisa

43 vastausta artikkeliin “Meidän elämämme muuttui kuukausi sitten lopullisesti.”

  1. En oo aiemmin kommentoinut, mutta oon lukenu siitä asti kun blogiin tutustuin sen siirtyessä Fitfashionille.. Otsikon luettuani pohdin, että toivottavasti muuton on positiivinen. Nyt se oli sitä mitä suurimmassa määrin. Lämpimät onnittelut teille ja hurjasti tsemppiä odotukseen! 🙂

    • Kiva että uskaltauduit kommentoimaan ja kiitos tsempeistä 🙂

  2. onnea!! itse sain pari kk sitten esikoiseni, ja voin kertoa että tämä elämänmuutos on ollut paljon isompi, mutta positiivisempi ja ihanampi kuin koskaan olisin voinut kuvitella!!
    mulla oli myös se raskauden alku aivan kummallinen olo kokoajan, en ollut yhtään oma reipas itseni! raskauden toinen ja kolmas kolmannes taas meni tosi mukavasti ja koin oloni todella hyväksi niin ulkoisesti, fyysisesti ku henkisestikin.
    mukavaa odotusaikaa!

    • Joo kuulostaa todella tutulta tuo! Ihan jotenkin vieras fiilis.. Toisaalta kai nää kaikki outoudet vaan kuuluu kuvioon. Ihanaa vauva-aikaa teille sinne <3

  3. Voi että, ihan huippu saada taas Yks tuleva mamma tänne portaaliin, meitä on niin monta joita kiinnostaa raskauden eteneminen ja elämä myös sen muutoksen jälkeen! Onnea! Sitä rakkauden määrää ja onnea ei vaan voi ymmärtää lastaan kohtaan ennenkuin sen saa syliin! 🙂

    • Kiva kuulla, että jutut kiinnostaa vielä uutisen jälkeenkin 😉 Vaikka ei tästä mitään mammablogia tule, mutta kyllähän se elämä vaan pyörii yhden asian ympärillä hyvin pitkälti, niin sen mukana myös kirjoitukset. Olen jo nyt hämmentynyt tästä kiintymyksen tunteesta, vaikka sintti on vasta alle sentin kokoinen 😀

  4. Onnea! <3

    Täällä ollaan ensimmäinen kolmannes raskaudesta menty ja kuulostaa niin mun oireilta noi sun oireet. Nyt menossa 15+5 ja samat oireet ovat edelleen, hieman lieventyneinä. Oksentanut en ole kertaakaan,mutta etomista on ollut edelleen; välillä tekee mieli sokeriherkkuja, välillä ei voi edes ajatella niitä. Hajut on edelleen tosi voimakkaita ja välillä mies ihan sitä ihmetteleekin 🙂 uutena oireena on tullut yhtäkkinen heikotus, joten suosittelen pienen välipalan/mehun kantamista mukana! Ja toi maha…ihanaa, kun se kasvaa! 🙂 mulla jo tosi näkyvä! Tsemppiä odotukseen! 🙂

    • Voi ihanaa, että tässä asiassa ainakin löytyy vertaistukea 😀 Vaikka siis en kyllä toivoisi kenellekkään tätä oloa 😛 Odotan itsekkin masun kasvua, sillä jotenkin nyt kaikki tuntuu niin epätodelliselta, mutta kyllä se siitä väkisinkin jossain vaiheessa kasvaa! Ihanaa odotusta 🙂

  5. Usko pois…tautinen väsy ja nuutunut olo helppaa ekan kolmanneksen jälkeen! 😉 Ainakin tääl kävi niin. Onnea! Tsemppiä odotukseen <3 Palkinto on paras. 🙂 Kehotan valmistautumaan synnytykseen kuin urheilusuoritukseen. Eihän kukaan maratoonillekaan lähde ilman valmistautumista?! 😀 Tietämys asiasta ainakin tuntui helpottavan meikäkäistä. Toisilla tietysti tieto lisää tuskaa. Just löysin vasta hetki sit blogisi. Kivaa luettavaa! Nimimerkillä 5kk likan mutsi

    • Joo näin olen kuullut ja uskon, että tämä tästä helpottaa 🙂 Mä en tiedä, että onko mulla just niin, että tieto lisää tuskaa 😀 Olen hoito-alalla, niin jotkut asiat on vaan vähän liian selviä ja tiedostan ehkä sen ei niin ihanan puolen liian hyvin, joten voisin sanoa, että synnytykseen liittyy muutamia pelkoja, jotka minun on tässä voitettava. Kiva, että olet löytänyt blogin pariin ja ihanaa ekaa vuotta teille<3

  6. Onnea <3

    Olen pari kuukautta lukenut blogiasi ja melko pian aloittamisen jälkeen huomasin kirjoitusten sävyn muuttuneen. Syytä en olisi arvannut, mutta nyt siitä luettuani, ajattelin heti, että "aaaa, nyt ymmärrän".

    Kaikkea hyvää odotukseesi!

    • Voi kiitos sinulle <3 Joo olen kamppaillut tässä kuukauden kirjoittamisen kanssa, kun olo on ollut voipunut ja huono, mutta samalla todella jännittynyt ja onnellinen, eikä mitään siitä pystynyt tänne jakamaan. Nyt oli pakko tehdä tämä ratkaisu, sillä olisin kohta haljennut 😀 Onneksi nyt voi taas olla rennosti ja kirjoittaa juuri siitä mistä haluan ja rehellisesti!

  7. Ihanaa, onnea paljon! Onpa kiva että täältä fitfashionin puoleltakin löytää tuoreempaa raskausuutista, täällä mennään 13+4 eli innolla jään lueskelemaan postauksiasi 🙂
    Ja tosiaan mulla helpottanut paha olo tuossa parisen viikkoa sitten, nyt välillä ihan pitää pysähtyä miettimään että onkohan siellä ees ketään! Alun oksentelun ja väsymyksen sekä outojen ruokatottumusten jälkeen ihana sanoa että onneks ei kestänyt pitempään, nyt vaan tsemppiä sinnekin päin ja hyvää loppu odotusta 🙂

    • Voih, toivottavasti täälläkin vointi helpottaa pian! Meillä alkaa kohta Timokin huolestua mun pohjattomasta ruokahalustani 😀 Kiva kun jäät seurailemaan ja onnea teidänkin odotukseen<3

  8. Hei! Onnea ihan mielettömästi! Harmi kun vasta nyt löysin blogisi. Tiedän tuon tunteen kun googlettaa ihan huolella kaikki asiat itse juuri rv 9+1 ja muutaman kymmenen kerran google sauhunnu enemmän kuin olisi tarvetta ollut 🙂

    • Voi kiitos <3 No hei parempi myöhään kun ei milloinkaan 😉 Ootte melkein tasan viikon edellä meitä, on tää jännittävää aikaa! Google ja koko internet pitäisi kyllä kieltää lailla tässä alkuvaiheessa, sieltä saa ihan liikaa "faktaa" raskaudesta ja paniikin päälle alta aikayksikön 😀 Ihanaa odotusta sinnekin 🙂

  9. Ihanaa, oikein paljon onnea!! <3
    Olen seurannut blogiasi jo pitkään ja jotenkin osasin arvata mistä on kyse.. Kuulosti niin tutuilta nuo oireet.. 😉
    Itselläni oli alkuraskaudessa samoja ongelmia kuin sulla. Tänään on menossa jo 36+4, eli h-hetki lähestyy kovaa vauhtia.. 🙂

    • Kyllä varmaan monikin on asiaa ainakin jossain kohtaa ajatellut, etenkin jos on itse käynyt samoja oireita läpi 🙂 Voi sulla alkaa kohta olla jännät paikat! Ja varmaan alkaa päivät käydä pitkäksi odottaessa? Nauti nyt viimeisistä rauhallisista päivistä ja ota aikaa itsellesi<3

  10. Lämpimät onnittelut ja onnea odotukseen. Hämmenys kuuluu varmasti asiaan 🙂 onhan se melkoinen elämänmuutos, jota ”onneksi” saa hautoa reilut 9kk. Välipaloja/mehuja kannattaa kyllä kantaa mukana käsilaukussa, eikä antaa ruokailuvälien pidentyä, sillä ainakin omalla kohdalla ne pahensivat oloa! Mulla oli alkuraskaudesta myös etova olo, hajut olivat todella voimakkaita ja kärsin kyllä myös pahoinvoinnista, messupäivät ym. asiakastapaamiset olivat tuskaa kun piti yrittää olla ”normaalisti”, kaveri vinkkasi silloin että kannattaa imeskellä jotain pastillia..tämä oli itselläni pelastus! Mynthoneita kului alkuraskaudesta aika lailla.. 🙂

    • Voi kiitos, saa tässä olla kyllä sydän syrjällään kokoajan..Mulla kun on tuota vuotelua edelleen niin sitä säikähtää joka ikisestä niin paljon! Mua oksettaa ajatuskin mynthoneista 😀 Ja mehuista.. Söin tänään koulutuksessa pussin pähkinöitä, mutta silti oli kauhea olo 😀 No ehkä tämä tästä! Kiitos onnitteluista<3

  11. Oi, onnea <3 Vauva(nodotus)uutiset saavat aina kroonisen vauvakuumeeni nostamaan päätään…

    • Juu kiitos vaan, tää on vasta yli vuoden vanha uutinen 😀

    • Hehe 😀 Ehkä mun tarvis hankkia uudet lasit.. tai jotain 😀 Hyvää joulua teidän perheelle! 🙂

    • 😂😂 noo mutta onhan tuo aina iloinen uutinen😄 Ihanaa joulu sinnekin<3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta