Melkein unohdin!

_MG_3312

Siitä on tosiaan nyt kaksi vuotta kun pistin pystyyn pienen blogini bloggeriin. Tein muuttaessani Lilyyn reilun pulen vuoden päästä perustamisesta aivan emämunauksen, kun poistin koko bloggerin tiedot. Samalla katosi myös blogini kaikki materiaali – miten hauskaa niitä olisikaan nyt lukea!

En oikeastaan olisi ikinä blogin alkuaikoina uskonut, että blogistani tulisi näinkään suosittu. Pidän edelleen blogiani hyvin pienenä, mutta kehityskelpoisena yksilönä. Olen ainakin omasta mielestäni kehittynyt kirjoittajana ja myös kuvaajana paljon . Eniten on tainut kuitenkin kehittyä meidän Timo, jonka poissaolo kamerantakaa näkyy mm. tällaisina tärähtäneinä itselaukaisukuvina kuin tänään..

_MG_3304

Jos joku ei tosiaan ole vielä kuullut minun blogini tarinaa, mistä kaikki sai alkunsa ja tämä ehkä hieman erikoinen nimivalinta myös, niin kerron teille sen lyhyesti.

Kaksi vuotta sitten olin ollut jo sujuvasti uudenvuodenlupauksen myötä tipattomalla parin kuukauden ajan. Oltiin tehty lupaus olla toukokuun loppuun asti koko kaveriporukka ilman alkoholia ja muutekin parantaa elämäntapojamme.

Projekti lähti itselläni reippaasti käyntiin ja voin todella hyvin. Olin kypsytellyt ajatusta siitä, että blogin perustaisin, jo useamman vuoden. Itseasiassa bloggerista löytyikin pohja johon olin blogia hahamotellut nimellä Flashing moment– hyvin kansainvälistä :D. Koin pystyväni antamaan jotain siitä hyvästä fiiliksestä eteenpäin, joten pistin eräänä hyvin valvottuna yönä pikku blogini pystyyn ja siitää kaikki tämä alkoi..

Niin juu ja tosiaan nimen takan on niinkin syvällinen tarina, kuin se, että tänään taitaa olla ”kesään” juurikin tuo 100 yötä – paitsi, että on karkausvuosi, niin 101.

Olen huomannut sen, että elämässä kuuluu kai kaiken kanssa olla oma kahden vuoden kriisinsä, sillä niinkuin parisuhteessakin aikanaan, myös nyt blogia kohtaan olen kohdannut oman kriisini. Olen jo muutaman kuukauden miettinyt tulevaisuuttani bloggaajana ja sitä, että onko minulla vielä tänne blogiviidakkoon annettavaa. Olen ehkä ollut hieman ahdistunut kun huomaan, kuinka juttuni pyörivät napani ympärillä ja kaikki ajatukseni koskevat vain raskautta.

Toisaalta – tätä tämä minun elämäni nyt on, että eipä minulla kamalasti olisi sanottavaa jos jättäisin kokonaan pois minun henkilökohtaiset kuulumiseni :D. On ilahduttavaa huomata, että huolimatta juttujeni mammaisuudesta, on lukijat edelleen pysyneet matkassa mukana ja sydäntäni lämmitti erityisesti TÄMÄN postauksen kommentit, tuli taas heti varmempi olo jatkaa.

Haluan kehittyä vielä paljon lisää, oppia ja myös antaa teille kokoajan vähän jotain uutta, etten jää nyt tähän aloilleni. Meillä on ollut Timon kanssa vitsi, että vauvan syntymän jälkeen onkin sitten vuorossa projekti Emma 2.0, niin ehkä täälläkin näkyy sitten 100 yötä kesään 2.0.

Kivaa kun olette kaikki siellä, tylsää tätä olisi itselleen vain kirjoitella <3

_MG_3319withloveEmma

 

 

emmakaisa

5 vastausta artikkeliin “Melkein unohdin!”

  1. Mun on nyt muutaman kuukauden blogiseurailun jälkeen pakko kommentoida edes jotakin tänne. Olen itse rv 25 joten raskausjutut tulee luettua suurella mielenkiinnolla. Lisäksi ollaan samasta kaupungista alunperin kotoisin (muistan sut etäisesti yläasteelta, olen paria vuotta nuorempi). Näiden takia jäin lukijaksi 🙂 Keep up the good work, pidän sun tavasta kertoa ihan arkisista asioista ja odotan myös vinkkejä raskaudesta palautumiseen!

    • Jee hyvä Hamina taas kerran 🙂 Varmasti pääset seurailemaan palautumistakin, kunhan sen aika tulee! Ihanaa odotusaikaa sinulle<3

  2. On sulla paikkas blogimaailmassa! Vaikka harvoin ehkä kommentoin niin lähes joka postauksen luen. Välillä oonkin miettinyt että mistä blogin nimi tulee, voi olla että on vaan mennyt aiemmin ohi, mutta kiva oli lukea tarina nimen takaa 🙂

    • Ihanaa Outi <3 Mäkin lueskelen kyllä sun juttuja säännöllisesti, oot niin positiivinen, että kaikkien pitäisi ottaa pala tota sun asennettas 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta