Entisen röökimuijan ajatuksia lopettamisesta.. Mikä on sinun tekosyysi?

Alkuperäinen videon julkaisu syöpäjärjestöt.fi

Näin alkuviikosta tämän ylläolevan videon. Olen aina vihannut tupakka ”valistus” videoita ja kuvia, mutta jostain syystä tämä Rikin video kosketti minua ja sai minut ajattelemaan.

Tuo voisin olla myös minä…

Uskokaa tai älkää, mutta minun elämästäni on kulunut aikanaan kymmenen vuotta tupakoijana ja 12- vuotta nikotiinituotteiden käyttäjänä. En edes halua ajatella sitä rahamäärää, jota olen suoltanut tähän riippuvuuteeni. Tupakoinnin lopetin kun täytin 24-vuotta, nikotiinipurkkaa söin kunnes sain tietää olevani raskaana. Jos en olisi, söisin varmasti vieläkin.

En edes jaksa alkaa avaamaan koko röökimuija-historiaani, se on pitkä ja pahanhajuinen, mutta haluaisin jakaa muutaman ajatuksen lopettamisesta, sillä minä en ole todellakaan ihminen, joka tulee sinulle sanomaan, että ”kyllä se on vaan korvienvälistä kiinni”! Okei, paljon lopettamisesta on myös ihan asennekysymys ja minulla aikanaan oli asenne jo lähtökohtaisesti niin retuperällä, että ehkä siitä ei senkään takia tullut yhtään mitään. Kävin pitkän tien ensin champix- kuurin syöden ja sen jälkeen vielä kaksi vuotta onnellisena purkansyöjänä – kaikenkaikkiaan voisin sanoa lopettaneeni tosissani viime syksynä, kun purkan syöminen loppui.

Sinä päivänä kun aloitin Champix-kuurin itkin kotona. Olin todella ahdistunut ajatuksesta lopettaa ja tuntui, kuin olisin jättänyt jäähyväisiä hyvälle ystävälleni. Äkkiä se tupakointi kuitenkin sitten kuurin myötä jäi ja nyt koen ajatuksen tupakoinnista hyvin vieraana asiana. Edelleen pidän tupakan hajusta (en juuri tupakoineiden hajusta), enkä todellakaan juokse tupakoivia kavereita karkuun tai ala heitä syyllistämään tupakoinnistaan – aikuiset ihmiset tekevät elämällään mitä haluavat.  Jos ystäväni puhuvat lopettamisesta, niin silloin kyllä kannustan heitä 100% valinnassaan.

En ole mikään tuomitsemaan ketään valinnoistaan, mutta muistan, kuinka itse olin tämän asian suhteen kuolematon, en ajatellut elämäni loppumetrejä – kuinka ne haluaisin viettää? Minä en halua olla se ihminen, joka illalla laittaa alipainemaskin päälle tai se, joka toivoo, että ei tukehdu kuoliaaksi suihkureissullaan. En halua olla Riki miettimässä, että lopetinko liian myöhään? Lopettaminen on suoraan sanottuna kakkaa ja vaatii kyllä luonnetta, mutta en ole tähän päivään mennessä tavannut ihmistä, joka katuu päätöstä lopetuksestaan..

Jos nyt olet pohtinut lopettamista, niin tässä vielä pari vinkkiä, jotka saattavat helpottaa tätä operaatiota:

  • Päätä etukäteen päivämäärä jolloin lopetat, päätä se vaikka kuukauden päähän, niin ehdit kypsytellä ajatusta ja valmistautua lopettamiseen. Itse otin ajatuksen kypsyttämiseen niinkin pitkän ajan, kuin kesän.  Minun ”lopettamispäiväni” oli syntymäpäiväni 5.9 jälkeinen maanantai.
  • Tee suunnitelma, kuinka aiot lopettamisen tehdä. Korvaavia tuotteita on monia ja näiden kanssa kannattaa kääntyä joko oman työterveyden tai terveyskeskuksen suuntaan, mikäli asiat mietityttää. Myös apteekista saat varmasti käsikauppatuotteiden kanssa apua.
  • Pysy päätöksessäsi, äläkkä tee sitä salaa. Jos et kerro lopettamisestasi kenellekkään, voit heikkona hetkenä käydä kaupassa ja vetää sen askin tupakkaa, eikä kukaan tiedä sinun retkahtaneen. Kun olet kertonut asiasta esim. työpaikallasi (minä tein näin), oli kynnys luovuttaa paljon suurempi ja työkavereiden tsemppi motivoi jatkamaan.
  • Koita saada puoliso tai ystävä mukaan operaatioon, yhdessä on aina kivempi kärsiä 😀
  • Itseäni ilhahdutti suuresti stumppi.fi:n kannustussähköpostit, jotka aina perjantaisin toivat minulle suurta iloa kehuessaan minun saavutuksiani.
  • Kun olet ollut esim. 3kk ilman tupakkaa, palkitse itsesi ja osta vaikka jotain pitkään ihailemaasi itsellesi tai käy hieronnassa/kasvohoidossa. Minä sain erään himoitsemani laukun kun olin ollut vuoden tupakoimatta.

Itse keksin aikanaan tuhat tekosyytä olla lopettamatta, lopulta niistä ei ollut yksikään pätevä.. Haluaisinkin haastaa sinut miettimään : mikä on sinun tekosyysi?

Mukavaa viikonlopun alkua<3

T: Entinen röökimuija- 89

Alla oleva kuva on isäni yritys todistaa 18-vuotiaalle, että tupakointi on rumaa..

röökimuijaemma

 

emmakaisa

14 vastausta artikkeliin “Entisen röökimuijan ajatuksia lopettamisesta.. Mikä on sinun tekosyysi?”

  1. Kiva että kirjoitit tupakoinnista, siitä ei pahemmin tällä foorumilla olekaan puhuttu. 🙂 Ajattelin, ettei täällä varmaan kukaan ole koskaan koskenutkaan hyihyitupakkaan… Vain tupakoinnin itse lopettanut tietää kuinka vaikeaa se on. Ainakin itselleni pitkienkin savuttomien aikojen kuluttua saattaa tulla mieleen, että tähän tilanteeseen sopisi kyllä tupakka! Kai se on niin, että kerran tupakoitsija, aina tupakoitsija (kokemuksesta tiedän, että yhtäkään ei voi polttaa, kohtuukäyttö ei onnistu ja lopettaminen pitää aloittaa alusta.) T. Myös entinen röökimuija -89

    • Kyllä mä ainakin olen vetänyt melkeen askin päivässä aikoinaan.. Ylpeä en ole, mutta mitä sitä salaamaan. Etenkin raskaana ollessa olen unissani vetänyt tupakkaa kaksin käsin ja edelleen tietyt tilanteet laukaisee juurikin nuo ”tähän sopisi tupakka” tai ”jos polttaisin niin nyt vetäisin sata tupakkaa yhdeltä seisomalta” -ajatukset.. Asia tulee mukana varmaan hautaan asti? Kuka tietää:D

  2. Mä oon elävä esimerkki et kohtuukäyttökin voi onnistua vaikka olis vetänyt ennen sen askin päivässä 🙂 Viime röökistä on ehkä kuukausi aikaa mut tiedän et kun saan sitä viiniä niin taas palaa. Mut muuten ei onneks enää ikinä.

    Ihan loistava aihe, tästä on puhuttu ihan liian vähän!!

    • Tästä todella puhutaan ihan liian vähän.. Onneksi tupakointi ei ilmeisesti ole enää ”in” nuorten keskuudessa, en haluaisi vääntää sintin kanssa asiasta koskaan.. Et tiedä kuinka paljon toivoisin voivani olla joskus yhden tupakan viini-ihminen. Nyt olen kuitenkin ”tyhjän päällä” kun purkankin lopetin, niin ihan äkkiä en lähtisi testaamaan, että kuinka mun käy 😀

  3. Tuttuja tuntemuksia. Mä maistoin ekan kerran röökiä 12 vuotiaana ja hetken päästä poltinkin helposti aski päivässä tahtia, mikäli rahaa oli. Ja ahkeralla lapsenvahdillahan sitä oli.

    Olin 25 kun siskoni lopetti polttamisen ja ajatus lähti itselläkin itämään. Noin vuoden pidin ”savutonta sunnuntaita” jolloin pääasiassa en polttanut ollenkaan, tai korkeintaan yhden tupakan illalla. Alunperin sunnuntai-savuttomuus alkoi krapuloista, mutta päädyin jatkamaan sitä vaikka en ulkona olisikaan ollut. Keväällä 2011 aloin tosissani puhumaan, että kesäloman jälkeen loppuu. Viimeisenä lomalauantaina oltiin ulkona ja tarkotus oli savustaa itseni röökikopeissä yms ettei varmasti tekis mieli hetkeen. Suunnitelmat meni vähän uusiksi,mutta sinä yönä elokuussa 2011 poltin viimeisen tupakan.

    Mä lopetin seinään ilman mitään nikotiinivalmisteita. Ekat päivät itketti ja huimas, mutta viikossa fyysiset oireet katosi. Nyt 4,5 vuotta myöhemmin mä nään edelleen unia tupakasta, mutta kertaakaan en ole sortunut. Joskus kovissa himoissa saatan lainata kaverin tupakkaa ja haistella sitä hetken. Se helpottaa mulla.

    Mun isä on polttanut aina ja tupakka on mulle aina ollut tuttu tuoksu. Edelleenkin se haisee hyvältä ja ne kerrat kun edes tupakoitsija on haissut mun nenään pahalle on tosi vähissä.

    • Kiva kun jaoit oman kokemuksesi! Nostan kyllä hattua sile, että oot tehnyt ihan kuiviltasi tuon lopetuksen. Itse olisin varmaan siihen muuten pystynyt, mutta pää ei olisi tullut mukana. Kyllä nuo unet varmaan seuraa mukana lopun elämää 🙂 Kivaa kevättä!

  4. Tää kuullostaa niin oudolta, mutta kun tässä tekosyitä kysytään 😀 (ja todellakin haluan keksiä ratkaisun korjata asia) niin mulla se on se kun on jossain rööki suussa niin saa vaan olla hiljaa paikallaan ja tuijotella maailman menoa ympärillä ilman että kukaan ihmettelee että mitä sä siinä seisot ja tölläät. En edes ole juurikaan riippuvainen fyysisesti ja voin olla pitkäänkin polttamatta mutta varsinkin stressi tilanteissa siitä on tullut ”tapa rentoutua”.. :/ pitää mennä vaikka tikkaria imemään sinne pihalle.

    • Siis mullahan oli syitä kuten ”olen yövuorossa” ja muita yhtä järkeviä juttuja. Kyllä niitä syitä itselleen keksii. Mulle oli hankalinta päästä eroon tavoista joita olin monta vuotta noudattanut. Kuten jonkun odottaminen ilman tupakkaa.. Tai aamukahvi ilman tupakkaa tai ihan mikä vaan mitä nyt mieleen tuli. Kummasti niistäkin pääsee kyllä eroon 🙂

  5. Mä aina naureskelin tupakka-askien varoitusteksteille ja ajattelin, ettei ne koske mua koska olen nuori ja terve. Sain kuitenkin vuosi sitten syksyllä aivoinfarktin ja pakosti tulee ajateltua oliko tämä paheeni sen aiheuttaja. Sen jälkeen en ole tupakkaan enää koskenut, vaikka välillä sitä tekee edelleen mieli. Ikää löytyy se 27..

    • Aika pysäyttävä kommentti, kiitos siitä! Tämä muistuttaa toivottavasti montaa ihmistä siitä, että kukaan ei ole kuolematon. Kaikkea hyvää elämääsi, teit varmasti fiksun päätöksen lopettaessasi:)

  6. Hienoa, että kirjoitit aiheesta, itsekin pidin videota koskettavana, vaikken olekaan koskaan tupakoinut, mutta uskon että se vetoaa. Ja hienoa että olet lopettanut tupakoinnin! 🙂 Kyllä se aina laittaa miettimään kun kuulee, että jollain on syöpä, joka todennäköisimmin tupakasta johtuu ja toivottavasti liikuttaa tupakoitsijoitakin. Toivottavasti tämä ”terveysboomi” on osaltaan vaikuttanut tupakoinnin määrään vähentävänä. Tsemppiä raskauteen! 🙂 Ja tupakointi -aiheen nostaminen oli hyvä veto:)

    • Aihe on hyvin tärkeä! En kuitenkaan yleistäisi syöpää ja tupakointia jokaisessa tapauksessa: meillä on suvussa paljon syöpää ja tupakoijia heistä ei ole ollut kukaan. Syöpä on sairaus, joka ei katso kantajaansa – tokikin tupakointi edesauttaa varmasti asiaa ja monet keuhko, sekä kurkkusyövät olisi vältetty tupakoimatta!
      Aihe on tärkeä ja aina ajankohtainen, toivottavasti myös katoava taiteenlaji 🙂 Mukavaa kevättä sinulle!

  7. Kiva kun kerrot aiheesta rehellisesti! Tästä ei voi liikaa puhua, ja varsinkin tällaiset onnistumisjutut antaaa tsemppiä.. Ehkä mäkin vielä pystyn! Takana 8v sauhuttelua, vaikka ei ikääkään ole vielä kun 23v… Yrityksiä lopettaa takana nolla, mutta ajatuksissa pyöritellyt asiaa paljon. Toi sun vinkki että päättää lopettaa just ”kesän jälkeen” tai muun tietyn pidemmän ajan jakson jälkeen vois olla kokeilemisen arvoinen! En usko että ikinä onnistuikin ajatuksella ”lopetan maanantaina”.. Katsotaan miten tässä käy!

    • Voi, kuulostat ihan minulta 😀 Kannattaa tehdä itselleen selvät tavoitteet ja suunnitelma, sitten antaa itselle aikaa totutella ajatukseen. Vaikka lupaat vain itsellesi lopettaa, niin pidä siitä kiinni, sillä tästä päätöksetsä jos jostakin on helppoa luistella pois! Zemppiä sinulle, kyllä pystyt siihen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta