90 yötä laskettuun, miltä minusta on viimeaikoina tuntunut?

_MG_2914

Vaikka minusta tuntuu siltä, että tämä keskimmäinen kolmannes on mennyt kuin siivillä, on sen aikana tapahtunut paljon enemmän kuin monen kokonaisen vuoden aikana elämässäni. En voi usko kirjoittavani tätä oikeasti, mutta olen kasvanut ihmisenä ja etenkin naisena lähes valovuoden. Vielä pari- kolme kuukautta sitten tunteeni olivat hyvin sekalaisia ja hankalia. En oikein osannut nauttia mistään raskauteen liittyvästä ja lähinnä kauhistelin kaikkea tulevaa, vartaloni muutoksia ja pelkäsin pojan puolesta. Sitä myötä mitä vatsani on kasvanut, olen kasvanut itsekin (enkä vaan fyysisesti, hehheh).

Kalenteriviikot kääntyvät hiljalleen loppusuoralle ja ajatukset luonnollisestikin alkavat kohdistua tulevaan aikaan raskauden jälkeen, aikaan jolloin meillä on täällä pieni ihmeellinen elämänalku vastuullamme. Ajatukseni ovat tottakai hieman kauhunsekaisia ja paljon tulee mietittyä pärjäämistämme vauvan kanssa. Uskon kuitenkin luonnon opettavan meidät äidiksi ja isäksi, kyllä me pärjäämme!

Minulle on puhuttu paljon itsevarmuudesta joka kasvaa raskauden myötä ja vaikka välillä olen toki hyvinkin epävarma omasta ulkomuodostani, olen samalla oppinut rakastamaan vartaloani tavalla, jolla en ole ikinä ennen vartaloani rakastanut. En ole voinut supistusten takia liikkua moneen viikkoon, enkä ole eläissäni painanut näin järkyttävän paljoa, mutta silti katson itseäni peilistä ahdistumatta vartalostani, jollain hassulla tavalla pidän sitä kauniina. Koen myös kasvaneeni henkisesti, olen itsevarmempi omasta itsestäni ihmisenä paljon enemmän kuin ennen. Tämä on varmasti askel siihen, että voin pian ottaa vastuulleni pienen puolustuskyvyttömän ihmisen – mene ja tiedä..

Hiljalleen tämä kaikki nähtävästi muokkaa minua ja ajatusmaailmaani, enkä ole voinut henkisesti näin hyvin pitkään aikaan. Ehkä tämä on sitä ”raskauden hehkua”, enpä tiedä? Odotan toki aikaa, että pääsen taas liikkumaan ja tekemään myös niitä asioita jotka nyt ovat pannaassa, mutta todella haluan nauttia tästä loppuajasta täysillä vaikka se ei nyt sitä treenaamista sisältäisikään. Minulla on kuitenkin supistuksista huolimatta ollut tässä viimeaikoina todella hyvä olo, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Vaikka välillä itkettää ihan hassut asiat ja huolettaa toiset, on oloni jotekin onnellinen ja hyvä.  Tosi vaikeaa pukea sanoiksi tätä tunnetta!

Huomenna ultraillaan taas ja toivon, ettei kohdunkaula ole pehmentynyt viimekerrasta. Ihanaa sunnuntainjatkoa ja alkavaa viikkoa<3

_MG_2906 _MG_2908

Lue ensimmäiseen kolmannekseen liittyviä ajatuksia TÄÄLTÄ.

emmakaisa

2 vastausta artikkeliin “90 yötä laskettuun, miltä minusta on viimeaikoina tuntunut?”

  1. Jotenkin samaistun sun fiiliksiin ja niitä on vaikea pukea sanoiksi. Mulle raskaus on tuonut mukanaan itseluottamusta ja käsittämättömän määrän onnentunnetta. Kyllä moni sanoo, että hehkun ja siltä musta itsestä tuntuukin. Pieni pelko on tietysti läsnä et kaikki menee hyvin, mutta olen siitä alun pelosta ja jännityksestä päässyt aika hyvin eroon. Hyvä me – tulevat mammat! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta