Yhdeksän kuukauden äitikoulu

On syynsä, minkä takia raskaus kestää yhdeksän, tai oikeastaan kymmenen kuukautta. Mietin tänään aikaa ennen raskautta ja sitä, miten olen tässä ajassa kasvanut ajatukseen äitiydestä.  Nyt en kuitenkaan ajatellut taas avata ajatuksiani äitiyden suhteen, vaan pikemminkin kirjoitella siitä, mikä määrä infoa tarttuu matkaan tämän pienen elämänkoulun aikana.

Olen ihminen, joka jo kissaa hankkiessa luki kaiken informaation, mitä liittyy siamilaiseen rotuun. Tykkään perehtyä asioihin ja mitä enemmän löydän tietoa, sitä iloisempi olen. Googlasin jo ennen positiivista raskaustestiä lähes satavarman positiivisen tuloksen itselleni ja siitä se sukellus ihan uuteen maailmaan sitten lähti.

Maailma, josta en tiennyt vielä mitään ennen viime elokuuta on avautunut ihan uudelta kantilta ja hiljalleen olen huomannut olevani oman raskauteni asiantuntija. En olisi ikimaailmassa tiennyt vielä vuosi sitten, mitä tarkoittaa esimerkiksi limatulppa, raskausmyrkytys tai se, kun kohdunkaula lyhenee. Muistan mitanneeni kohtua niinkuin vyötäröä normaalistikkin ja ajatelleeni, että en alkaisi panikoimaan minkään hankintojen kanssa. Saati sitten, että olisin tiennyt mitä pieni ihmisenalku tarvitsee ensipäiviään varten.

milkatarkiainen2

En tiennyt, että nännivoidetta ihan oikeasti käytetään, enkä kyllä tiennyt sitäkään, että on olemassa ihan oikea koliikkituttipullomalli. En tiennyt mitä on olla raskaana, miltä se tuntuu tai miltä minä näyttäisin. Hiljalleen on kaikesta tullut selvää. Olen lukenut, lukenut lisää ja vielä vähän lukenut. Aloitin laskemalla viikkoja ja minimahani kasvua – viikko 30 tuntui olevan ikuisuuksien päässä. Nyt en enää meinaa muistaa, että millä viikolla mennään, kun ajatukset on jo synnytyksen jälkeisessä ajassa.

Sille on syynsä, että meillä on ne kaikki kuukaudet – ainakin melkein. Tässä ajassa sitä vaan muokkautuu tiettyyn tapaan ajatella, hiljalleen sitä kasvaa äidiksi. Vielä kolme kuukautta sitten en olisi sanonut olevani valmis, mutta nyt koen, että pystyn kohtaamaan tulevat ilot, surut ja haasteet. En ole enää kauhuissani nähdessäni pieniä vauvoja, kädetönhän olen edelleen, mutta kai sitä sitten oppii omansa kanssa olemaan. Päivääkään ei ole, milloin jokin asia tai tuntemus ei minua yllättäisi ja veikkaan, että sellaista ei ihan hetkeen ole tulossa.

Tästähän tämä oikea äitiduuni vasta pian alkaa, mutta kyllä tämä yhdeksän kuukauden pieni elämänkoulu tässä pohjalla on ollut ihan paikallaan.

Miein vaan, että miksi norsujen raskaus kestää kaksi vuotta?

milkatarkiainen

kuvat: Milka Rantamo photography, Milkan blogi täällä

emmakaisa

4 vastausta artikkeliin “Yhdeksän kuukauden äitikoulu”

  1. Norsuvauvat syntyy painaen jotain sata kiloa, ni siin menee hetki kauemmin valmistaa semmonen mötkäle 😀 😀

  2. Aivan ihania kuvia. Olet muutenkin vain kaunistunut odotusajan myötä. Kaikkea hyvää kevääseen!

    • Voi kiitos kauniista sanoista<3 kuvaajakin osaa asiansa! Ihanaa kevättä sinullekin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta