Rauhoittumisen hankaluus.

_MG_4022

Olen nyt viimeiset kaksi vuotta käyttänyt elämästäni odottamiseen. Odotin muuttoa Tampereelle, odotin häitä ja pian odotettiinkin vauvaa. Aika on kulunut ihan huomaamatta ja kaksi vuotta on vierähtänyt kuin siivillä. On ollut helppoa elää jotain kohti, valmistella ja odottaa. Mitäs nyt sitten odotettaisiin?

Yllätin eilen itseni netistä lukemasta mitä vauvan kehitykseen kuuluu. Luin missä aikataulussa pitäisi tulla ensimmäisen hymyn, naurun ja kontaktin. Olen miettinyt mielessäni, että sitten syksyllä kun poika on isompi, niin sitten me…

… Sitten kun tämä kesä on mennyt taas odottaessa ja pian huomaan, että en ole taas pysähtynyt nauttimaan tästä hetkestä, hetkestä jota en tule ikinä enää kokemaan. Kesä tulee ja menee joka vuosi, mutta poika on noin pieni vain kerran. Nyt on se hetki, kun täytyy lakata odottamasta, katsomasta vain tulevaisuuteen, nyt on se hetki kun tähän on hyvä pysähtyä.

_MG_4012

Jospa tämä olisi se kesä jolloin en miettisi jokaisena aurinkoisena päivänä, että ”apua pian tämä on ohi”, vaan nauttisin kotonaolosta ja meidän arjesta. Jospa kerrankin nauttisin siitä, että saan olla koko kesän pojan kanssa kotona ja oikeasti tehdä just sitä miltä meistä tuntuu. Jospa eläisin hetkessä.

Tämä on minulle hyvin hankalaa ja vaatii oikeasti opettelua, että osaan rauhoittua, eikä aina katsoisi asioita  vain eteenpäin. Vaikka jossain asioissa on hyvä olla pitkän tähtäimen suunnitelmia, täytyy sitä silti voida välillä antaa vain elämän viedä ja nauttia siitä. Jotain ehkä olen oppinutkin, sillä jos nyt kysyisit, että missä aion olla viiden vuoden päästä, niin ei kuulkaa mitään hajua – en halua ajatella tällä hetkellä edes ensi talveen. Antaa asioiden nyt vaan tapahtua!

Josko nyt olisi aika heittää aikataulut talviteloille ja ottaa äitiyslomamoodi tilalle, nauttia tuosta ihan mielettömästä säästä ja elää – elää kuin viimeistä kesäpäivää. (Loistava ajatus lidliltä:D)

_MG_4017 _MG_4013

emmakaisa

7 vastausta artikkeliin “Rauhoittumisen hankaluus.”

  1. Loistava kirjoitus täyttä asiaa! Oon koittanut itsekkin miettiä samoja asioita, nauttia ensimmäisestä raskaudesta ja pian myös siitä pienestä vauvasta. Ihanaa alkavaa kesää, nauti! <3

    • Ihanaa odotusta sinulle ja nautihan myös kesästä <3

  2. Siis jes mikä löytö tää sun blogi 😍 Oon samassa elämäntilanteessa ja tää teksti oli kyllä täyttä asiaa. Vauvan ollessa vastasyntynyt odotin koko ajan että kumpa se pian kasvaisi ja elin sit kun -elämää. Kunnes yhtäkkiä tajusin että tää aika ja elämänvaihe on niin pian ohi, nyt oon tietoisesti yrittänyt nauttia vaan vauvakuplasta ja lopettanut suorittamisen. Ihan sama vaikka pyykkivuori kasvaa, annan itseni jonain päivinä vaan pötkötellä vauvan kanssa jos siltä tuntuu. En muuten koskaan kommentoi blogeihin, mutta nyt kommentoin jo molempiin postauksiin mitä oon ehtinyt lukea 😂

    • Jes, että löysit mun blogin <3 Joo pakko sitä on koittaa nauttia tästä arjesta, vaikkakin nyt kun poika on ollut todella pahan tuulinen niin olen ehkä pariin otteeseen miettinyt, että onneksi tälläkin ajanjaksolla on päätöksensä ja lapset kasvaa 😀 Ihana se silti on, juuri tuollaisena itkuisenakin!

    • Sillä voi onneksi aina lohduttautua, että ne on vaan vaiheita ja kaikki menee ohi 😊

  3. Mahtava blogi! Mä valmistuin just ammattikorkeakoulusta ja laskettu aika kesän lopussa. Nyt jo ihmiset kysyy multa mitä mä teen sitten äitiysloman jälkeen. Mä en tiedä, en edes halua ajatella enkä ymmärrä miks mun pitäis tietää! Oli kiva lukea, että joku muukin yrittää nauttia hetkestä eikä kerrankin halua tietää tulevaa. <3 Vaikka kyllä mä silti syksyä odotan ja suunnittelen 😀

    • Niinhän se on, miksi pitäisi tietääkkään! Itsekin olen työtön kun äitiysloma loppuu, joten koitan vaan nyt keskittyä tähän hetkeen <3 Ihanaa odotusta sinulle 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta