”Toivottavasti mun maha näkyy edes vähän kun lähdetään reissuun” – ja muita ajatuksia raskauden alkutaipaleelta.

_MG_2364

Minun vatsani on ottanut kolmessa viikossa oikean kasvupyrähdyksen. Sintti paikallistettiin ihan eteen, joten senkin puolesta vatsa on kasvanut huimalla tahdilla. Myös painon kehitys kertoo siitä, että massaa on tullut, sillä edellisestä neuvolasta josta on nyt aikaa noin kuukausi, oli painoa tullut 4kg kun sitä ennen kahteen kuukauteen mahtui yksi kilo lisäpainoa – ruokavalio ei kuitenkaan ole muuttunut kuin korkeintaan terveellisempään suuntaan.

Raskaus on kohta puolessa välissä ja tämä ensimmäinen puolisko on kyllä ollut aikamoista aikaa. En todellakaan tule muistamaan ensimmäisiä 19 viikkoa kovin hehkeinä tai ihanina viikkoina. Näihin viikkoihin on mahtunut paljon ahdistusta, murheita ja jännitystä – paljon kaikkea sellaista turhaa mielipahaa, joilta todella olisin välttynyt jos olisin niistä tiennyt. Olen todella kiitollinen ystävilleni jotka ovat käyneet tai käyvät samaa läpi, sillä jos kaikki tuki olisi ollut vain neuvolan ja netin varassa, olisin ollut varmasti hulluuden partaalla paniikkini kanssa.

Nämä asiat ovat etenkin tulleet ihan selväksi tässä kuluneen syksyn aikana:

  • Ruokavalion tärkeys. Tai oikeastaan syömisen tärkeys. Paljon sitä kuulee kaikista omituisista mieliteoista raskauden aikana, mutta oikeasti kun se nälkä tulee niin sille ei voi mitään ruokaa on saatava. Tässäkohtaa haasteen heittää kehiin se, että mitä tekee mieli. Voi olla, että nälkä on ihan kauhea, mutta mikään saatavilla oleva välipala ei mene alas. Opin muutaman älyttömän välipalavalinnan jälkeen kantamaan mukana hedelmiä, sillä niitä oli helppo syödä yllätysnälkään ja samalla välttää paha olo. Nykyään pystyn taas syömään proteiinipatukoitakin, mutta harvemmin niitä tulee kyllä enää ostettua ihan vaan niiden arveluttavan tuoteselosteenkin takia.. Lohduttava tieto raskauden ensimetreillä oleville : minulla tuo ainainen nälkä meni ohi varmaan tuossa viikon 15 kohdalla ja nyt alkaa olo olla päinvastainen eli ruokaa menee vain rajallinen määrä.
  • Kivut ovat arkipäivää. Nyt muistutan, että ne ovat todella henkilökohtaisia, toisilla kipuja ei ole, minulla niitä on ollut – päivittäin. Sanotaan, että raskauden ei kuuluisi sattua, mutta minua tämä on sattunut. Voin melkein sanoa tunteneeni kaikki muutokset vatsanseudullani, jos kaikki venymisen tunteet ja pistot laskettaisiin yhteen. Kaikki on onneksi ollut tähän mennessä todella normaalisti ja hyvin, vaikka olen sydän syrjällään monta kertaa itkua tihrustanut kotona kipujeni kanssa.
  • Kyllä se vatsa kasvaa. Ensimmäiset kaksi kuukautta on todella turhauttavia, kun kaikkialle muualle tulee turvotusta ja nestettä, mutta pikkuinen vatsankumpu ei ota kasvaakseen. Muistan miettineeni, että näinköhän minulla on joulukuussa reissuun lähtiessä edes pientä vatsakumpua, sillä monet kertoivat vatsan kasvavan vasta viimeisellä kolmanneksella. Kyllä se kasvaa varmasti silloin eniten, mutta on tämä nyt tässä viimeisen kuukauden aikana kasvanut niin, että kylkiin koskee. Ei ole enää epäselvää, onko raskaana vai ei..

collageraskausMitään et voi ennalta opiskella tai tietää. Jokainen tunne, tuntemus ja kokemus on jokaisen henkilökohtainen ja raskauden kulkua ei kukaan voi ennalta tietää. Parhaassa tapauksessa raskaus on ihanaa aikaa jolloin omasta kehosta nauttii ja olo on mitä parhain, mutta pahimmassa tapauksessa raskaus on pitkä ja tuskainen. Kaikenkaikkiaan tämä on kuitenkin todella opettavainen ja valmistava aika, jolloin joudut väkisinkin tutustumaan itseesi ja omaan kehoosi, sekä punnitsemaan omia elämänarvojasi ja tapojasi uudelleen.

Nyt ollaan puolessa välissä matkaa ja olen kyllä suurimman osan ajasta ollut sitä mieltä, että Timo voisi ottaa tämän loppuajaksi itselleen. Aika tuntuu kulkevan nyt kuitenkin tripla nopeudella, joten luulen, että huhtikuun 23 tulee ennenkuin ehdin edes tajuamaan.

Nyt vaan veikkaillaan, että onko siellä poika vai tyttö.. Keskiviikkona selviää<3

emmakaisa

4 vastausta artikkeliin “”Toivottavasti mun maha näkyy edes vähän kun lähdetään reissuun” – ja muita ajatuksia raskauden alkutaipaleelta.”

  1. Voi että, ihanaa! Ja niin söpö tuo vatsa 🙂 joko olet itse veikkaillut sukupuolta? Ja aijotteko sen paljastaa muillekkin vai pidättekö salassa? Itsellä ollut kokoajan tyttö olo, mutta saas nähdä kun parin viikon päästä selviää!

    • Meillä on ihan poika- olo, mutta moni muu veikkaa tyttöä 🙂 Kyllä me se heti kerrotaan, eihän sitä pystyisi pitämään salassa! Tää on kyllä niin jännää aikaa, onnea (ultran)odotukseen 🙂

  2. Kaikkea hyvää odotukseen! Pitänyt jo aiemmin kiittää kivasta blogista 🙂 Nyt oli vielä ihan pakko jättää tervehdykset…t. huhtikuun 23. syntynyt lukijasi 😀

    • No voi kiitos kivasta palautteesta <3 Hih, sulla onkin hyvä syntymäpäivä! Saa nähdä, että mille päivälle meidän sintti sattuu syntymään – olisi ihme jos tulisi päivälleen ajallaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta