Äidinvaisto?

Eilen illalla kun olin käymässä nukkumaan päätin katsoa normaalin Koukussa- sarjan sijasta eläinlapsista kertovaa luontodokumenttia. Timo totesi kun nuokuin jossain unen ja hereillä-olon rajamailla, että taitaa olla vaimolla äidinvaistot heränneet. Tämä lause jäi mieleeni ja olen sitä pitkin päivää miettinyt. Onko minulla olemassa äidinvaisto? Mitä se ylipäätäänsä tarkoittaa?

_MG_2818

Minulla ei oikeastaan ole mitään käsitystä siitä, että millainen on normaali äiti-tytär suhde. Monet ovat varmaankin huomanneet, että harvoin mainitsen(tuskin koskaan), omasta äidistäni ja se onkin ihan oma tarinansa se. Huomaan kuitenkin yhä enenemissä määrin miettiväni sitä, että millainen suhde kehittyy minun ja lapseni välille. Sintti, vaikka paljon liikkuukin, tuntuu edelleen mielikuvitusystävältä ja enemmän miellän meidät tiiminä ja hänet osana minua, kuin sintin yksilönä, jota osaisin rakastaa jo nyt.

Uskon, että äidinrakkaus on sellainen asia, mikä syntyy omalla kohdallani vasta kun tapaamme pojan kanssa. En usko sen tapahtuvan samalla sekunnilla, mutta alusta asti olen tiennyt, että tämä pieni, paljon elämää pitävä olento on osa minua ja minulle tärkeä – rakkaus syntyy omalla painollaan.

Voiko sitten kohdallani puhua äidinvaistosta? Onko äidinvaisto sitä, että kuulostelen kaikkia ruumintoimintojani ja mietin, että mikä on milloinkin normaalia ja mikä ei? Vai onko äidinvaisto sitä, että en lähde raskaana kokeilemaan uusia extremelajeja, sillä tiedän, että ne voivat olla myös minulle vaaraksi? Minä olen sitä mieltä, että se mikä tällähetkellä minua ohjaa on järki ja mikä saa minut tutkimaan asioita on uteliaisuus ja rehellinen asioista tietämättömyys. Äidinvaisto on sellainen asia, joka syntyy vasta kun vauva on maailmassa, siihen opitaan ja siinä kehitytään. Äidinvaisto on sellainen leijonaemojen salaisuus, jota kukaan ei opeta vaan sen tuo kokemus.

_MG_2819

Järjenkäyttö ja omat ajatukset on kuitenkin sallittuja alusta asti. Sen tiedän jo omasta itsestäni ja itsestäni äitinä, että en anna minkään minusta johtuvan asian satuttaa poikaamme. Haluan olla sellainen äiti pojallemme, että hän voi olla juuri niin rikki tai kokonainen lähelläni kuin hän on ja tietää, että minä hyväksyn hänet juuri sellaisena kuin hän on, sillä minun silmissäni hän on täydellinen.

_MG_2824

 

 

emmakaisa

2 vastausta artikkeliin “Äidinvaisto?”

  1. Voi miten ihana näitä sinun ajatuksia raskaudesta, äitiydestä ja kaikesta niihin liittyvistä on lukea! Samoja juttuja pohdiskellaan, tosin viikkoja takana vasta 15. Ihanaa loppuodotusta! <3

    • Voi miten kiva kuulla <3 tuntuu, että tukahdutan kaikki näillä jutuillani 😀 Ihanaa odotusta sinnekin, muistahan koittaa nauttia, sillä aika kulkee siivillä (vaikka ei uskoisi) 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta