Ihan vain kuulumisia ja vinkki jokaiselle jalkojaan rakastavalle.

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella ihan näitä arkipäivän kuulumisia, paljonhan tässä tulee kerrottuakin, mutta se mitä kuuluu minulle ihan yleensä jää välillä vähän vähemmälle.

Olen jotenkin ihan fiiliksissä kun on tulossa kevät ja valoa alkaa olla pidemmälle kuin kolmeen päivällä. Bloggaaminenkin on niin paljon helpompaa, kun en ole enää sidoksissa kellontarkkaan kuvien ottoon. Odotan jo kesää ja etenkin heinäkuuta todella paljon. Ollaan Timon kanssa suunniteltu, että pakataan itsemme ja pikkumies kuukaudeksi Haminaan, ihan koska ystävät ja perhe ja omakotitalon ihana piha.

On ihan hullua ajatella, että minulla alkaa tällä viikolla äitiysloma.. Vaikka olenhan minä täällä kotona kököttänyt jo pian kuukauden, on silti jotenkin todella hassua ajatella, että en ole menossa töihin tämän vuoden puolella enää. Olen kyllä ollut todella yllättynyt, että miten helppoa tämä kotona olo on lopulta ollutkin, ehkä sisäinen syrjäytyjäni on ottanut minusta vallan. Toisaalta olen välillä huomannut itsessäni ihan jäätäviä pirttihirmun piirteitä ja ihan oikeasti pelkään, että alan kohta nalkuttaa Timolle :D! Onneksi hän ei pahemmin ole antanut aihetta sellaiselle, sillä en kestäisi itseäni enää sitten.

Treenaamaan en ”ehtinyt” viimeviikolla ja ruokailutkin ovat olleet vähän mitä ovat, nyt kyllä alkaa vatsakin jo painaa sen verran, että pitää höllätä tahtia kaiken suhteen (ihan kuin tästä vielä voisi enemmän rauhoittua). Huomenna on ultra, jossa katsotaan lähinnä pojan kokoa ja mietitään jatkoja sitten sen suhteen. Ollaan edelleen Timon kanssa ihan varmoja, että hänen pitäisi syntyä viikko aikaisemmin ja itseasiassa tänään kun katsottiin minun neuvolakorttiani, niin ensimmäisellä käynnillä la on ollutkin 15.4 eikä 23.4, että kaikki tässä periaatteessa on vielä mahdollista!

Niinkuin otsikossakin kerroin, minulla on ihan loistava vinkki kaikille paljon istuville ja miksei seisovillekin, joilla jalat tuppaa turpoilemaan: kompressiosäärystimet! Olen lentosukkia pitänyt jo pidemmän aikaa, mutta nämä säärystimet olivat ihan omaa luokkaansa etenkin ajomatkalla. Meillä on äidillä ja äidinäidillä paljon suonikohjuja, joten olen ollut erityisen tarkka jalkojeni verenkierrosta. Nyt myös kun kaikki raajani ovat alkaneet turpoilemaan paikallaan ollessa, on etenkin jalkojen ”olo” helpompi, kun joku vähän siellä puristaa ja auttaa verenkiertoa.

Kompressiosäärystimistä pitäisi olla apua myös kramppeihin ja minä joka olen pidemmillä ajomatkoilla kärsinyt raskauden aikana kovista jalkakrampeista, sain ajella onnellisena Haminasta Tampereelle ilman sen pahempia suonenvetoja. Nämä todella tulevat olemaan kovassa käytössä koko loppuraskauden ja varmasti myös sen jälkeen etenkin treenatessa ja lenkeillä.

Joku kun osaisi vielä tehdä tälle selkäkivulle jotain…

IMG_7786IMG_7778

emmakaisa

6 vastausta artikkeliin “Ihan vain kuulumisia ja vinkki jokaiselle jalkojaan rakastavalle.”

  1. Moi
    Onko sulla käytössä minkäänlaista tukivyötä? Se saattas auttaa selkäkipuihin
    Tampereella sellasen saa lainaksi kunnalliselta fyssarilta? tai jostain apuvälinelainaamosta. Neuvolassa varmaan osattas kertoo paremin mistä niitä saa:)

    • Ei oo käytössä, mulla liittyy pahin kipu yläselkään.. Oon niin jo henkisesti synnyttämässä, että toivon selviäväni ilman. Istuminen on pahinta, mutta jos alkaa vaikuttaa kävelyyn ym. Niin on varmaan pakko piipahtaa apuvälinelainaamossa 😀

  2. Kiitos säärystinvinkistä! Täytyykin laittaa ostoslistalle niin muistaa napata ne seuraavan kerran kun käyn sellaisessa kaupassa mistä niitä saattaisi löytyä. Tsemppiä raskauden loppusuoralle! Odottava äiti on kyllä kaunis, sen totesin kun näitä kuviasi katselin.

    • Joo niitä saa kyllä ainakin intersporteista, Tampereella hain koskikeskuksesta, siellä oli tosi kattava valikoima :)Voi kiitos sinulle <3

  3. Ootko käyny raskaushieronnassa? Mä käyn kerran viikossa ja se pitää selän aisoissa. Turvotus on jaloissa valtava mutta kuolen kuumuuteen ku yritän pitää sukkia/säärystimiä 😀 Tänään aamulla jalat oli mun mielestä yllättävän normaalin näköiset ja yritin laittaa nilkkurit jalkaan (täällä satoi) – ei mtn toivoa vaikka jouluna käytin niitä Suomessa villasukan kanssa, kääk 😀

    • Noo mun mies on naprapaatti/pt/hieroja ja sanotaanko näin, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja hierojan vaimolla ei todellakaan hierojaa 😀
      No uskon, että siellä turpoaa, kun täälläkin turpoaa.. Huoh tuli tänään taas komennus uuteen sokeriseurantaan -_-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta