eihän unohdeta rakkauttamme?

Jos parisuhteemme kesällä koki tunnemyrskyn kun meistä tuli Suortit, on nyt edessä vähintäänkin yhtä iso ja mullistava elämänmuutos. Tavallaan parisuhteemme on muuttunut jo nyt, se on kasvanut henkisesti ainakin kymmenen vuotta. Olemme saaneet parisuhteeseemme uudet roolit joihin opettelemme repliikkejä ennen tositoimien alkua. Meistä tulee vanhemmat.

Väkisinkin sitä miettii, että mihin meidän suhteemme tästä muuttuu. Liian paljon kuulee avioliitoista, jotka ovat kuihtuneet lähes kokonaan lapsen tulon myötä- ymmärrän kyllä, se käy varmasti helposti. Me elämme itse hyvin turvallista parisuhdeaikaa, jossa suurimmat ”riidat” syntyvät siitä, että kummassa ruokakaupassa käydään. Elämme todella tasaista aikaa, niin tasaista, että saatamme olla vaaravyöhykkeellä.

Ensimmäinen kolmannes sisälsi hyvin vähän koskemista. Sain gyneltä kiellon seksiä kohtaan verenvuotojen takia ja aikalailla oli hiljaista muutenkin koko syyskuun ajan. Minä voin huonosti ja kyllähän koko raskaus vei aika pitkälti ajatukset sinne itseen ja sitä kääntyi sisällepäin. Nyt hiljalleen kun vointi on normalisoitunut, olen tajunnut miten ikävä minulla onkaan minun miestäni. Tuota miestä, joka joka yö nukkuu vieressäni, jolle edelleen annan aamulla suudelman lähtiessäni. Tuota miestä, josta tulee pian meidän yhteisen lapsen toinen kasvattaja – olen ollut aivan liian vähän läsnä omassa kodissamme.

Tämän kaiken tajuamisen jälkeen olen ärsyyntynyt hetki hetkeltä enemmän hetkistä, joilloin emme ole läsnä toisillemme, jos olemme läsnä puhelimille tai televisiolle. Timo on hyvin vähän kotona kanssani samaan aikaan ja kaipaan hänen seuraansa, olisin nyt häntä varten. Tajuan, että olen ihan sietämättömän itsekäs, kun vaadin yht’äkkiä kuukauden jälkeen, tullessani kuplastani ulos, hänet kokonaan. Vaadin taas kaiken ja heti. Toisaalta ikäväni ja läheisyyden kaipuuni ovat varmasti parisuhteessamme hyvin tervetulleita. Olen aina ollut hyvin hellyyden ja huomionkipeä, mutta niin on kyllä Timokin, joten voin kuvitella, että miten kurjaa aikaa on ollut katsella nukkuvaa vaimoa päivät pitkät – oikei nukun kyllä edelleen paljon, mutta en NIIN paljoa kuitenkaan 😀

Timo osaa rakastaa minua juuri oikealla tavalla ja olla minulle hyvä, välillä ihan liian hyvä. Meidän täytyy jo ennen lapsen syntymää panostaa hetkiin jossa olemme vain toisiamme varten, sillä huomaan miten äkkiä voin kadota tähän raskauteen, joten kuinka äkkiä ajatukseni sitten katoaisivatkaan lapseen? En voi alkaa pitää sitä itsestäänselvyytenä, että toinen jaksaa seisoa vierelläni loputtomiin jos jätän hänet täysin huomiotta. Emme voi alkaa pitää avioliittoamme itsestäänselvyytenä, sillä kauaa se ei jaksa kantaa itseään jos emme tee sen eteen yhdessä töitä.

Päätin aloittaa tämän huomioimisen tänään ja yllättää Timon kunnon kynttiläillallisella(hys! älkää kertoko sille jos näette ;)). Uskon vahvasti itse, että ne arjen pienet huomioimiset tekevät jokaisesta parisuhteesta ainutlaatuisen, eikä niiden asioiden välillä tarvitse olla todellakaan ihmeellisiä. Meillä ne asiat on pieniä muistamisia pitkin päivää, sydämiä viesteissä ja sitä, että muistetaan kertoa toisillemme päivittäin, että kuinka paljon toisiamme rakastetaan – näistä kun pidämme kiinni niin uskon, että pärjätään todella hyvin!

collagelove

emmakaisa

8 vastausta artikkeliin “eihän unohdeta rakkauttamme?”

  1. Miä koin kans olleeni tosi hellyydenkipeä ja kainalossanyhjääjä ennen vauvan syntymää, mut nyt kun kaiken tarvittavan (ja enemmänkin) läheisyyden saa vaavalta niin on liian helppo jättää aviomiehen halailu ja kainalointi vähemmälle. Kyl se alkuaika varsinki vaatii miehiltä kärsivällisyyttä…

    • Ihan varmasti vaatii.. Itsehän siinä saa keskittyä vaan siihen vauvaan ja vauva-arkeen kun toisella jatkuu elämä ja työt niinkuin ennenkin, kyllähän se ihan koko elämä siinä muuttuu molemmilla silti. Hatunnosto myös kaikille isille, ei ole varmaan helppoa aikaa heillekkään!

  2. Musta on niin surullista kun jo neuvolassa täytyy varoitella odottajia siitä, miten useat parit eroaa ensimmäisen vauvavuoden aikana. Ja miten paljon juttuja liittyen aiheeseen ”vauva pilaa parisuhteen ja seksielämän” voi löytää tuolta netin ihmeellisiltä keskustelupalstoilta.

    Totta kai vauva MUUTTAA parisuhdetta ja seksielämän ihan jo se synnytys ja raskauskin, mutta ei ne pilaa sitä. Asiat ui omille uomilleen ajan kanssa. Meillä ei hellyys ole hävinnyt mihinkään tästä parisuhteesta vauvan, nyt 11vkoa, tultua perheeseemme. Edelleen se sama rakkaus ja hellyys löytyy, kun muistaa pitää siitä kiinni ja keskustella asioista jotka painaa. Itsestä se parisuhteen pilaantuminen taitaa olla loppujen lopuksi kiinni, ei vauvasta, vaikka niin halutaan jossain määrin oman käsitykseni mukaan uskoa.

    Toivotan teille tsemppiä ja onnellisia hetkiä raskauteen ja vauva-aikaan!<3

    • Tosi hyviä pointteja! Mun mielestä olisi ihan järkyttävää ajatella, että vauva ”pilaa” kahden aikuisen välisen suhteen. Aikuiset pilaavat itse oman suhteensa jos antavat sen mennä pilalle. Eihän niin pieni ihminen ole millään tavalla vastuussa aikuisten ongelmista, minusta se on jo ihan lähtökohtaisesti pielessä.
      Ihanaa kuulla, että teillä on mennyt kaikki hyvin, siihen meilläkin pyritään 🙂 Kivaa vauva-aikaa sinnekin <3

  3. Ihana ollut seurata blogiasi! Taas hyvä kirjoitus ja täällä itsekin pohtinut samoja asioita viime aikoina. Meillä myös esikoisen laskettu aika keväällä ja samalla paikkakunnalla asustellaan, joten ihanaa seurata näin kirjoitusten muodossa samassa tilanteessa olevaa 🙂 ihanaa odotusaikaa sinulle!<3

    • Voi kiva kuulla 🙂 Oletko kuinka pitkällä jo? Varmasti paljon on sellaisia ajatuksia monella, jo tässä vaiheessa. Nyt on ihan eritavalla aikaa pohtia asioita 😀 Ihanaa odotusaikaa sinnekin<3

    • 12viikon ultra olisi muutaman päivän päästä 😊 Koskas teillä olikaan laskettuaika? Ja joo, kyllähän noita kaikenlaisia ajatuksia tuntuu päässä myllertävän, varsinkin kun välillä tuntuu ettei mies vielä samalla tavalla ehkä käsitä tätä asiaa, kuin itse 😃 täällä ollaan jo käyty muutamassakin varhaisultrassa kun kivut olivat aluksi niin kovia, toivotaan että kaikki siellä hyvin. Itselläni ei ole hirveästi täällä päin ystäviä, jotka olisivat samassa tilanteessa. Ihanaa siis seurata blogiasi 😍

    • Meillä on 23.4 on laskettu, meillä myös takana kaksi varhaisultraa ennen tuota np-ultraa – mutta ne helpottaa jos on huoli! 🙂 Ei Timokaan varmaan ihan ole vielä sisäistänyt asiaa, vaikka paljon siitä puhutaan ja kyllä hän siis tavallaan on, mutta ihan ymmärrettäväähän se on tässä vaiheessa. Itse tuntee kaiken liittye raskauteen, vaikka mitään ei näkyisikään, mutta toinen kuulee vaan ne mitä itse sanoo. Tuo ultra on kyllä hyvä jos vaan pääsette sinne yhdessä, se tuo asian jotenkin paljon selvemmäksi myös kumppanille. Seuraava onkin sitten joulukuussa 🙂 Kyllä se vertaistuki on vaan korvaamaton tässä tilanteessa, itselläni on siitä kiitollinen tilanne, että lähipiirissäni on tosi moni raskaana – tää on tarttuva juttu 😀 Toivottavasti jonkun kanssa saat ajatuksia purkaa <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta