Aina ei jaksa olla positiivinen.

12804414_10153904062018818_829287558_n

Voihan peppu mikä päivä!

Tai oikeastaan ei voi edes syyttää tätä päivää vaan minun ihan kohtuuttoman huonoa asennetta asioita kohtaan, mutta tänään kaikki on vaan tuntunut niin kamalan ylitsepääsemättömältä.. Tässä nyt kohta kohdalta kaikki mikä on tänään mennyt pieleen.

  • Heräsin aamulla viestiin, että palkat eivät olleet tulleet.. Tarkistin ja tajusin, että tottahan tuo oli. Noh, ei siinä tiesin, että kyllä se sieltä vielä ilmestyy ja menin tarkistamaan tilinauhani. Kauhukseni minulle selvisi, että sairaslomani oli sen verran pitkä, että melkein viikon palkkaa pitäisi hakea kelalta sairaspäivärahoina, joten sitähän en siis tänään saanut.

Tämähän ei sinällään nyt ollut asia eikä mikään ja kyllä tässä ihan hyvin selvitään. Olisin vaan ihan ylikaiken halunnut käydä vielä ennen Sintin syntymää jalkahoidossa (tämä on ollut sellainen pregnancy goal koko raskauden ajan ja jätin sen tänne ihan loppupäähän odottamaan ns. palkintona jaksamisesta) ja laittamassa varpaankynnet kuntoon ennen kesää. No en nyt sitten mene, sillä ei todellakaan ole varaa tässä kuussa sellaiseen.

Lisäksi minulla oli muutaman juttu pojalle mistä olin haaveillut ja ne nyt jäi hankkimatta, mutta ehkä minä sen kestän ja kestää poikakin. Kaikki tärkeä kuitenkin on.. Vaikka Timolle itkin, että nyt jää talkkikin ostamatta :D..

Tästä kun tekee yhtälön raskaushormonit ja minun muutenkin hieman dramaattinen luonteeni, oli tulos iso itku.

12834716_10153904058993818_79078605_n

  • Meillä oli tänään ultra TAYS:sissa. Jossa siis ihanasti kaikki kyllä meni, pojalla kaikki todella hyvin ja hän jaksoi olla aktiivinen koko ultran. Kokoahan pojalla on jo useampienkin viikkojen edestä ja painoarviokin oli huikeat 2900g, mutta tässäkohtaa se on jo ollut aika arvattava juttu.  Se mikä tänään harmitti, oli se, että minut laitettiin uudelleen sokeriseurantaan.

Tämähän ei ole itsessään juttu eikä mikään, mutta kuulin vasta tänään, että minun olisi pitänyt seurata taas uudet kuusi päivää sokereita viikon 30 jälkeen.. Olisinhan minä seurannut jos olisin tiennyt- kuulemma viikon 30 jälkeen haiman insuliiniherkkyys vieläkin huononee. Noh, ei auta itku markkinoilla, huomisesta olen taas sokerimittari kainalossa kaikkialla. Jotenkin se vaan ärsytti, että olisin halunnut tämän tietää jo aikaisemmin, silä olisin voinut viedä tiedot jo tänään TAYS:siin.

Seuraava kontrolli on sitten 4.4 ja silloin koittaa tuomio, että miten jatkojen kanssa käy..

Oikeastaan ei nämä asiat nyt olleet niin kamalia. Liikaa vaan minun päälleni tänään, nyt kun tämän kirjoitti tähän niin oikeastaan on taas ihan hyvä mieli.. AH mikä terapiablogi <3

12825272_10153904061518818_822760487_n

kuvat: Mirva

 

 

 

emmakaisa

4 vastausta artikkeliin “Aina ei jaksa olla positiivinen.”

  1. Ymmärrän kyllä tuollaisista asioista harmistumiset, voisin kuvitella itsellenikin tulevan itkun ihan samoin, inhimillistä.
    Hyvä että kirjoittaminen helpotti <3

    • Voi ihana Outi, mä niin aina ajattelen, että olen jotenkin ihan ylidramaattinen ihminen 😀 Kyllä tämä joo tästä vielä iloksi muuttuu <3

  2. Tsemppiä kovasti! I feel you. Se ”hyöty” tällaisesta ylidramaattisesta, raskaushormonien huuruisesta luonteesta on, että välillä on sitten niitä ihan mahtavia super yber onnellisiakin päiviä. Tylsäähän se olis jos aina ois tasasta 😉 Huomenna on varmasti parempi päivä. Ja meidän poika on suunnilleen samankokoinen, mut hei chubby babies sleep better 😉

    • Sekin on kyllä niin totta, välillä on niin ylitsepursuavan hyvä olla, että ihan ällöttää 😀
      En ookkaan kuullut tota vielä, mutta mä tosiaan tilasin hyvin nukkuvan lapsen, niin ehkä nää kilot kuuluu asiaan- hah 😛

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta