Pelkoja ja ajatuksia toisen kolmanneksen kynnyksellä

 

Sinällään tämän päivän ei pitäisi poiketa mistään muusta päivästä. Aihetta paniikkiin on ollut niin monta kertaa, että en oikein enää osaa olla peloissani, että mitä tämä iltapäivä tuo tullessaan.  Mieleni on kuitenkin ollut jo pitkään kovin levoton. Kromosomipoikkeavuus? Niskaturvotus? Niitä me katsomme, mitä jos sieltä löytyykin jotain?

Minua on jo pitkään mietityttänyt koko np- ultra, sillä en jotenkin osaa suhtautua siihen yhtään. On ihanaa saada tietää, että kaikki on hyvin, mutta jos ei ole, niin sitten tapahtuu mitä? Se, että saisimme kuulla, että pieni elämä sisälläni olisi jotenkin vajavainen, muuttaisiko se jotain? Se ei muuttaisi kohdallamme mitään joten miksi sitten menemme ultraan?

Olen ymmärtänyt, että niskaturvotus on täysin mahdollista ilman minkään näköisiä poikkeavuuksia ja jotenkin minusta tuntuu hurjalta, että tämän arvon jälkeen lähdetään paniikissa ottamaan kohdusta lapsivesinäytteitä ja automaattisesti aletaan pelätä pahinta. Jos sintti olisi niin poikkeava, että hän ei pystyisi elämään tätä elämää, olisi luonto korjannut hänet jo pois, millään muulla ei oikeastaan ole väliä. Toki toivon ihan ylikaiken, että hän on terve ja voi hyvin, mutta vaikka hän ei olisi, rakastettaisiin häntä ihan yhtä paljon. Jos turvotusta löytyisi, en olisi varma haluaisinko tutkia sitä enää enempää?

En toisaalta osaa ennustaa reaktiotani, ei näitä tunteita ole muutenkaan missään opetettu etukäteen. Olen niin monesta muustakin asiasta ollut yhtäkkiä peloissani vaikka normaalisti olen niin kylmän rauhallinen. Nyt kaikki tuntuu niin turhalta, mutta voihan se olla, että jos saisimme tiedon niskaturvotuksesta, otankin ensimmäisen taksin TAYS:siin punkteerattavaksi?

Ensimmäinen kolmannes ei todellakaan lukeudu minun elämäni top 10 kivoimpiin ajanjaksoihin. Olen joutunut käymään läpi sellaisen tunneskaalan jota en olisi ikinä kuvitellut omistavani. En ole ikinä elämässäni voinut yhtä huonosti. Kaikki tunteet ahdistuksesta onneen on koettu ja opettelen parasta aikaa ihan täysin uutta roolia, jossa minä en olekkaan se elämäni napa, vaan napani alla onkin jotain mikä on pistänyt koko arvomaailmani ihan uusiksi.

Ne jotka minua tuntee pidemmältä ajalta tajuaa varmaan mitä muutoksella tarkoitan, sillä tästä ei ole kuin varmaan viisi vuotta kun vielä sanoin, että minusta ei koskaan tule äitiä, en halua lapsia.

Nyt jos minulta kysyttäisiin, niin suurin pelkoni tänään on se, että minulta viedään pois minun tuleva äitiyteni.

_MG_2091 _MG_2096

emmakaisa

9 vastausta artikkeliin “Pelkoja ja ajatuksia toisen kolmanneksen kynnyksellä”

  1. Ihana ollut seurata sun blogia! Me ollaan hieman edellä sua, tällä hetkellä 20+2, ja rakenneultra jo takana. Meillä jäi vähän niin kuin vahingossa np-ultra väliin, kun muutettiin ulkomaille. Täällä oltais ihan sama toimenpide tehty, kuten Suomessakin. Olen toisaalta tosi iloinen, ettei käyty siinä ultrassa. Toki olisi ollut kiva nähdä pienokainen, mutta rakenneultrassahan asiat vasta varmistuvat.
    Tsemppiä 🙂

    • Niinno teillä rakenne ultra onneksi jo ihan pian 🙂 Saatiin nyt täysin puhtaat paperit, mutta tosiaan rakenneultrassa sitten tarkemmin! Kivaa odotusta sinne <3

  2. Mitä ikinä sieltä selviääkin ni elämä kantaa. Mä uskon siihen että ihmiselle annetaan taakkaa just sen verran minkä se kestää, yleensä me ollaam vahvempia ku mitä tiedetään. Mulla itelläni on tullu keskenmeno ja pelko uuden raskauden keskeytymisestä on suuri mut se ei tarkoita etteikö vois vielä yrittää! Ps mäkin ihan muutama vuos sitte vannoin etten halua äidiksi joten tuttu tunne 😀 tsemppiä!

    • Kaikki oli onneksi hyvin, mutta keskenmeno on niitä ainoita asioita tässä elämässä mitä et voi estää. Uskon, että jokaisella niistäkin on tarkoituksensa vaikka se pahalta tuntuukin. Kyllä teidänkin aika vielä koittaa, uskon sen 🙂

    • Niin mäkin arvelen että sen aika ei vaan ollut vielä 🙂

  3. Ihana lukea näitä sun postauksia, kun itsellä niin samat mietteet monesta asiasta. Itellä nyt meneillään 15. viikko ja ennen ekaa ultra oli niin samat mietteet, onneksi kaikki oli kunnossa täälläkin <3 ihana blogi sulla!!

    • Ihanaa kuulla, että muuallakin samoja ajatuksia! Kiitos ja ihanaa odotusaikaa <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta