Olinko ylimielinen omaa terveyttäni kohtaan?

Taisin mainita jo aikaa sitten ainakin jossain kommentissa, että en olisi yllättynyt raskausdiabetes diagnoosista ottaen huomioon sukurasituksen, raskaudenaikaisen painonnousun ja lapsen reiluhkon koon. Sain viime maanantaina hyvien uutisten lomassa kuulla huonommankin, eli yksi patologinen arvo oli ylittänyt niukasti viitearvot ja minulla siis alkaisi sokeriseurannat.

_MG_2964

Perjantaina kävin neuvolassa ja sain sieltä mukaani sokerimittarin ja kasan ruokavalio-ohjeita. Sokereita tulisi tarkkailla kuuden päivän ajan, neljä kertaa päivässä ja minun kohdallani tämä siis tarkoittaisi, että tämän viikon torstaihin asti näitä arvoja mittailisin. Päätin aloittaa seurannan heti perjantai-iltana.

Mittasin perjantai- ilta ja lauantai- aamuarvoista erinomaiset tulokset. Samoin kävi lauantaisen lounaan kanssa. Olimme jyväskylässä siskoni luona ja olimme sopineet, että menemme yhdessä syömään illalla. Söin todella normaaleista tavoistani poiketen kunnon ravintolamallin hampurilaisaterian ja päälle vedettiin Timon kanssa vielä jälkiruoka puoliksi. Sokeriarvoni eivät hievahtaneetkaan yli 5.0. Illalla söin sitten tyytyväisin mielin karkkia ja appelsiineja, koska tunsin olevani tämän sokeriasian yläpuolella – ei se kuitenkaan mitään näyttäisi.

_MG_2968

Sunnuntaina paukkuikin sitten rajat mennentullen yli viitearvojen jo aamupalan jälkeen ja kaikki muutkin mittaamani arvot olivat hieman sinnepäin. Lauantainen herkuttelu teki tehtävänsä. Olen vasta nyt tänään iltapäivästä alkanut mitata ns.”normaaleja” sokeriarvoja (siis tarkoitan minun kohdallani reilusti alle ylärajan olevia arvoja). Tajuan, että minun kohdallani voi käydä huonosti jos en ota tätä ruokavalio-asiaa vakavasti.

Mietinkin, että miten kuolemattomana minä itseäni oikein pidänkään? Minulle kerrotaa, että saatan olla riskissä sairastua 1 tai 2- tyypin diabetekseen ja ainakin raskausdiabetekseen ja saan kotiini tehtävän mittailla sokereitani ja tarkkailla ruokavaliotani. Kuitenkin jo ensimmäisenä kokonaisena päivänä totean olevani voittamaton ja syön juuri mitä haluan. Onneksi eilinen päivä herätti ja tajusin, että tämä on oikeasti todellista elämää ja minun on oikeasti alettava katsoa mitä suustani alas laitan. Kyllä itkin verta töissä täytekakun äärellä.

Toisaalta jos tämän asian kääntää voitoksi, niin tuleepahan nyt hieman vauhtia tälle minun ruokavalion siistimiselleni. Sillä vaikka saisin ”läpi” nämä minun kotimittaukseni, niin täytyy minun siltikin kiinnittää tarkemmin huomiota ateriarytmiin ja ruokailutottumuksiini koko loppu raskauden ajan. Selvästikkään elimistöni ei kestä yhtään ylimääräistä sokeria nyt. Kolme kuukautta on kuitenkin hyvin lyhyt aika loppuelämästä, enkä halua myöskään vaarantaa pojan terveyttä omilla mieliteoillani!

_MG_2965

emmakaisa

2 vastausta artikkeliin “Olinko ylimielinen omaa terveyttäni kohtaan?”

  1. Jos tästä jotain hyvää pitää hakea niin oot ainakin ihana esimerkki siitä, että niitä mielitekoja pystyy vastustaa jos oikeesti niin haluaa <3 Halaus!

    • Ne vaan täytyy jollain korvata 😀 Hali sinne<3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta