Pystyisitkö olemaan itse oma esikuvasi?

_MG_2317

Ihailen hyvinvoivia ihmisiä. En mittaa hyvinvointia salitreenien määrässä tai tarkassa ruokavaliossa, hyvinvointi ei ole uudet vaatteet tai hieno asunto. Hyvinvointi on sitä, että hyvinvoiva henkilö hehkuen kantaa itsensä ja ulospäin näkyy mielen ja kehon hyvä olo. Hyvinvoiva ihminen on sisällä vartalossa jossa hän voi hyvin sekä sisäisesti – että ulkoisesti.

Olen koko syksyn voinut huonosti. Muutokset vartalossani ovat aiheuttaneet minulle murheita ja paljon suhtautumisongelmia, en ole pystynyt hyväksymään sitä, että vartaloni ole enää niinkuin se oli  vielä heinäkuussa tai viime keväänä. Tässä muutoksessa myös psyykkinen puoleni on kärsinyt. En ole jaksanut huolehtia itsestäni ja minusta on tullut se ihminen joka en halua olla. Samalla en ole pystynyt nauttimaan raskauden tuomista muutoksista vartalossani, sillä olen vain keskittynyt niihin huonoihin puoliin.

collagemusta

En tiedä mikä muutos tässä minun ajatusmaailmassani tapahtui, varmaan tuli vain mitta täyteen. Tajusin, että mikään ei estä minua olemasta se sama ihminen kuin ennenkin. Raskaus ei todellakaan tarkoita, että minun kuuluisi vaihtaa korkokengät tennareihin ja istuvat vaatteet erilaisiin säkkeihin päälläni.  Olen katsonut ylöspäin äitejä, jotka raskaudesta huolimatta näyttävät upeilta ja hyvinvoivilta – omilta itseiltään. Minä voin olla itsekkin sellainen, miksi en olisi? Henkilökohtaisesti minä voin paremmin silloin kun huolehdin itsestäni myös ulkoisesti. Ulkoinen hyvinvointini sisältää liikuntaa, mutta välillä minun täytyy saada toteuttaa myös naisellista minua ja vetää ne korkokengät jalkaan.

En ymmärrä, että miksi en ole ollut se ihminen kuka olen? Olen kai käynyt pienen kasvun kriisin syksyn aikana läpi ja nyt tullut sinuiksi tämän tilanteen kanssa. Minua ei saa enää ahdistumaan edes vaa’an lukema, sillä tälle painonnousulle nyt ei vaan voi mitään, kaikki on hyväksyttävä ja oikeasti en voi kyllä kieltää, että en olisi innoissani rinnoistani – eipä ole ennen ollut tälläisiä boobseja minulla! Kaikki tämä kasvattaa minua ulos siitä todella kapeakatseisesta ja tiukasti ajattelevasta ihmisestä, minun on aika oppia rakastamaan itseäni juuri näin ja tässä hetkessä.

Aion todellakin olla loppuraskauden ja elämäni siitä eteenpäin oman elämäni roolimalli. Haluan voida katsoa itseäni  ylöspäin ja todeta, että tuolla mimmillä on asenne kohdallaan. Haluan myös kasvattaa lapsemme ajattelemaan itsestään positiivisesti ja itsevarmasti, sillä jokainen lapsi ansaitsee ympärilleen terveen itsetunnon omaavia ja hyvinvoivia ihmisiä. Nyt tarkoitan juuri sitä henkilökohtaista hyvinvointia, jolloin voi hehkua ulospäin hyvää oloa juuri siinä itselle parhaimmassa muodossa!

Voikaahan hyvin ja nauttikaa itsestänni juuri siinä itselle parhaimmassa muodossa – olkaa itse omia esikuvianne<3

Ja tosiaan kiitos, Iisa haasteesta – taisin vastata siihen ennenkuin edes luin postauksen 😀

Ps. Meillä on ensiviikolla rakenneultra! En kestä!

_MG_2316

emmakaisa

4 vastausta artikkeliin “Pystyisitkö olemaan itse oma esikuvasi?”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta