Imetyksen haasteet

Minulta pyydettiin postausta liittyen imetykseen ja kokemuksiini imetyksestä.

”Minä tuskin tulen koskaan imettämään julkisesti ja koska todennäiköisesti tämän vuoksi linnoittaudun kotiin, joudun ennemmin kuin myöhemmin nielemään ylpeyteni ja imettämään myös julkisella paikalla ja kun näin tapahtuu, aion suojata tilanteen muilta silmiltä. En tee sitä siksi, että pelkään päätyväni jonkun urpon instagrampäivityksen kohteeksi, vaan siksi, että koen sen hyvin henkilökohtaisena, minun ja lapsen yhteisenä hetkenä – tai niin nyt ainakin ajattelen.”

Näin kirjoitin tammikuussa Teri Niitin aiheuttaman somekohun aikoihin. Olenko edelleen samaa mieltä? Ei, en ole linnoittautunut kotiimme, mutta julki-imetyksiä minulla on plakkarissa tasan yksi. Tein sen viime sunnuntaina hyvinkään ABC:n peränurkassa jotta sain syötyä samaan aikaan itse. Pääsääntöisesti pullo hoitaa silti imetyksen julkisilla paikoilla, sillä koen sen todella vaivaannuttavaksi puuhaksi – en siksi, että julki-imetys olisi minusta jotenkin vaivaannuttavaa, vaan siksi, että meillä se on sellainen sirkus, etten kaipaa sille yleisöä.

Hyvinä päivinä imetys sujuu kuin tanssi. Alan itseasiassa olemaan aika näppärä imettäjä ja meillä sujuu pojan kanssa imetyksen ohella niin kahvinkeitto, kuin kiireessä myös vessassa käyntikin. Poika jaksaa keskittyä imemiseen ja on tämän jälkeen tyytyväinen ja kylläinen. Yölliset imetykset sujuvat yleensä hyvin ja yöt ovatkin meillä sellaista hyvää ja rauhallista aikaa, siksi olenkin vielä suht järjissäni.

emil2

Useimpina päivinä imetys on kuitenkin jotain aivan muuta. Imetyksen aloitus yksinään on jo oma juttunsa. Poika huutaa rinnalla, rinta suussa ja ilman rintaa, hänellä on selvästikin nälkä, mutta tissi ei toimi niinkuin sen pitäisi toimia. Kun vihdoin päästään syömishommiin, alkaa hyvin pian huuto: maitoa tulee suihkuten ja poika vetää sitä väärään kurkkuun. Samaan aikaan kun poika kakoo maitoa kurkustaan ja minä yritän häntä siinä auttaa, suihkuaa rinnastani maitoa pitkin pojan ja minun vaatteitani ja sohvaa/sänkyä.

Kun saan pahimman suihkun tyrehtymään ja pojan takaisin rinnalle palaa pojalta pian hermo, kun maitoa ei enää tulekkaan tarpeeksi. Tätä samaa kaavaa toistetaan useampaan otteeseen ja lopulta poika saa syötyä sen verran, että on tyytyväinen. Tätä rumbaa seuraa tietenkin ilmavaivat, sillä syomisen aikana poika nielee reilusti ilmaa. Tämän lisäksi rintani heruvat runsaasti ja minulla vähän väliä paidassa läntti kun maito tulee jo liivinsuojustenkin läpi.

emil1

Olen kokeillut ties mitä kikkoja näiden rintojeni hallitsemiseksi ja varmaan kerran päivässä vannon lopettavani imetyksen tähän paikkaan ja lypsäväni seuraavat puolitoistakuukautta, jotta päästään edes sinne 3kk:n rajapyykille imetyksen kanssa. Tunteeni imetystä kohtaan vaihtelevat epätoivosta onnistumisen tunteisiin. On kauheaa sanoa, mutta en koe imetystä itselleni sen tärkeämpänä asiana, kuin mitä pullosta ruokkiminenkaan olisi – näen kuitenkin miten tärkeä asia se on pojalle.

Jos poika kieltäytyisi rinnasta, olisi päätös helppo; siirryttäisiin kokonaan pullolle. Kuitenkin kun nään miten hän nauttii meidän pienistä imetyshetkistä, tuntuu minusta jotenkin julmalta edes ajatella vielä tässä kohtaa imetyksen lopettamista. Koitan nyt pojan vuoksi jatkaa tätä vielä hetken ja elää päivä kerrallaan – loppujen lopuksi tämä on hyvin lyhyt aika.

Imetys on todella rankkaa hommaa välillä ja nostan kyllä hattua niille, jotka sitä jaksaa sinne vuoteenkin asti. Imetys on myös todella henkilökohtainen asia ja minusta on jotenkin todella raadollista, miten imetyksestä on tullut asia jonka myötä voidaan tuomita äidin tekemiä päätöksiä imettää tai olla imettämättä. Kukaan ei kuitenkaan tiedä paremmin, kuin äiti ja lapsi itse.

emil3

 

Ja niin minä kreisibailasin.. Vai bailasinko?

Viikonloppu.

Viikonloppu sujui mitä mainioimmin! Olimme Timon ja meidän vanhemmilla viettämässä taas hieman rennompaa aikaa ja tähän aikaan kuului myös kahdet syntymäpäiväjuhlat. Toiset juhla olivat sellaiset, joihin menin ihan yksin. Siis yksinyksin.

Minua jännitti ihan hirveästi koko perjantain, että minkälaisen ripulin pikku E saa, sillä en uskonut, että voisin oikeasti päästä viettämään aikuisaikaa ilman häntä. Lauantai kuitenkin koitti ja kaikki oli ihan normaalisti, minä kävin ostamassa jopa kaksi siideriä mukaani – voi miten jännittävää!

2805

Siellä minä sitten istuin ystäväni luona kaikkien ihanien ihmisten kanssa. Korkkasin ensimmäisen siiderini ja päätin rentoutua edes vähän. Olin kuitenkin luvannut, että imetyskunnossa olen takaisin kotona – ei poika ihan niin iso ole vielä, että kovin pitkiä reissuja tehtäisi. ”Miten teillä on mennyt?” – hyvin, poika vähän itkuinen (tähän synnytyskertomus ja muutenkin yksityiskohtainen arjen kuvaus), outoa olla ilman poikaa liikenteessä!

Saan kuulla erilaisia synnytys/palautumis/vauva-aika kertomuksia ja kuuntelen niitä haltioituneena miettien, että onneksi en ole yksin tässä tilanteessa. Keskustelu kääntyy vauva-aikaan, taaperoikään, imetykseen, imetyksen onnistumattomuuteen – onnistumisiin. Välillä laitan viestiä kotiin, että meneekö kaikki hyvin ja jatkan sitten vauvajuttuja. Jossain vaiheessa se iskee vasten kasvoja. MINUSTA ON TULLUT OSA ÄITIRYHMÄÄ. Enkö enää osaa puhua mistään muusta?

Yritän puhua välillä jostain muista asioista ja taas olen selaamassa yhtä niistä miljoonista kuvista puhelimestani. Voi meidän vauvaa. Kymmeneltä aloin haukotella, yhdeltätoista olin jo meikittä poikaa imettämässä. Ehkä sitten kun hän on vähän isompi jaksaa taas pidempään!

Oli ihanaa nähdä ystäviä ja tutustua uusiin ihmisiin, oli ihanaa saada hieman ”levätä”.

Olen niin hämmentynyt siitä, miten äitiys minua muuttaa ja miten alan oikeasti muuttua äiti-ihmiseksi. Vedän taas yhden kohdan yli ”minä en ikinä”– listastani.

ps. poika nukkuu edelleen… Hän tekee jonkin sortin ennätystä 😀

pps. Käyhän jättämässä postaustoiveesi facebookkiin, lupaan toteuttaa sen vielä tämän viikon aikana 🙂

Ihanaa maanantaita  ja alkavaa viikkoa <3