Kuvitelma vs. todellisuus osa 1, arki.

Ajattelin tehdä tälläisen postaussarjan asioista, joiden kuvittelin menevän jollain tietyllä tavalla ja miten ne ovat nyt oikeasti menneet. Käsittelen postauksissa arjen, hankinnat ja kodin ratkaisut. Aloitetaan arjesta..

vaunut

Olen itseasiassa yllättynyt, miten hyvin meillä on kotona olo mennyt. Kaikkihan tässä on uutta ja arki menee paljolti pikkuisen rytmissä, mutta mitään kauhean dramaattista ei ole tullut vastaan. Nämä asiat ovat kuitenkin menneet vähän eri tavalla kuin mitä ajattelin…

  • Vauva nukkuu omassa sängyssä heti ensimmäisestä yöstä alkaen.. Nukkuuhan hän. Ainakin yhden kolmen tunnin pätkän. Melkein joka yö. Niin, minun sydän ei kestä laittaa häntä omaan pinnikseen, vaikka se onkin siinä ihan meidän vieressä. Nyt on kuitenkin takana kaksi niin huonoa yötä, että ensiyöksi taidetaan kokeilla omaa petiä hieman uudella nukutustaktiikalla.
  • Olen päivät maidot rinnuksilla, koska maitoa tulee paljon. Noh, tämä pitää osittain paikkansa, sitä maitoa on vaan aivan kaikkialla : sängyssä, paidalla, sohvalla, vauvan päällä.. Onneksi ystäväni vinkkasi maidonkerääjästä, sillä se on nyt pelastanut paljon ja olen saanut maitoa pakkaseenkin hieman.
  • Pojalla on ihana oma huone, jossa lipasto ajaa hoitopöydän roolia. Heti kun kotiin päästiin muutti hoitotaso kylpyhuoneeseen ja nyt vaippa vaihtuu näppärästi siellä missä se on järkevintä. Tässä asiassa käytännöllisyys ajoi kaikkien sisustusratkaisujen edelle ja homma toimii nykyiseltään erinomaisesti.
  • Vauvalle luodaan rytmi alusta alkaen.. No ei kyllä meidän vauvalle. Hän elää niin tunteella tuon ruokailun suhteen, että ihan on kyllä jokainen päivä ihan erilainen ja uniikki. Valokaapissa on ollut ainoa rytmi ja silloinkin pojalla meni hermo 😀

vaunut1

Se mikä minulle on tullut kaikista suurimpana yllätyksenä ja minkä ajattelin menevän aivan toisin, on minun suhtautumiseni omaan aikaan. Nyt voin myöntää, että puhuin koko raskauden ajan odottavani ensimmäistä ”vapaa-iltaa”, ensimmäistä viinilasillista ja aikaa itselle. Sitä jotenkin raskaana kaipasi irtiottoa arjesta ja minä ihan oikeasti sitä kuohuviinilasillistani.

Minä join sen lasillisen kuohuviiniä, siinä ei ollut mitään hohdokasta. Aivan kuin minulla olisi joku realiteettikytkin kääntynyt päälle ja miten selvää se onkaan nyt, että kyllä sitä omaa aikaa sitten on kun on sen aika. Nyt olen pojan ensisijainen ravinnonlähde ja aikalailla kiinni pojassa sen myötä. Varmasti tulen käymään kaupassa, salilla ja jopa kahvillakin lähitulevaisuudessa ilman poikaa, mutta muutamaan kuukauteen ei tule kuuloonkaan reissut missä olisin pojan nälän tavoittamattomissa yli paria tuntia. Pullosta hän toki saa myöskin maitonsa, mutta ei sitäkään meillä täällä mitenkään loputtomasti ole jemmassa. Hassuinta tässä on se, että minulla ei ole mikään kiire enää viettämään sitä ”vapaa-iltaani” – kaikelle on kyllä aikansa! Niin ne prioriteetit vaan muuttuu…

Jatkan tätä listaa vielä josku, sillä tämä arki tästä vasta alkaa hahmottua pikkuhiljaa!

vaunut2

Ihanaa vappuviikonloppua sinne <3

 

 

emmakaisa

18 vastausta artikkeliin “Kuvitelma vs. todellisuus osa 1, arki.”

  1. Jotenkin kuulostaa tutulta. Musta on hauska katsella kun vanhemmat valmistautuu esikoisen syntymään. Hiljaa itsekseni hymyilen 🙂 Lastenhuoneellahan et tee mitään ensimäiseen kolmeen vuoteen, kun lapsi leikkii olohuoneessa ja nukkuu usein vanhempien huoneessa. Kaapissa ei todellakaan pysy mikään järjestys, etkä pue lastasi vaan nappaat ensimäiset puhtaat narulta päälle. Hoitopöytä on yks turhake, millä ei oikein tee mitään. Pelkkä pehmuste riittää hyvin. Mutta vasta sitten kun se toinen lapsi syntyy niin kaikki vasta muuttuukin. Mikä oma aika? Mikä viinilasi? mikä sali? 🙂 Kun takana on puoli vuotta valvottuja öitä et jaksa ihmisraunioltasi kokeilla enään yhtään nukutus kikkaa vaan nukut lapsesi kanssa 🙂

    Toivon teille ihanaa vauva arkea. kannattaa muistaa että se on ihan uniikkia yhden lapsen kanssa <3

    • Joo aika turhaksi on moni juttu muuttunut, mutta on sitä kyllä tullut hankittuakin jotain elämää helpottavia tuotteita vasta kun on tajunnut niiden tarpeellisuuden 😀

      Mä itseasiassa kun aamuyöllä tuskailin tuon pojan kanssa mietin, että Umppukin on kestänyt hengissä kohta vuoden valvomisen, niin kyllä kestän mäkin 😀

      Nautitaan ihan varmasti täysin rinnoin<3

    • Jep! Kiitos muuten tästä linkistä, ihan kuin vastaus minun mietintöihini tänä yönä 🙂

    • Kai tässäkin on yksilöitä kuitenkin, meillä alkoi vauvalle tulla jo kotiin tullessa karkea rytmi. Aamut ja illat valvotaan toki alkuun useammilla pienillä väli torkuilla ja päivällä nukutaan monen tunnin unet. Myös yöt menee nukkuessa ja kerran pari syömisillä! Näin ollut jo alusta asti ja neuvolassakin sanoin suurimman ihmeen aiheutuneen juurikin tästä rytmistä jota en uskonut pienelle vauvalle muodostuvan mutta neuvola tätä taas ei ihmetellyt ollenkaan 🙂 Toki varoitti sielläkin että kehityskausina se voi paljonkin heitellä mutta sitä ressataan sitten kun on aihetta 😀

  2. Meillä on pojat 5vuotta ja 5kuukautta. Esikoinen nukkui vieressämme pikkuvauva ajan ja siirtyi omaan sänkyyn imetyksen loputtua vuoden ikäisenä. Samoin aion tehdä tämän pienemmän kanssa. Olen huomannut että nukun itse huomattavasti paremmin kun poika nukkui vieressä, imetys on helppoa kun ei tarvitse nousta ottamaan lasta rinnalle. Hetken kokeilin siirtää pojan omaan sänkyyn mutta huomasin että herään siinä niin että on vaikea nukahtaa uudelleen. Nyt pojan nukkuessa vieressä minulla harvoin on mitään käsitystä miten tällä olemme ruokailleet. Mutta kaikilla meillä on omat sopivat jutut mitkä sopii omaan perheeseen. Niistä ei kannata ottaa liikaa painetta tai stressiä suuntaan tai toiseen vaan tekee niinkuin itselle parhaimmalta sopii 💜

    • Joo kyllä mäkin nukun vähemmän katkonaisesti kun poika on vierellä, tai nukkuisin hyvin poika sängyssäkin jos poika rauhoittuisi sinne. Onneksi nyt viime yönäkin hän nukkui siellä puolet yöstä. Poika vaan kun nukkuisi ne hyvät pitkät unet 20-03 välillä ja sit valvotaan 😀 Eli meilläkin meni sohvalla sitten loppuyö…

  3. Tuttuja juttuja! 😀
    Meillä esikoinen nukkui heti omassa sängyssä, äitiyspakkauksen laatikossa, ensimmäiset kolme kuukautta. Tästä innostuneena ompelin itse sisustukseen sopivan vuoren uuteen äp:seen tulevalle vauvalle. No, kuinkas kävikään, uusi vauva ei suostu nukkumaan siinä hetkeäkään, joten meidän vanhempien sänky (140cm!) meni vaihtoon, ja nyt nukumme pienen kanssa yhdessä uudessa isommassa sängyssä 😀
    Vaikka entuudestaan yhden vauvan kasvattaneena voisi olla kertynyt jotakin tietoa vauvan hoidosta yms, osaa yllättää, että vauvatkin todella ovat persoonia jo syntyessään, eikä toimi samalla kaavalla 😀
    Sama homma myös tuon oman ajan kanssa! Esikon aikana muistan, että olin jo muutaman viikon päästä synnytyksestä salilla yksinäni, mutta nyt tuntuu etten halua jättää vauvaa varmaan ennen 1-vuotis synttäreitä, (vauva siis 1kk)!
    Innolla odotan tulevia postauksia! 🙂 Jaksamista arkeen!

    • Tällä on vähän päivästä ja kellonajasta kiinni milloin oma sänky kelpaa ja milloin ei!

      Tosta omasta ajasta, niin kyllä mä salille jo kaipaan 🙂 Nyt vaan tajuaa, että jo ihan käytännön syistä ei paljon pidemmät reissut onnistu hetkeen. Mutta tosiaan ei tässä oo mikään paniiki! Hassua kyllä tää tempperamentti jo näin pienellä<3

  4. Wau!! Miten ootkaan kaunustunut! Ei näy valvominen tai huolet vaan hehkuva ylpeä nuori äiti 🙂

    • Ja itse sitä tuntee itsensä niin väsähtäneeksi 😀 Kiitos ihana <3

  5. Minullakin oli ajatuksena heti että vauva sitten nukkuu omassa sängyssään hetimiten, mutta sitten tunteellani ymmärsin että miksi vaatia pieneltä ihmiseltä, joka ollut tiiviisti kiinni yhtä äidin kanssa, kuullut äidin sydämen äänet ja hengityksen kohtuun, vaatia irtiottoa yhtäkkiä ulkomaailmassa nukkua yksin omassa sängyssään? Luin asiasta enemmänkin faktaa ja ymmärsin että turvallisin paikka alkuun on vauvalla nukkua äidin läheisyydessä…toki meillä 5kuukautisena opeteltiin omassa sängyssä nukkuminen(kaikki vauvat yksilöitä siinäkin), mutta aattele vauvan näkökulmasta, turva olla lähellä sinua näin alkuun 💜
    Paljon samoja fiiliksiä kun sinäkin käynyt läpi, kiva lukea näitä postauksia 🙂 ja kertaakaan en itse ole ikävöinyt niitä ”entisiä” iloja joita ennen oli..kaikella on aikansa ja arvotus muuttuu huomaamatta 🙂 tulee niin paljon uusia iloja! Puolen vuoden jälkeen meillä selkeästi helpottui arki ja lapsi kehittyy niin huimaa vauhtia! Huippua elää perheenä kun lapsesta tulee oma persoonansa ja kommunikoiva yksilö!

    • Turhaa näistä asioista on stressata, minusta tärkeintä, että kaikki nukkuu edes jotenkin. Kyllä hän sinne sänkyyn ehtii ja onhan hän siellä nytkin nukkunut.. Mutta huomaan kyllä, että parhaiten hän nukahtaa ihan sylissä tai vatsalaan rintakehän päällä, varmaan sellaisia paikkoja, missä on tutut äänet <3
      Mulla on hieman ristiriitainen fiilis kaiken "oman" suhteen. Kun tavallaan joo haluan kyllä pitää vielä jostain omista jutuista ja menoista kiinni, mitkä vaativat pidempää poissa-oloa, mutta tiedän, että nyt ei ole niiden aika. Ehkä sitten loppukesästä, kun poika alkaa syödä kiinteitä… Mutta en tässäkään asiassa suunnittele liikoja vaan kaikki tapahtuu ajallaan 🙂 Vitsi en kyllä malta odottaa, että poika alkaa ottaa kontaktia – mutta nautitaan nyt jokaisesta hetkestä! Ihanaa vappua sinne <3

  6. Tosi kiva lukea ajatuksiasi siitä, miten todellisuus poikkeaa ennakko-oletuksista!

  7. Näitä on kiva lukea, kun meillä täällä 3kk ikäinen esikoinen. Kuulostaa ajatukset tutulta! Meilläkin vauva muutaman ekan viikon nukku miten sattuu ja mä kuvittelin et tällasta tää nyt on varmaan muutaman kuukauden ainakin. Mut kyl se rytmi pikku hiljaa siitä muotoutu suht järkeväks. Ite pidin tärkeenä näitä perusjuttuja mitä varmaan tiedätkin: päivällä valot päällä, ääntä, touhuja ym ja vauva nukkuu päikkäreitä olohuoneessa sohvalla tms. Yöllä sit taas pimeetä, ei seurustella vaipanvaihdossa ja vauva nukkuu sängyssään. Nyt menee yöt silleen, et vauva heräilee keksimäärin 2 kertaa syömään ja nukahtaa heti uudelleen. Ja iltaisin nukahtaa aika lailla samoihin aikoihin parin tunnin haarukalla ja helposti! On ollu ihanan helppoa sen alun panikoinnin jälkeen.

    Ja omasta ajasta mulla oli samat ajatukset kun sullakin, samoin alkuun en kaivannu mihinkään vauvan luota. Mut täytyy myöntää et parin kuukauden jälkeen kun rutiinit alko olee tuttuja, aloin kaivata omaa aikaa ja ehkä sitä viinilasillistakin jne. Oon aina ollu aika itsenäinen ja vapautta kaipaava ihminen, lisäks meillä ei juuri samassa tilanteessa olevia tuttuja tai tukiverkostoa lähellä. Siitä nuo ajatukset johtuu luultavasti. Mut omien fiiliksien mukaan sitä pitää mennä ja toiset kaipaa enemmän omaa aikaa kun toiset.. Näistä ei kuulu ainakaan syyllisyyttä tuntea 🙂 ihanaa vauva-aikaa teille!!

    • Joo mä koitan kanssa tehdä selvän eron yön ja päivän välille. Kyllä noissa öissä tietty järki on ja itseasiassa viimeyön poika nukkui omassa sängyssä. Pitäisi vaan osata itse käydä vähän aikaisemmin nukkumaan 😀

      Ihanaa kuulla, että tämä kyllä tasaantuu.. (ehkä)

      Joo siis uskon kyllä, että kun meilläkin alkaa tulla normaali arki ja rutiinit, niin sitten on helpompi itsenkin poistua kotoa ilman poikaa. Mulla ei suoranaista eroahdistusta ole häneen, sillä oikeasti ne omatkin jutut on tärkeitä. Nyt tuntuu tämän kaiken maitokaaoksen keskellä niin jotenkin vaikealta ajatus olla pois paria tuntia pidempää. Ehkä sitten heinäkuussa 😀

      Kiva kun kommentoit, minusta on niin ihana kuulla myös muiden kokemuksia 🙂 Ihanaa vauva- aikaa sinnekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta