Ei enää mikään salikissa..

.. Onneksi Karvisestakin tykätään.

Mulla on todella ristiriitainen olo olla keskellä fitfashionin toinen toistaan motivoivampia bloggareita. Olen itse tällähetkellä jossain niin kaukana terveellisistä elämäntavoista ja liikunnalisuudesta, että ihan hävettää. Vähitellen olen alkanut taas kaivata liikunnan pariin ja toivottavasti tälläviikolla pääsen salillekkin, mutta silti olen elänyt viimeaikoina niin huolettomasti, että hirvittää. Vielä toissaviikolla en olisi voinut edes ajatella liikkuvani metriäkään, joten tämä normalisoitunut olo on oikein tervetullut tähän hetkeen.

Olen onnellisesti ajatellut vartalostani, että kyllä tämän turvotuksen kestää ja hyväksyy kun se kaikki liittyy raskauteen. Mutta viikonloppuna tajusin, että kyllä puolet tästä turvotuksesta on nyt ihan rehellisesti syötyä ruokaa, olen kesäkuusta lihonut 6kg ja se ei ole lihasta… Tähän mennessä ainoa joka on ollut rehellinen minulle kroppani suhteen on ollut siskoni, joka oikeastaan sai minut vasta tajuamaan, että nyt täytyy jonkin asian muuttua. En voi koko seuraavaa reilua puoltavuotta syödä tällä tavalla ja liikkua näin vähän.

Ja ennenkun nyt kukaan ehtii pelästyä, ei, en ole aloittamassa mitään puolen vuoden superdieettiä, vaan koitan nyt ottaa vaan järjen käteen ja saada itseni liikkeelle. Eniten minua vaan harmittaa, että tiedän, miten tämä kaikki lähtisi, mutta nyt kun kyse ei ole vain minusta täytyy tämä kaikki vaan kestää. Toki en halua, että saan enää enempää ”vääriä” kiloja, ne raskauden myötä luonnollisesti tulevat ovat kuitenkin enemmän kuin tervetulleita!

Tulen varmasti käymään vielä aivan järkyttävän myllerryksen vartaloni kanssa, mutta sekin on vaan käytävä läpi. Ehkä tämä kaikki kasvattaa minua myös ihmisenä ajattelmaan itsestäni vähemmän neuroottisesti ja hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Jos en koko loppuelämääni etsisi itsestäni niitä kiristeltäviä kohtia. Minun täytyy kuitenkin pian olla esimerkkinä toiselle, enkä halua opettaa pikkuista lapsesta asti etsimään itsestä virheitä, hän on kuitenkin täydellinen juuri sellaisena kun on<3

_MG_1856 _MG_1863

emmakaisa

12 vastausta artikkeliin “Ei enää mikään salikissa..”

  1. Musta sä näytät hyvältä ja terveeltä 🙂 Mulla itseasiassa aika samanlainen tilanne, tosin raskaus jo puolessa välissä. Aiemmin oon paljon liikkunu (salia pääasiassa) ja ollu kohtuu tarkka syömisistä ja kiloista. On ollu vaikee nyt hyväksyä painon nousu ja erityisesti se, ettei pysty samalla lailla liikkumaan ku ennen. Toisaalta tää aika on opettanu rentoutta aivan älyttömästi ja oon huomannu olevani tavallista seesteisempi, kun pitääkin liikkua rauhassa tuntemusten mukaan ja syyä mikä menee alas (eli vaikka sit se suklaa tai pizza). Et ehkä se onkin ok, ettei kaikkea voi/tarvi niin kontrolloida. Ihanaa raskausaikaa sulle!! <3

    • Kyllä tämä pieni löysäilykin on varmaan tehnyt ihan hyvää psyykkeelle ja oikeasti pakkohan sitä on joskus päästää irti niistä rutiineista jos meinaa selvitä tästä elämästä elävänä 😀 Ihanaa loppuraskautta sinullekin <3

    • Raskausaika on niin pieni hetki elämässä, että turhaan sitä itseään ”kritisoi” tai potee huonoa omatuntoa jostakin mitä ei ehkä voi tai pysty tekemään. Kyllä vielä ehtii. Ja moneen kertaan. Aivan varmasti.

      Nauttikaa siitä mitä tällä hetkellä on ja syökää sitä suklaata tai pizzaa jos sille tuntuu. Tsemppiä 🙂

    • Tuo on ihan totta, vaikeaa vaan päästää irti vanhasta ajattelutavasta liikkua aina kun vaan mahdollisuus on.. Tai niinhän minä nytkin teen, mahdollisuuksia ei vaan ole ollut 🙂 Ja oikeasti olen aika hyvillä mielin, kuhan nyt valittelen lämpimikseni jostain 😛

  2. Itse odotan toista lasta nyt viikolla 27. Ekassa raskaudessa muistan miten itkut tirahti siinä vaiheessa, kun maha lopussa laskeutui ja muistoksi jäi raskausarvet… Nyt toisella kertaa en usko, että enää itkeä tarvitsee, jos joku jälki ilmestyy, vaikka en sellaisia tietenkään lisää haluaisikaan. 😀 Raskaus kaikkinensa on sen verran hallitsematon prosessi, että turhaan stressaamiseen ei kannata käyttää aikaa. Kannattaa myös muistaa, että asiat eivät ole itsestäänselviä. Siinä vaiheessa tajuaa, kun jotain oikeasti menee pieleen, että muutama kilo tai arpi oli lopulta pikkujuttuja.

    • Hyvä pointti, ottaisin mielummin vaikka kaikki maailman kilot kun luopuisin tästä pienestä elämän alusta! Kiitos kommentistasi 🙂

  3. Tiedän kipuilusi, ensimmäinen aika kun omaan vartaloon ei voi täysin vaikuttaa, pitää kontrollissa ja muutokset ovat välttämättömiä. Itse olen ollut jumppahullu ja alkuraskaus meni lähes täysin liikkumattomana, puolen välin jälkeen kuntoliikuntaa. Kävin kriisejä liikkumattomuudesta pääni sisällä raskausaikana, mutta kun pikkuhiljaa synnytyksen jälkeen on aloittanut liikkumista, miettii MIKSI laitoin niin paljon energiaa raskausaikana murehtimiseen! Sitä on armollisempi itelleen kun on käynyt läpi raskaan raskausajan ja ponnistanut rakkaan paketin tähän maailmaan! Se huuma omasta vauvasta on alkuun nolla-sata verraten täydelliseen kroppaan! Voi kun voisit murehtia vähemmän kuin minä, liikkuminen muuttuu väistämättä, mutta saat vielä sitäkin tehdä sielusi kyllyydestä! Terveellinen ruokavalio tuo vastapainoa, hyvää oloa eikä masenna likkumattomuus niin paljon 🙂 voimia sinulle! 🙂

    • On ihanaa kuulla, että en ole yksin näiden ajatusteni kanssa. Onneksi meitä paljon liikkuvia on paljon ja varmasti monia saman asian ääressä painivia. Olen onneksi ollut yllättävänkin huoleton ja tiedän, että tämä on minulle matka joka on nyt vaan mentävä loppuun asti. Tosiaan kun ruokavalio on ollut mitä on niin tämä on ehkä suurin syy ahdistukseen. Toisaalta huonosta syömisestä ei voi syyttää kuin yhtä osoitetta 😀 Joten ehkä nyt vaan lakkaan valittamasta! Ihanaa syksyä 🙂

  4. Ihanaa alkaahan se babybumb jo siellä pilkistellä 💓 Yritän illalla soitella, kauheaa hässäkkää ollut täällä blogin muuton tiimoilta :/!

    • No ei se kyllä vielä ala 😀 On ihan foodiebumb xD Oon illan töissä, niin soitellaan vaikka mielummin huomenna <3

  5. Tää oli aivan ihana postaus, ja helpotti mun oloa huomattavasti! Oon potenu karmeen huonoa omaatuntoa kaikista repsahduksista mitä on ollu, ku varsinki tän sivuston bloggareilla melkein kaikilla tuntuu olevan joku ruokavalio mitä noudattaa, ehkä jopa kulissi mitä pitää yllä. Olin niin positiivisesti yllättyny että joku myöns ettei oo kaikki menny just niinku suunniteltu, ei ressii. Tuli sellanen olo ettei munkaan ehkä tarvi ressata jokasesta suupalasta mikä ei ruokavalioon kuulu… kiitos paljon, olet ihana!!

    • Voi että ihana sinä<3 Vaikka toki olisi ihanaa olla myös tavoittelemisen arvoinen esikuva, on kiva kuulla, että omat jutut antaa vertaistukea! Välillä saa repsahtaa, itselleen pitää olla armollinen 🙂 ps. ei ne kaikki meidän tytöt dietillä ole kun tarkemmin lukee 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta