Hyvinhän me ollaan pärjätty!

Huomenna tulee kuluneeksi viikko siitä kun tultiin sairaalasta kotiin. Aika on mennyt kuin siivillä ja tuntuu, että tässä aluksi oli hirveä hässäkkä, kun joka päivä piti käydä vielä verikokeissa aamulla. Eilen ja tänään olemmekin nauttineet kiireettömistä aamuista  vauvan kanssa, vaikkakin Timo valitettavasti joutui tänään jo taikaisin töihin.

Jollain tasolla minua hirvitti hurjasti vauva-arki, sillä en ollut tosiaan varmaan edes vaippaa vaihtanut ennen sintin syntymää. Jostain kummasta ne äiti-taidot ovat vaan kehittyneet ja minusta me olemme pärjänneet oikein hyvin vauvan kanssa tähän asti.

emil1

Yllätyksiltä ei toki olla vältytty ja yksi suurimmista minulle on ollut vauvan todellinen syömistahti. Hereilläollessaan kun tuntuu, että poika ei muuta tee kuin syö. Toisaalta tässävaiheessa, alle kahden viikon ikäisenä, tuo ei juurikaan hereillä ole kuin syödäkseen. Itselle hänen vireystilassaan tapahtunut muutos tuntuu silti suurelta, sillä bili-arvojen takia hän oli todella flegmaattinen alkuun, jolloin meidän piti herättää hänet tissille tasaisin väliajoin.

Nyt poika heräilee noin kahden- kolmen tunnin välein ja näin iltaisin alkaa yleensä pian tasainen kitinä, jota muutaman tunnin jatkuu – hyvässä lykyssä ei.  Nyt itseasiassa herättiin äsken molemmat päiväunilta ja syöttelin pojan, joka jatkoi tyytyväisenä uniaan tuossa minun kainalossani. Tiskit ja pyykitkin odottaisi, mutta koska yöt ovat aika katkonaisia, en jaksa potea huonoa omatuntoa, jos yhdet pojan unet uhraan omilleni siivoamisen ja kaiken muun hääräilyn sijasta.

Ilokseni huomasin tänään, että myös minun kipuni ovat alkaneet hellittää ja olen jopa ajatellut kävelemistä tänään. En ole joka kertaa poikaa nostaessani kironnut ja tänään jopa istuin pöydän ääreen syömään ruokaa, mikä ei ole ollut siis vaihtoehto puoleentoista viikkoon. Ehdin jo vaipua epätoivoon ja turhatua tässäkin ajassa, ihan kuin palautuminen tapahtuisi päivässä 😀

_MG_3941

En malta odottaa lämpimämpiä säitä ja vaunulenkkejä, kroppa huutaa liikkumaan ja mieli ulkoilemaan- laajeneepa samalla tämä pojan elämänpiirikin hieman. Yhtään ei tunnu siltä, että viikonloppuna olisi vappu, yhtään sen enempää, kuin toukokuukaan. Olen hukannut jonnekkin huhtikuun, mutta aion ottaa kyllä ensikuussa täysin rinnoin nämä kevätpäivät takaisin!

 

emmakaisa

2 vastausta artikkeliin “Hyvinhän me ollaan pärjätty!”

  1. Pelkillä sydänsilmillä luen kuulumisianne! Itselle tulossa esikoinen syyskuussa, ja voi että odotan tuota kaikkea jo. Onnellista ja rakkauden täyteistä arkea teille <3

    • Äkkiä se aika kuluu syyskuullekkin<3 Nauti nyt myös tuosta ajasta, milloin saat valmistautua nyytin tuloon, se kaikki aika on todella tarkoitettu sitä varten! Ihanaa odotusta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta