Unelmien viikonloppu – näin sen viettäisin jos vain taivas olisi rajana.

_MG_3409

Rv 32+2,  54 yötä laskettuun päivään..

Luin eilen pitkästä aikaa vau.fi:n sivuilta, että mitä tällä viikolla vatsassani tapahtuu. Mitään mullistavaahan pojan kasvussa ei enää tapahdu, vaan pikkuhiljaa hän alkaa keräillä rasvaa ympärilleen ja valmistautua ulostuloon.

Se, mihin kiinnitin huomiota, oli teksit ”saatat kaivata hemmottelua arkeesi, tavallista enemmän”. No todellakin kaipaan – taas joutuu Timo koville :D. Tässä siis alla ajatuksia siitä jos rahaa olisi rajattomasti, miten minä toteuttaisin unelmieni hemmotteluviikonlopun ennen lapsen syntymää.

_MG_3422

Täydellinen päiväni alkaisi siitä, että olisin nukkunut yöni hyvin hotellin pehmeässä sängyssä Timon kainalossa. Jos saisin valita ihan minkä tahansa hotellin, menisin scandic plazaan, ihan vaan sen aamupalan vuoksi. Mukaan ottaisin ystävämme Elisan ja hänen miehensä, sillä Elisa jos joku ansaitsee ihan saman hemmottelupäivän kuin minäkin (pojat saisi keksiä omat hemmottelunsa ;)).

Aamupala syötäisiin pitkän kaavan mukaan ja rauhassa, mihinkään ei olisi kiire. Aamupalan jälkeen meitä tultaisiin hakemaan ja pääsisimme kyydillä johonkin ihanaan spa:han. Siellä saisimme ensin kunnon niskahieronnan – kuumakivihieronta olisi minun mieleeni. Hieronnan jälkeen voisimme rentoutua allasosastolla ja nauttia kiireettömyydestä. Saisimme molemmat vielä valitsemamme hoidot – minä haluaisin ehdottomasti kunnon perinpohjaisen jalkahoidon pitkine hierontoineen.

Kun pääsisimme spa:sta, olisi meillä jo ihan kohtalainen nälkä, joten piipahtaisimme jossain nauttimassa lounasta. Tämän jälkeen meillä olisi aikaa hieman kierrellä lastentarvikeliikkeitä ja hypistellä ihania vauvajuttuja ja ihmetellä tulevaa.

Iltapäivästä meillä olisi vielä molemmilla ajat kampaajalle/kysiin/ripsiin – mikä nyt kumpaakin kiinnostaisi, itse tarvisin ripsihuollon kipeästi. Tämän jälkeen olisi aika mennä takaisin hotellille rentoutumaan. Jotta nyt ei ihan miehiämme unohdettaisi, niin he olisivat meidän hemmottelun ajan tehneet myöskin mitä haluavat ja illasta pääsisimme yhdessä vielä syömään kunnolla pitkän kaavan mukaan johonkin laadukkaaseen ravintolaan. Olisi ihana laittautua oikein kunnolla, kun harvoin sitä tulee käytyä missään tämän mahan kanssa, missä saisi miettiä ihan alusta loppuun illan lookin.

Kaiken tämän jälkeen olisin ainakin itse ihan puhki, joten olisi ihanaa päästä vielä yhdeksi yöksi nauttimaan hotellin lakanoista. Aamulla lähtisimme koko porukka aamupalan jälkeen kohti kotia levänneinä ja valmiina kohtaamaan pian koittava synnytys ja vauva-arki.

Kaikesta on ihana unelmoida! Ehkä pistän pystyyn oman koti- spa:ni ja hemmottelen tänään itseäni niissä puitteissa kun se on täällä kotona mahdollista.

Mitä sinä tekisit jos saisit käyttää nyt viikonlopun juuri niinkuin haluaisit?

Ihanaa alkanutta viikkoa ja karkauspäivään kosinta-onnea<3

_MG_3426 _MG_3394

ps. Minun mahani kasvu on tasaantunut ja oltiin sintin kanssa jo vallan keskikäyrällä, hurraa!

 

 

Raskaushormoneja ja krokotiilinkyyneleitä

_MG_3368

Olen todella kärsimätön ihminen, mitä tulee kodin sisustukseen. Ihmettelen suuresti, kuinka pojan huone on ollut ”kesken” tähänkin asti ilman, että olen polttanut hermojani sen suhteen.  Minulla on erittäin huono tapa saada päähäni visio sisustuksesta ja kun olen jotain ”päättänyt” olen todella huono siitä neuvottelemaan.

_MG_3379

Nyt sitten eilen, kun kannoimme uuden lipaston sintin kammariin, tapahtui jotain ja yht’äkkiä koko huone alkoi ahdistaa minua. Huone on tähän asti ollut erittäin toimiva varastohuone, johon on laitettu kaikki se tavara, jolle ei ole ollut paikkaa muualla. Huone on ollut myös kodinhoitohuone, Jedin huone ja häkkivaraston jatke ja vierashuone. Hyvin kaukana kaikenkaikkiaan lastenhuoneesta- tai edes ihmisasutukseksi kelpaavasta huoneesta.

_MG_3378

Voin joko syyttää hormoneja tai lyhyttä pinnaani, mutta tänään aamulla tuli mittani täyteen ja sen seurauksena itku. Kaikki tuntuu nyt juuri niin keskeneräiseltä ja vaikka laskettuun on veilä aikaa puolitoista kuukautta ainakin, alkaa minua ahdistaa se, että poika voi käytännössä tulla maailmaan ihan milloin vaan (tai siltä minusta tuntuu) ja kaikki on vaan niin kesken. Minäkin olen vielä ihan keskeneräinen. Ja voi kyllä minä tiedän, että kaiken ei tarvitse olla valmista, mutta jotenkin tämä prosessi tuntuu vielä olevan niin vaiheessa – vaikka hyvinhän meillä täällä kaikki on!

_MG_3381

Sillä aikaa, kun vuodatin krokotiilinkyyneleitä sohvannurkassa ja loin pinterestissä  lastenhuonehaaveita, otti rakas mieheni ohjat käsiinsä. Hetkessä oli huone tyhjentynyt ja pian alkoi minunkin ahdistukseni helpottaa. Kaiken romun alta kuoriutui kaunis, vaalea huone, mikä oli vain jäänyt kaiken turhan alle. Tulisin varmaan hulluksi ilman Timoa ja Timo tulee varmaan pian hulluksi minun kanssani 😀

Kyllä alkoi taas aurinko paistaa minunkin päivääni.. Niin ja jos tämä nyt ei tuntunut turhalta, niin eilen tuli itku kun en saanut hyvää asentoa sohvalla, että kivaa loppuraskautta vaan rakkaalle aviomiehelleni – voi olla vaimossa kestämistä vielä!

_MG_3373