Raskaushormoneja ja krokotiilinkyyneleitä

_MG_3368

Olen todella kärsimätön ihminen, mitä tulee kodin sisustukseen. Ihmettelen suuresti, kuinka pojan huone on ollut ”kesken” tähänkin asti ilman, että olen polttanut hermojani sen suhteen.  Minulla on erittäin huono tapa saada päähäni visio sisustuksesta ja kun olen jotain ”päättänyt” olen todella huono siitä neuvottelemaan.

_MG_3379

Nyt sitten eilen, kun kannoimme uuden lipaston sintin kammariin, tapahtui jotain ja yht’äkkiä koko huone alkoi ahdistaa minua. Huone on tähän asti ollut erittäin toimiva varastohuone, johon on laitettu kaikki se tavara, jolle ei ole ollut paikkaa muualla. Huone on ollut myös kodinhoitohuone, Jedin huone ja häkkivaraston jatke ja vierashuone. Hyvin kaukana kaikenkaikkiaan lastenhuoneesta- tai edes ihmisasutukseksi kelpaavasta huoneesta.

_MG_3378

Voin joko syyttää hormoneja tai lyhyttä pinnaani, mutta tänään aamulla tuli mittani täyteen ja sen seurauksena itku. Kaikki tuntuu nyt juuri niin keskeneräiseltä ja vaikka laskettuun on veilä aikaa puolitoista kuukautta ainakin, alkaa minua ahdistaa se, että poika voi käytännössä tulla maailmaan ihan milloin vaan (tai siltä minusta tuntuu) ja kaikki on vaan niin kesken. Minäkin olen vielä ihan keskeneräinen. Ja voi kyllä minä tiedän, että kaiken ei tarvitse olla valmista, mutta jotenkin tämä prosessi tuntuu vielä olevan niin vaiheessa – vaikka hyvinhän meillä täällä kaikki on!

_MG_3381

Sillä aikaa, kun vuodatin krokotiilinkyyneleitä sohvannurkassa ja loin pinterestissä  lastenhuonehaaveita, otti rakas mieheni ohjat käsiinsä. Hetkessä oli huone tyhjentynyt ja pian alkoi minunkin ahdistukseni helpottaa. Kaiken romun alta kuoriutui kaunis, vaalea huone, mikä oli vain jäänyt kaiken turhan alle. Tulisin varmaan hulluksi ilman Timoa ja Timo tulee varmaan pian hulluksi minun kanssani 😀

Kyllä alkoi taas aurinko paistaa minunkin päivääni.. Niin ja jos tämä nyt ei tuntunut turhalta, niin eilen tuli itku kun en saanut hyvää asentoa sohvalla, että kivaa loppuraskautta vaan rakkaalle aviomiehelleni – voi olla vaimossa kestämistä vielä!

_MG_3373

 

emmakaisa

6 vastausta artikkeliin “Raskaushormoneja ja krokotiilinkyyneleitä”

  1. Löysin blogisi vast’ikään ja pakko kommentoida koska ollaan niin samassa veneessä ☺Täällä alkoi rv 27 ja muutamat itkut on jo tirautettu kodin remontin kestäessä. Varmasti muutamat on vielä edessäpäinkin 😉 Onneksi sullakin on ilmeisen ihana mies joka ei pienestä hätkähdä ☺
    Ihanaa ja tunteikasta loppuodotusta!

    • Ai kauhea, remontti! Sehän täältä vielä puuttuiskin… Mä olen yllättävän rento ollut koko raskauden ajan, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa pinna herkkyys korostua – mutta eiköhän tämä ole ihan sallittua 🙂 Kaikkea ihanaa loppuodotukseen <3

  2. Siis mä NIIN tiedän ton ’ei vaan saa hyvää asentoa sohvalla’ fiiliksen! And let me tell u… pian se tunne on oikeestaan missä vaan ollessa. Mitäs me lumiukot… Onneks meitä on 2 näiden valtavien vatsojen kanssa <3. Ps. Tänään musta tuntui että oikeesti räjähdän jo nyt! Eihän tässä oo enää kun 3kk… Blaah!

    • Me saatiin juuri mitat, että vallan mennään keskikäyrällä, eli mähän olen siis pienimahainen 😉 Joo ei toi vatsa niinkään vaivaa, vaan selkä 🙁 Ai kauhea, nyt tuntuu, että 3kk olis ikuisuus. Meillä on vallan 54 päivää, eli ihan kohta 1,5kk – apua! Kyllä myö tästä selvitään <3

  3. Mmmm nyt vasta muistin et mä nukuin raskausviikolle 38 asti keittiös 😀 Koska se remontti!!

    En pysty edes palaamaan ajatuksissani siihen aikaan. Pahinta ikinä. Teidän lastenhuoneesta tulee ihana, ja HYVÄ TIMO! <3

    • Niin joo, teillä oli se remontti myöskin 😀 Niimpä hyvä Timo <3 En tiedä, että mitä tekisin ilman häntä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta