Pahoinvointia ja muita loppuraskauden kuulumisia.

_MG_3438

Minulle tuli ihan puskista,  että pahoinvointi voi palata vieä viimeisellä kolmanneksella. Tänään aamulla oksentaessani kaaressa aamupuuroani totesin, että kyllä meillä on ykä tainnut tehdä vahvan comebackin. Tämä on nyt kolmas oksennus koko raskausaikana ja edelleen vaikka nyt oksentaisin joka aamu, ei tämä vie mitenkään voittoa sille kuvotukselle, jota koin syys-lokakuussa. Onneksi pahoinvointi ei ole joka-aamuista, vaan nyt tämä taisi olla viimeisen kolmen viikon aikana ehkä neljäs- viides aamu kun voin huonosti, näin pitkälle ei ole kyllä tuo pahoinvointini vielä mennyt. Edellisen kerran taisinkin oksentaa kun laskeuduimme Gatwickin lentokentälle – koneessa tietenkin, nam nam!

Vointini on tasaiseen tahtiin vaikeutunut muutenkin. Edelleenkin painotan, että tämä on paljon helpompaa kuin voida pahoin jatkuvasti aamusta iltaan, mutta kieltämättä alan tuntea itseni ylipainoiseksi 80- vuotiaaksi ajoittain, kun elämä on yhtä huohottamista ja ähkimistä. On ihan kamala tunne kun hengitys vain salpautuu yht’ äkkiä, mutta kaikkeen kai tottuu, en edes muista millaista on olla normaali ihminen.

_MG_3437

Väkisinkin ajatukset alkaa olla jo tulevassa synnytyksessä ja ajassa sen jälkeen, ihan kuin joku olisi laittanut ajan hitaalle vaihteelle ja viikot tuntuvat kestävän ikuisuuden. Toisaalta tuntuu, että tässä on kauhean vähän aikaa, mutta toisaalta taas pieni ikuisuus. Vieläkään emme voi olla ihan 100% varmoja, että onko tuo meidän laskettu päivämme kuitenkaan oikea, vai onko pikkumies odotettavissa jo viikkoa aikaisemmin tälle meidän puolelle vatsanahkaa.

Mitään synnytyssuunnitelmaahan minä en ole ajatellut tehdä (mitä se edes sisältää :D?), mutta ollaan Timon kanssa molemmat kyllä alettu iltaisin lukea kaikkea mahdollista pikkuvauva-arkeen liittyvää. Mitäänhän et voi etukäteen täysin tietää, mitä tulossa on, mutta on sitä kiva olla edes jollain teorian tasolla kartalla siitä mitä tuleman pitää.

On tämä kyllä ihan jäätävä tunne kun selvästi jo tiedän, että missä on mikäkin vartalon- osa ja esim. käden liikkeet tuntuu juuri tuossa navan ympärillä… Ja siis no eipä kukaan voi sitäkään etukäteen kertoa, että miltä tuntuu kun pikkumiehellä on pikkuhikka useampaan otteeseen päivittäin, hän on pää alaspäin joten pikkuhikka on nivustaipeessani. Pikkumiehen pikkuvarpaat kylkiluissani ovat myös tulleet tutuiksi. Viikkoja on nyt 32+4, tarkoittaen sitä, että periaatteessa paketti on valmis jo alle viiden viikon päästä, mutta pahimmillaan tässä odotellaan vielä melkein kymmenisen viikkoa – nyt alkaa odottavan aika olla pitkä!

Mutta hei! Siellä alkaa tuntua ihan keväältä – ihanaa <3

_MG_3439

 

 

emmakaisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta