No nyt voin sitten syödä kahden edestä… Vai miten se menikään?

Ensimmäiseksi, kiitos ihan koko sydämestä teille ihanista kommenteista, on ihana huomata, että kiinnostuneita tätäkin asiaa kohtaan on (sata sydäntä tähän). Blogi tulee elämään nämä muutokset vahvasti minun mukanani ja varmasi jutut myös pyörivät paljon elämäntilanteeni ympärillä, mutta voin luvata, että kuhan nyt alkuinnostuksesta pääsen, ei jutut ole ihan pelkkää raskautta kokoajan 😀


 

Kun taannoin kirjoitin, että minun on pakko aloittaa herkkulakko, ei se ollut mikään vitsi. En tiennyt omistavani tällaista on/off asentoa, jossa yksi positiivinen raskaustesti saa minut muuttamaan kaikki ruokailutottumukseni kertaheitolla.

Paljon on syömisiini vaikuttanut se, että mikä maistuu minäkin päivänä. Helpointa olisi jos voisin jokapäivä mennä seisovanpöydän ääreen valitsemaan, että mitä haluan syödä. Tämä nyt ei kuitenkaan ole järkevää, eikä edes mahdollista toteuttaa, joten jätetään tämä tähän. On hassua, että samaan aikaan ruokahalu on ihan pohjaton, mutta kuitenkin kokoajan ällöttää.

Paljon olen myös elänyt omien mielihalujeni mukaan ja niitä mielihalujahan sitten riittää.. Toisaalta himoitsen hedelmiä ja voisin elää päärynällä  ja banaanilla. Samalla kuitenkin tulee näitä yhtäkkisiä ”nyt tarvin juustohampurilaisen” himoja, joita ollaan vielä toistaiseksi toteutettu. Söin esim. eilen melkein kokonaisen pitsan, en muista onko tätä tapahtunut ehkä ikinä..

Tiedän, että pitää olla armollinen itsellleen, mutta ei ne 40 armon kiloa jää sinne synnärille jos ne on hartaalla syömisellä 9kk:n aikana kerätty.

Olen pystynyt pääpiirteittäin järkeistämään ruokailuani niin, että nyt meillä tosiaan on syöty sitä ihan tavallista kotiruokaa ja panostettu hyviin hiilihydraatteihin sekä kuitupitoisiin ruoka-aineisiin, jotta vatsani pysyisi aktiivisena. Haluan siitä huolimatta karsia pois nuo pitsat ja muut turhat ruoka-aineet. Sintti ei tarvi pitsaa kasvaakseen, eikä minun kroppani elääkseen. Tokikaan en nyt totaalikieltäydy mistään, sillä on sitä joskus hyvä hieman herkutellakkin – etenkin nyt. Mutta jos herkuttelu tapahtuu useamman kerran viikossa, voin ihan hyvin heittää hyvästit nykyisille linjoilleni ja valmistautua jo etukäteen pitkään kuntokuuriin ensivuonna.

On ollut ihan hauskaa muutaman viikon elää hetkessä ja niiden mielitekojen mukaan, mutta nyt on aika ryhdistäytyä ja karsia turhat herkut pois! Raskaus kun ei ole lupa syödä kahden edestä vaikka kuinka tekisi mieli.

_MG_1652

Tietokoneen kuoret: caseapp.fi (saatu blogin kautta)

emmakaisa

4 vastausta artikkeliin “No nyt voin sitten syödä kahden edestä… Vai miten se menikään?”

  1. Onnea elämänmuutoksesta 🙂 Asiasta mitään tietävänä voisin suositella kuitenkin kahden konkariäidin blogeja: Satu Rämön Salamatkustaja-blogi ja Katja Lahden Project mama-blogi. Mun henk.koht sankariäidit ehdottomasti. Molemmista blogeista löytyy raskausjutut erikseen tunnisteiden alta ja esim. Salamatkustajassa Satun viimeisin raskaus löytyy dokumentoituna viikko kerrallaan, jos haluaa vaikka vertaistukea ja vähän erilaista näkökulmaa kuin vauva.fi-sivustolta 😉 Ehdottomasti parasta lukemista jos oma usko alkaa loppua tai paniikki iskee!

    • Voi kiitos näistä vinkeistä, menen heti töiden jälkeen näihin tutustumaan, uskon loppuminen ja paniikki on ehkä nimittäin päälimmäiset tunteet mitä tällähetkellä mielessä pyörii. Mukavaa viikkoa 🙂

  2. Ihana kuulla sua kohdanneesta onnesta. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Halusin jakaa sulle ehkä korneimman mutta silti niin todeksi osoittuneen raskaus ohjeen, mutta hieman taustaa😉 ite olen viikoilla 23+4 tällä hetkellä ja olin niin innoissani saadessani tietää olevani raskaana (edelleen olen). Olen itse harrastanut liikutaa koko elämäni ja en oikein osaa pysyä paikoillani. Alku meni 3 kk semisti pahoinvoidessa, kävin töissä mutta muuttuneet maku- ja hajuaistit tekivät tarjoilijan töistä hankalaa. Auringon valo aiheutti päänsärky, kyykin siis koko kesän kuin lepakko sisällä aurinkoa vältellen. Jo hyvin aikaisin alkoivat selkäsäryt. Olen hyvässä kunnossa joten tämähän turhautti ihan kamalasti. Pelkäsin mitä pistää suuhun etten vaan kerrytä epäterveellisiä raskauskiloja (tuleehan niitä jo muutenki). Elin siis ihan normaalia terveellistä elämää mutta kk sitten jäin selkäsäryistä saikelle. Minä, 27 vuotias aktiivinen terve nuori nainen! Työtunteja supistettii, pelkäsin työttömyyttä, ja itkin kotona itseäni kiroten miten mulle voi käydä näin. Olen niin pitänyt huolta itsestäni. Vaista 2 vkn saiken lopussa tajusin että nyt pitää päästää irti. Ja se neuvoni on, älä rankaise itseäsi jos kaikki ei sujukaan suunnitellusti. Se kuulostaa tosi kornilta, mutta se on niin totta. Ruokaan ei kuole, rahattomuuteen ei kuole. Raskaus on raskasta muuten huolimatta hormooniemme hullunmyllystä. Joillekin se on elämän upeinta aikaa (mitä toivon sulle), toisille ei niin upeeta ( vaikka ongelmani ovatkin pieniä.) En ole tiukkis luonteeltani mutta silti jouduin opettelemaan aivan uuden tavan rakastaa itseäni jotta pääsin vastoinkäymisteni yli. Rentoudu, helli itseäsi, itke kun itkettää ja naura kun naurattaa. Ja jos jokin ketuttaa, älä vaan syytä itseäs. Kaikki asiat eivät ole enää käsissäsi😊 onnea ja iloa odotukseen teille molemmille

    • Joo en mä todellakaan aio ottaa stressiä liikaa asioista. Tiedän, että kiloja tulee ja niille ei voi mitää. Mutta joku raja tossa ruoan mättämisessäkin, kun voisin syödä vaikka kokonaisen pitserian verran pitsaa tällä hetkellä 😀 Ihanaa loppuodotusta sinulle <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta