Ärsyttävä riittämättömyys..

Tiedättekö, olen sellainen ihminen, että en oikein kestä sitä, että en osaa jotain tai ole hyvä siinä mitä teen. Haluisin olla kaikessa hyvä ja pidetty ja minun on hankalaa myöntää, että olen epäonnistunut. Kysyn kyllä paljon neuvoja ja apua, mutta koitan viimeiseen asti ensin selvittää sellaiset asiat, joissa olen epävarma itse. Suurimmaksi osaksi minua kuitenkin ajaa ajatus siitä, että en osaa tai en ole tarpeeksi, vaikka haluaisin olla erinomainen.

Tämä on sellainen luonteenpiirre, josta olen järjestelmällisesti koittanut opetella pois. Avun kysyminen ei todellakaan ole huono piirre ihmisessä, mutta huomaan tuntevani todella usein riittämättömyyden tunnetta, koska en voi mitenkään olla kaikissa tekemisissäni hyvä, tai edes keskiverto- tajuan sen kyllä itsekin. Elämässä on liian monta osa-aluetta hallita täydellisesti ja sitä täytyy vain osata olla itselleen jossain kohtaa armollinen, muuten palaa äkkiä loppuun.

IMG_7505

Olen nauttinut suunnattomasti nykyisestä työstäni, jossa saan pitää lankoja osittain itselläni ja koen monesti onnistuneeni. Olen ollut sitämieltä, että olen työssäni hyvä tai ainakin luulin niin. Tänään sitten tapasin tulevan sijaiseni ja järkytyin… Tajusin, että edessäni seisoo tuhat kertaan minun saappaisiini sopivampi ihminen kuin minä itse. Tämä ihminen oli kuin veistelty minun työhöni ja ensivaikutelman perusteella minulla alkoi nousta hiki otsalle.. ”Ehkä en olekkaan osannut tehdä mitään ja hän huomaa sen”. Aivan kuin ärsyyntyisin ajatuksesta, että joku voi ollakkin minua parempi, samalla kun paniikissa mietin tätä ”osaamattomuuttani”.. Olen niin nainen välillä, että ihan huvittaa :D..

Tämähän on aivan naurettavaa ajattelua aikuiselta ihmiseltä, mutta minusta näiden asioiden äärelle on välillä hyvä pysähtyä miettimään, että miksi minusta oikein tuntuukaan tältä? Miksi en voi olla itsevarmempi itsestäni? Koen usein olevani niin nuori ja kokematon, mutta toisaalta.. Hitto vie, olen lähi-esimies asemassa kolme vuotta valmistumisen jälkeen ja pärjään ihan hyvin! Kaikessa en voi olla paras, enkä haluaisikaan, joten miksi asettaa itselleen turhia paineita? Minulla alkaa pian uusi ”duuni”, jossa todella olen Timon kanssa työpärina paras ja korvaamaton, nyt vaan hoidetaan tämä nykyinen homma kunnialla loppuun.

Olenko ainoa joka painiskelee välillä tällaisten asioiden kanssa?

IMG_7411

 

emmakaisa

6 vastausta artikkeliin “Ärsyttävä riittämättömyys..”

  1. Väitän, että 90% ihmisistä painiskelee näiden kysymyksien kanssa kouluissa ja työpaikoilla. Niistä ei vain puhuta ääneen, mikä on sääli. Itse opiskelen luovaa alaa, ja voin sanoa että sellaista tunteiden vuoristorataa että jos olisin tämän tiennyt, en tiedä olisinko edes tässä koulussa… Vertailen itseäni päivittäin, pidän itseäni luokkani lahjattomimpana ja oikein etsin merkkejä siitä, miten muutkin pitävät minua surkeana luuserina. Kuitenkin tiedostan olevani tunnollinen oppilas, palautan tehtävät aina hyvissä ajoin ja teen aina parhaani. Mutta se ei silti itselleni tunnu riittävän. Taiteessa se oma persoona vielä korostuu, harjoitustöihin laittaa niin suuren osan itseään ja olet ikään kuin koko ajan ”seinällä”, muiden arvioitavana. Itse tiedostan näiden epävamuuksien johtuvan paljolti siitä, ettei minua lapsena juurikaan kannustettu mihinkään itseni toteuttamiseen, päinvastoin, hankkimaan ”järkevä” ammatti. Vanhempien tuella voi olla uskomaton merkitys näissäkin asioissa.

    Ehkä tämän kanssa vaan oppii elämään? Joskus olen kyllä melkein jo muuttamassa jonnekkin bambumajaan aasiaan, laitan kaiken lekkeriksi ja näen jo itseni irti oravanpyörästä ja yhteiskuntamme täydellisyydentavoittelusta ja tehokkuudesta.

    • Kuulostaa, että olet asettanut aika korkeat tavoitteet itsellesi, kuulostaa myös hyvin tutulta! Kyllä se vaan on hyväksyttävä, että aina ei voi olla paras ja välillä se parhaansa tekeminen on riittävästi, pitäisi oppia olemaan itselle armollinen 🙂

  2. Mielenkiinnosta kysyn että millä alalalla olet töissä ja minkä koulun käyneenä? 🙂 noi on tuttuja ajatuksia varmasti itse kullekin ainakin jossain vaiheessa elämää! Ja toisaalta itse pidän sitä osittain hyvänäkin asiana,silloin haluaa antaa parhaansa ja kehittää itseään. Pahempi minusta on tilanne jossa työntekijä on ollut vuosikymmenet samassa työssä,ja ns. jämähtäny paikoilleen kun kaikki on niin tuttua ja helppoa. 🙂

    • Olen hoitoalalla ja sh AMK 🙂 Totta on kyllä sekin, että liika ”inhimillisyys” ja tietynlainen itsensä helpolla päästäminen ei kyllä tuota koskaan tulostakaan – olet ihan oikeassa 🙂

  3. Voi tää on niin tätä päivää…Nykyään tuntuu, että pitäis olla hyvä vähän kaikessa ja osata miljoona asiaa. Työnhaussa tuo varsinkin korostuu kun katselee vaatimuslistoja ja miettii kuinka paljon niitä ihmisiä on ketkä osaavat nuo kaikki asiat ja itse et välttämättä edes tiedä mitä osa asioista tarkoittaa…Ärsyttää varsinkin se, että tuntuu tosiaan ettei nykypäivänä riitä se että olet hyvä yhdessä asiassa, vaan pitäisi luontaisesti olla samalla hyvä vaikka ja missä muussa asiassa ja pitäisi olla kamalan kiinnostunut kaikesta. Tämä näkyy hyvin esim. julkkiksissa, jotka tulevat pinnalle vaikka laulajina ja sitten yhtäkkiä ovatkin myös näyttelijöitä ja kirjailijoita ja elämäntapavalmentajia ja omistavat samalla pari ravintolaa. Eikö nyt yksi juttu riitä?? 😀 Toki tässä huutaa se oma epävarmuus ja riittämättömyyden tunne, pakko uskoa että joskus tämä helpottaa 😛

    • Ihan totta tuokin, että nykyään paineet olla monella eri elämän osa-alueella huippu on ihan erilaiset kuin joskus ennen! Uskon kyllä myös, että ihmisistä on tullut määrätietoisempia ja tiedetään, että pärjätäkseen on osattava aika paljon kaikkea. Enää ei olla yhdessä työpaikassa loppuelämää vaan oikeasti joka alalla on kilpailua ja osaajia löytyy. Ihmiset myös kouluttautuvat paljon pidemmälle. Tässä asiassa on paljon hyvää, mutta välillä arki luo paineita. Uskon, että omalla kohdallani ikä ja kokemus tuovat mukanaan myös itsevarmuutta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta