Tuleva luovuttajako?

 

 

Moni on vamaan huomannut hieman rauhoittuneen postaustahtini ja ihan superpaljon muuttuneen blogin sisällön. Koen itseni hieman jengipetturiksi kun olen kääntänyt kelkkani ihan täysin siitä vielä viimekesäisestä treeni-intoa puhkuvasta morsmaikusta.

Olen kuitenkin antanut nyt itselleni sitä kaivattua lepoa aikaa. En koe järkevänä, että väkisin kirjoitan tänne jotain mitä en edes ajattele, sillä kuka haluaa lukea melkein tekaistuja tekstejä jostain mikä ei oikeastaan kosketa elämääni tällä hetkellä yhtään. En nyt tiedä, että mikä sellainen asia olisi, mutta esimerkiksi jos nyt koittaisin kirjoittaa treenaamisesta, olisi se aivan mahdotonta, sillä tyhjästä on paha nyhjäistä.

 

Jos jonkin asian olen tässä syksyn mittaan kuitenkin oppinut, niin olen oppinut elämään hetkessä. Jokainen päivä näyttäytyy erilaisena ja jokainen päivä tuo omat haasteensa. Siksi tykkään kirjoitella nyt enemmän niitä minun omia tuntemuksia ja omia ajatuksiani tässä hetkessä. Niitä asioita, jotka ovat minun sydämeni päällä milloinkin. Varmasti tulen tästä aktivoitumaan ja taas sormet pian sauhuaa useita kertoja päivässä, mutta jos nyt tässä ennen vuodenvaihdetta olen hieman hiljaisempi, niin se ei tarkoita, että olisin jotenkin katoamassa pois! (Fyysisesti pinta-alani vain kasvaa, hahhah).

Lähdetään pian auringon alle nauttimaan lämmöstä ja aion kyllä ottaa siitä LOMASTA kaiken irti ja myös läppäri saa silloin viettää ansaittua lomaa. Sinne nyt on vielä kuitenkin kolmisenviikkoa aikaa ja ennen sitä ehtii tapahtua niin paljon kaikkea jännittävää, että en ihan oikeasti meinaa edes kestää, että enköhän minä täällä näpyttele harvasepäivä kuitenkin!

Haluisin kuitenkin kiittää kaikkia teitä nöppösiä jotka jaksaa matkassa hengailla, täällä minä ruuduntakana olen ja pysyn<312276741_937285953010399_488240532_n(1)

PS.HUOMENNA TIEDOSSA IHAN HILLITÖN BLACK FRIDAY VINKKI, JOTEN OLKAAHAN LINJOILLA 🙂

emmakaisa

4 vastausta artikkeliin “Tuleva luovuttajako?”

  1. Ompa tosi paljon kasvanut vatsa, olen pidemmillä viikoilla ja täällä on vielä aika pieni verraten tuohon! Mietin jopa yks päivä että voiko muka omaan pieneen kumpuun mahtua pää perämitaltaan yli 20 senttinen nyytti vai mättääkö joku nuissa keskiarvoissa 😀

    Nyt on varmaan ruennut oikeasti konkretisoitumaan potkujen ja vatsan kasvun myötä koko raskaus <3 Onko tullut jo arvailuja sukupuolesta, on niin sievä ja siro pelkkä vatsa sinullakin? Meille on moni sanonut että poika tulee kun minullakin vain pystyvatsa, mutta silti ultrassa näkyi tyttö, ei siis aina välttämättä tarvitse perän levitä vaikka rinsessoja tekisi;)

    Hurjan ihana lukea blogiasi kun niin samoja aatoksia täälläkin suunnalla aina pohdiskellaan <3

    • Kiitos ihanista sanoista <3 Me ollaan niin satavarmoja siitä pojasta, mutta 9.12 se sitten selviää! Ai pepun kuuluu levitä kun tyttöjä tulee, sitten se kyllä voisi olla tyttökin 😀 Arvailuita on tullut, mutta molempia veikataan tulevaksi, kuulemma en synnytä kuin tyttöjä..

  2. Nauti nyt kuule ihan huolella raskaudesta ja kirjoittele siihen ja omiin fiiliksiin liittyviä juttuja! Onhan se nyt päivänselvää että elämä ja ajatukset muuttuu raskauden myötä. Kyllä se treeni-into sieltä kasvaa kunhan muksu on ulkona ja elämä normalisoituu 😉

    Masu on kyllä kasvanut hurjasti sitten viime näkemän <3

    • Juu mie oon kyllä nauttinut tästä hetkessä elämisestä täysin rinnoin, muuten en kyllä mitenkään hehkuta raskauden ihanuutta 😀 Ihan on tervetullutta jo aika ilman masua, vaikka onhan tässäkin se oma ihmettelemisensä <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta