Kasvun paikka

junkyard1

En voi sanoa, että olisin tuntenut vuorten siirtyvän kun sain pikkuisen rinnalleni synnytyssalissa. Minulla oli nälkä ja olin väsynyt, olin juuri ponnistanut ihmisen sisältäni ja sen myötä parsittu kasaan – olo ei ollut kuin voittajalla.

Jokin omituinen side minulla kuitenkin oli tuohon elämänalkuun ja jotenkin vain tiesin, että hänen paikkansa on nyt siinä minun rinnallani, osana meidän perhettä.

Seuraavan päivän aikana tuijotin tuota nyyttiä ihmeissäni siinä minun paitani alla ja välillä vieressä. Olin ihan rätti väsynyt ja nukahtelin kesken imetyksen. Poika ei juurikaan muuta tehnyt kuin nukkunut ja tämä teki minunkin lepäämisestäni hieman helpompaa. Tuijotin nyyttiä huokaillen ihmetyksestä ja me Timon kanssa varmaan molemmat olimme yhtä hämmentyneitä siitä, että olimme onnistuneet tekemään tuollaisen virheettömän ihmisen.

Tajusin aika pian, että tämä pikkumies muuttaisi kaiken sen mitä olin ikinä vanhemmuudesta ajatellut. Hän muuttaisi minua, meitä ja meidän elämämme lopullisesti. Tajusin, että minulla on ihan valtava vastuu turvata tämän pienen ihmisen elämän alkutaival ja saada hänet tuntemaan itsensä rakastetuksi ja hyväksytyksi.

Oikeastaan vasta kun tuuditimme valokaapissa itkevää vauvaa uneen sadatta kertaa ja tunsin niin epätoivoisen voimakkaasti miten vauvallamme on tuska, jota voisin helpottaa mutta en pysty, ymmärsin kuinka suuria tunteita tunnen tätä rääpälettä kohtaan. Millään muulla ei oikeastaan olisi enää väliä, jos vain hänellä on asiat hyvin.

En jotenkin ehkä ymmärtänyt ikinä ennen sintin syntymää, kuinka paljon ja äkkiä tuntisin häntä kohtaan. En pystynyt näkemään, enkä ehkä osittain halunnutkaan nähdä itseäni äitinä, sillä jollain tasolla ajatus äitiydestä on tuntunut hyvin pelottavalta. En ehkä ihan vieläkään ymmärrä, että mihin soppaan olen lusikkani työntänyt, mutta olen ainakin löytänyt merkityksen termille ”pakahtua”.

Ja silti me häntä tuijotamme ja mietimme, että teimmekö me todella tuon itse..

junkyard

Takki: Sweet denim/ Junkyard (kaupallinen linkki), leggarit: zara

 

emmakaisa

4 vastausta artikkeliin “Kasvun paikka”

  1. Niinpa.. en olisi ikina uskonut kuinka pohjattomasti voi rakastua omaan lapseensa saman tien <3 Pakahtua on juuri oikea sana.

    Onko naa uusia kuvia? Sullahan lahti maha saman tien, yay! 🙂 Mulla on painoa lahtenyt 10kg, 5kg jaljella, mutta mahakumpua on viela. Mutta on kylla niin viimenen prioriteetti talla hetkella, kylla se siita sulaa 🙂

    • Joo hiukan on hämmentänyt nämä kaikki tunteet<3 myös ne epätoivon tunteet, että osaako sitä olla hyvä lapselleen..

      Siis vatsa on hyvin piilotettu, mutta on se lähtenytkin yllättävän nopeasti.. Painoakin on lähtenyt sen 10kg, mutta toiset vielä olis tiputettavaa. Mutta kuten sanoit, ei just nyt paljon puristele- kyllä se siitä sulaa. Jos vaan pääsis kävelemään joskus näiltä kivuilta :/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta