Imetys puhuttaa..

_MG_2755

Minä en imetä – en imetä vielä. Minä en imetä vielä, mutta vartaloni ja mieleni valmistuu tähän luonnollisena osana äitiyttä kuuluvaan tapahtumaan paljon suuremmin kuin olisin uskonut. Olen paljon miettinyt, että haluanko pohtia asiaa julkisesti sen herättämien hyvin voimakkaiden tunteiden vuoksi, mutta koska kissa on nyt pöydällä niin päätin tästä kirjoittaa..

Olen nähnyt imettämisestä unta ihan raskauden alkuajoista asti ja kaikkia unia on yhdistänyt sama asia – imettämisen mahdottomuus. Näissä unissa lapseni on aina ollut, niinkuin olen joskus kertonutkin, pieni eläimen pentu, joka juoksee minua pakoon. Olen näissä unissani epätoivoinen, koska lapsella on nälkä eikä imettäminen onnistu. Samanlainen ajatus minulla on imettämisestä todellisessa elämässä: mitä jos en pysty ruokkimaan lastani?  

_MG_2744

Mietin paljon, että miksi tästä on tullut minulle hankala ajatus, maailman luonnollisimmasta asiasta? Jos jostain kumman syystä en voisikaan imettää, on aina mahdollista antaa ruokaa pullolla, tärkeintä on kuitenkin, että lapsi voi hyvin ja saa ruokaa. Eilinen somekohu asiasta sai minut sen tajuamaan: imetyksestä on tehty numero. Asia joka on jo aikojen alusta asti ollut luonnolinen osa äitiyttä, osa sekä eläinten ja ihmisten vauva-arkea on muuttunut yhteiskunnalliseksi kannanotoksi. Imetyksestä on tullut aihe josta otetaan kuvia omaan someen, josta kirjoitetaan lehdessä, josta saadaan aikaiseksi aivan mieletön kohu sosiaalisessa mediassa – aihe josta minäkin nyt nähtävästi kirjoitan.

Imetyksestä on tullut asia johon pohditaan omaa kantaa jo ennen lapsen syntymää, kuin polittinen puolue, jolloin valitset rinnan tai pullon, julkisen tai yksityisen imetyksen. Imetyksestä pitää olla jokin mielipide oli sinulla omia lapsia tai ei. Sitten nämä kaiken maaiman teroniitit tulee ja postaa kuvan imettävästä äidistä… Kuvan ottajalla tuskin tuli mieleen, että mitä jos tämä äiti ei välttämättä ollutkaan yhtään sinut sen kanssa, että hän imettää julkisesti lentokoneessa, mutta koska vessoja on rajallisesti oli hänen se siellä tehtävä? Mitä jos hän olikin sellainen äiti joka istuu siinä imetyspuolueessa, jossa imetettään, mutta se on henkilökohtainen ja hyvin yksityinen asia ja nyt hän on koko kansan puheenaihe?(Kellä edes tulee mieleen ottaa kuvaa tällaisesta tai toisesta ihmisestä ylipäätäänsäkkään?!)

Minä tuskin tulen koskaan imettämään julkisesti ja koska todennäiköisesti tämän vuoksi linnoittaudun kotiin, joudun ennemmin kuin myöhemmin nielemään ylpeyteni ja imettämään myös julkisella paikalla ja kun näin tapahtuu, aion suojata tilanteen muilta silmiltä. En tee sitä siksi, että pelkään päätyväni jonkun urpon instagrampäivityksen kohteeksi, vaan siksi, että koen sen hyvin henkilökohtaisena, minun ja lapsen yhteisenä hetkenä – tai niin nyt ainakin ajattelen. On tärkeää, että imettämisestä puhutaan, mutta omalla kohdallani haluan hoitaa sen omalla painollani. Haluan imetyksen tai lapsen pulloruokinnan olevan luonnollinen osa äitiyttä – sellaisena kuin se meidän elämässämme muodostuu. Toivoisin tätä samaa kaikille muillekin: jokainen vanhempi saisi ruokkia lapsensa niinkuin parhaana kokee, siellä missä se on tarpeellista, silloin kun lapsella on nälkä – ei silloin kun se sopii muiden silmille.

Lopuksi tässä vielä mietin, että haluisin nähdä kun tämä kohua aiheuttanut suomalainen ”stylisti” kävisi sanomassa paljon julkisesti imetyskuvia postanneelle huippumalli Doutzen Kroes:sille, että ”nyt herätys pistäppä vauvasi ja tissisi piloon”… Eipä mulla muuta tänään.

_MG_2758

 

 

emmakaisa

6 vastausta artikkeliin “Imetys puhuttaa..”

  1. Älä ainakaan stressaa imettämisestä! Olen pienen vauvan äiti. Mulle oli aika selvää raskausaikana, että aion imettää lastani. En edes osannut ajatella että se ei onnistuisi. En tiennyt kuinka haasteellista niinkin luonnollinen asia voisi olla. Lapsemme syntyi ennenaikaisena rääpäleenä. Synnytys piti käynnistää raskausmyrkytysen takia. Vauva olis vaan nukkunut alkuun eikä jaksanut syödä eikä mulla maito oikeen lähteny herumaan. Ressasin hullusti pari kuukautta ja ravattiin neuvolassa tiheästi seuraamassa vauvan kasvua. Yritin miljoonia kikkoja kotikaljasta miltei päälläseisontaan saadakseni imetyksen onnistumaan. Pohdin paljonko uskallan antaa lisämaitoa, jotta oma maidontuotanto pysyisi yllä mutta vauva kasvaisi. Alkuun piti yölläkin laittaa herätyskello soimaan, jotta vauva hiffaisi syödä ja herätellä bebeä. Hetki yritettiin pelkällä tisulla, mutta vauvan paino lähti laskuun. Kun päätin että fakit imetän minkä imetän ja vauvalle vaan pulloa reilusti rinnan päälle, jotta jaksaa kasvaa. Oma maitohan siinä väheni entisestään, mutta vauva vahvistui. Pääasiahan se on. Kävin aikamoisia epäonnistumisen ja paskamutsi tunteita läpi. Ei ollu tarkoitus avautua sen suuremmin omasta stoorista, mut tarkoitu on kannustaa sua olemaan stressaamatta asiasta jos mahdollista. Älä linnottaudu neljän seinän sisään vaan imetä missä tahdot vaikka huivin suojassa, jos se omalta tuntuu, teriniiteistä huolimatta. Luota itseesi alusta alkaen. Juuri tämä vauva on valinnut teidät ja te olette hänelle parhaat mahdolliset vanhemmat. Kyllä niitä stressin ja huolen aiheita riittää, mutta riittävän hyvä äiti on ihan ok. Ei täydellisiä supermutseja olekaan. Tsemppiä loppuraskauteen! Nauti tästäkin ajasta <3

    • Mä en ole missään vaiheessa mittaroinut imettämistä sellaisena hyvän äitiyden mittarina, vaan ajatellut, että imetän jos onnistuu ja toivottavasti näin, mutta jos ei onnistu niin ei onnistu. Paineet imettämiseen on tullut oikeastaan ulkoa ja pitkään asiasta jossain vaiheessa murehdin.. Nyt ehkä vähemmän enää aihetta olen miettinyt ennenkuin tämä imetys nyt tässä nousi tapetille. Tiedän, että minusta ei todellakaan tule mitään superäitiä, mutta täydellinen meidän pojallemme. Ihanaa vauva-arkea sinulle ja jaksamista <3

    • ” Tiedän, että minusta ei todellakaan tule mitään superäitiä, mutta täydellinen meidän pojallemme”

      Ja tuo on tarpeeksi! <3 Kun äitini sai pikkusiskoni, hänen kätilö ennen heidän lähtöään oli saattamassa heitä ja sanoi äidille, että tässä vaiheessa voisi antaa hyvin paljon erilaisia neuvoja – mutta tärkeintä tuolla vauvalle on nyt ruoka, lämpö ja rakkaus. Joten eiköhän se noilla jo etene!
      Ja mä muistan tuon hetken, koska se oli jotenkin niin kauniisti sanottu. Ei turhaa hifistelyä, ei 2000€ vaunuja, ei uniaikoja vaan ne kaikkein tärkeimmät asiat!

      Ja tuosta imetyksestä, itse en ole raskaana eikä minulla ole vielä lapsia, mutta tulevaisuudessa toivottavasti on. Ja tiedän jo nyt lähipiiristäni kaksi naista, jotka puhuvat vahvasti imetyksen puolesta. Jotka kommentoivat mm. äitini kuvaan siskoni kanssa, jossa siskolleni ihan vastasyntyneenä pullolla annettiin sokerivettä (verensokerin mittaus) että kaikki pullot pois ja mikä tää homma on?!! Ja olen miettinyt itse, että haluan imettää. Ehdottomasti haluan. Mutta jos imetyksestä tulee pelkästään huutoa ja kyyneleitä, vauva ei opi oikeaan imuotteeseen ja alan stressaamaan imetystä joka päivä. Ei, ei todellakaan. Miä voin vaikka sitten pumpata ja antaa pullosta sekä tietenkin myös korvikkeet. Koska itse ennen kaikkea uskon, että vauvalle tärkein asia on ennenkaikkea tasapainoiset vanhemmat. 🙂

      <3

    • Puhut paljon asiaa, olen juuri kanssasi samaa mieltä! Kiitos kommentistasi<3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta