Kaikesta rakkaudesta jota koen.

Olen pitkästä aikaa oikein kunnolla räkätaudissa, ihan kamalassa sellaisessa. Ansaitsisin jonkin urhoollisuusmitalin siitä, että ajoin Haminasta ensin Helsinkin ja sieltä sitten vielä Tampereelle kuumepäissäni ja parin tunnin yö-unilla, sillä Timolla oli vielä vähän risteily veressä. Tähän ehkä välihuomatuksena, että Timo kyllä kuuli asiasta ja päästin parit itkutkin, sillä olin tosi väsynyt. Nyt onneksi ollaan hengissä kotona ja tuliaisien jälkeen olin nopeasti lepytelty.

Mietin moneen otteeseen pitkästä kotimatkasta (menomatka on ihan oma tarinansa se) huolimatta, että onneksi lähdin Haminaan asti. Minulla jäi monta todella tärkeää ja ihanaa hetkeä mieleeni, sillä kipeänä kaikki kosketus ja läheisyys ja välittäminen vaan tuntuu entistä tärkeämmältä silloin kun on itsellä huono olla.

Päälimmäisenä ehkä olen kiitollinen vanhemmille, jotka jaksoi passata ja olla huolissaan. Isä heräsi keskellä yötä tarkistamaan, että kaikki oli hyvin kun kävin vain juomassa ja aamulla sain tuoretta puuroa.

Olen kiitollinen ystävälle, jolla kiireestä huolimatta oli aikaa nähdä ja jutella rauhassa. Kamalasta räkätaudistani huolimatta ottaa kädestäni kiinni ja halata hyvästiksi.

Ystävälle joka jaksoi kuunnella raskausmurheeni ja leipoa pipareita. Onneksi hänellä on samaa vatsankasvua tiedossa, joten taidettiin antaa hyvää vertaistukea toisillemme. Piparitkin oli todella hyviä.

Olen aina kipeänä kaivannut ihmisiä ympärilleni, en halua jäädä yksin. Itken kuumeessa helposti ja tarvin tietynlaista hoivaa. Yht’äkkiä olen kuin 10-vuotias lapsi joka haluaa sinne vanhempien kainaloon makaamaan. Onneksi en jäänyt Tampereelle, olisin ollut täällä todella yksinäinen ja murheissani.

Välillä sitä jää miettimään, että kuinka paljon rakkautta onkaan jättänyt taakseen muuttaessaan tänne Tampereelle. Ihmisiä siellä on ikävä ja ihmiset siellä ikävöi. Tunnit ei riitä kuulumisien vaihtoon, eikä päivät vanhempien näkemiseen. Aikaa ei vain ole ikinä tarpeeksi. Onneksi voin luottaa siihen, että se ystävyys ja ne perhesuhteet, joita todella siellä ikävöin on ja pysyy. Vaikka viikkoihin mitään ei kuuluisikaan voi aina aloittaa siitä mihin viimeksi jäätiin. Ei tarvitse pelätä sitä, että ystävyys katoaa, se vain vahän ajan kanssa muuttuu – niinkuin mekin.

Nyt palaan takaisin sänkyyn Timon kainaloon ja koitan patistaa hänet käymään kaupassa, jotta meillä olisi jääkaapissa muutakin kun valot ja voita. Huomenna uusi yritys olla paremmassa ja kuumeettomammassa kunnossa.

xoxo

P1000310

emmakaisa

2 vastausta artikkeliin “Kaikesta rakkaudesta jota koen.”

  1. Voi kuinka kauniit sanat <3. Olisin halannut enemmänkin jollei pikku pipaririiviö olisi vienyt meiltä 90% huomiota :D. Ihana että olit 💕. Vertaistuki on parasta.

    • Se on pikku pipaririiviön tehtävä viedä se huomio, kohta niitä on aika monta muutakin 😀 Oli kiva nähdä <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta