Kun mikään ei riitä..

collage12

Tykkään katsella vanhoja kuvia, selailen niitä usein ja muistelen kuviin liittyneitä hetkiä. Viimeaikoina olen kiinnittänyt paljon huomiota kuviin, jotka jollain tapaa kuvaavat kehitystäni ja vartalon muotoani viime vuoden aikana.

Keskimmäiset kuvat on otettu toukokuussa ja sivuilla olevat huhtikuun alun tienoilla. Olen katsonut näitä monta kertaa jälkeenpäin ja miettinyt, että en ole varmaan ikinä elämäni aikana ollut noin hyvässä kunnossa. Olin tuolloin vahva, mutta myös tiivistyin koko ajan. Näinkö mitään hyvää itsessäni sillon – en. Näin vain parannettavaa ja kiristettävää, en osannut nauttia siitä mitä olin saavuttanut.

Nyt kun tämä minun pyykkilautani alkaa hiljalleen muistuttaa pesupalloa olen tajunnut kuinka armoton olen itselleni edelleen. Kysyin viimeksi eilen Timolta, että kelpaanhan ihan varmasti tällaisena kuin nyt olen? Minulla on jokin hirveä pelko siitä, että en ole enää yhtään niin vakavastiotettava itseni kun kaikki langat eivät ole minun käsissäni vartaloni suhteen. Minä muutun, muutun sisältä, mutta myös ulkopuolelta. Teen ihan järjetöntä työtä itseni kanssa, että en ahdistu tästä muutoksesta ja koitan etsiä hyviä asioita kuten vihdoin söpösti kasvavan vatsan ja kerrankin suuret rinnat.

Tämäkin on vaihe, jonka äärelle pysähdyn varmasti jälkikäteen katsomaan kuvia ja mietin, kuinka söpö minun vatsani olikaan kun olin raskaana.

Eikö mikään ole koskaan hyvä?

Haluaisin kehittää itseäni ihmisenä ja oppia arvostamaan omia saavutuksiani/ sitä sen hetkistä olotilaa haluaisin oppia rakastamaan itseäni täysin. Olen kuitenkin niin paljon muutakin kuin vatsani eri muodoissa, että miksi otan siitä niin hirveän stressin itselleni? Niinkauan kun olen terve ja voin hyvin, se on se kaikista tärkein asia.

Heitänkin ilmoille pienen haasteen ja haastan sinut katsomaan itseäsi jokapäivä peilistä ja näkemään kuinka hyvältä sinä näytät juuri nyt. Haastan myös sinut kertomaan sille lähimmälle sinun lähelläsi, kuinka hyvältä hän tänään näyttää. Kokeileppa alkuun vaikka viikko 🙂

emmakaisa

9 vastausta artikkeliin “Kun mikään ei riitä..”

  1. Mä kriiseilin pari viikkoa aika lujaa kun mun mielestä mun vatsa pullahti esiin aivan liian aikaisin ja liian isona. Mutta sitten mä en jaksanu enää, koska mun mielestä se on oikeestaan hemmetin söpö 🙂 Ja lisäksi musta on kivaa että on väliaikaisesti ihan eri body shape ku yleensä, voi käyttää kaikkia erimallisia vaatteita ja asuja! Ja istuin myös työmatkalla erään naisen vieressä joka oli varmasti ihan raskauden loppupuolella ja huomasin, että eihän mun vatsa ole vielä iso ollenkaan haha. Tsemppiä! 9kk on lyhyt aika loppujen lopuksi, vaikka se tässä vaiheessa tuntuukin pieneltä ikuisuudelta.

    • Siis itse olen oikeastaan nyt helpottunut kun vatsa on alkanut näkymään, enkä näytä enää ainoastaan vähän lihoneelta. Lähinnä kaikki muu vartalonmuutos tuntuu vaikealta, mutta se alkaakin olla sitten jo ihan omaa syytä 😀 9kk on todella lyhyt aika ja on todella turhaa murehtia tällaisista, sillä tärkein on kuitenkin vauvan terveys. Itselleen kun ei vaan mahda mitään 😉 Tsempit sinnekin 🙂

    • Mun mielesta sulla on vielä tosi pieni vatsa ainakin muhun verrattuna 😀 On niin kyllä yksilöllisiä nämä kaikki 🙂

  2. Kun tulin raskaaksi, kamppailin vielä ”vanhan” syömishäiriöni kanssa jonkin verran. Se vartalon muutos mikä raskausaikana tapahtui oli valtava, eikä pääni ehtinyt millään mukaan siihen. Itkin koko loppu raskauden sitä miten suuri,lihava ja kömpelö olin, vaikka todellisuudessa sain kiloja vain 10 ja olin aika pieni odottava äiti.. Nyt 3kk synnytyksestä olen entisissä mitoissani, en kuitenkaan yhtä tiivis ja lihaksikas kuin ennen. Nyt osaan kuitenkin nähdä tämän arpisen vartaloni hyvänä, ja muutos tuohon entiseen on ihan ihmeellinen! Niinhän ne väittää että raskaus opettaa armolliseksi itseään kohtaan, tosin minulla se tapahtui vasta jälkeen päin. Nyt toivoisin etten olisi ollut niin masentunut omasta kropastani raskausaikana, voisi muistot raskaudestakin olla sen myötä paljon paremmat.

    • Joo ei mua toi vauvamaha haittaa laisinkaan, oikeastaan nyt kun se kasvaa on helpompi olla kun tietää, että oikeasti jotain tapahtuu, enkä vain liho. Kai nämä muutkin pullahtamiset vähän kuuluu kuvioon. Raskauden jälkeen ehtii sitten treenailla jos siltä tuntuu 🙂

    • Ne taitaa olla nellyltä, ovat muuten ihan tavalliset leggarit, että jos korkeavyötäröisiä treenileggareita etsit, niin suosittelen kääntymään sellaisen kun Boombody.fi puoleen, heillä mielettömän hyvännäköinen korkeavyötäröinen malli 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta