Jos nyt olisin raskaana…

Kuulin varmasti useammin kuin kerran viikossa koko raskausajan, että muista nauttia raskaudesta ja levätä. Jossain vaiheessa alkoi tulla nauttimistoivotukset korvista ulos ja mietin, että mikä siinä lepäämisessä on niin ihmeellistä – unet senkun vain lyhenivät ja silti jaksoin suhteellisen hyvin. Koin, että mitä enemmän teen, sitä enemmän elän ennen vauvan syntymää.

Why oh’ why… Miksi en kuunnellut viisaampiani?

Jos nyt olisin raskaana, niin minä makaisin aamulla sängyssä ainakin kymmeneen. PItäisin vaikka vaan silmiä kiinni ja olisin hiljaa. Minä valvoisin myöhään tietäen, että aamulla kukaan ei herätä, yöllä ei tarvitse vaihtaa yhtään vaippaa tai koittaa sommitella itseä maitotulvan, miehen ja vauvan väliin nukkumaan.

Minä joisin aamulla ISON kupillisen kahvia ihan rauhassa ja lukisin kaikki maailman uutiset niin hitaasti kuin vain pystyn. Söisin kaurapuuroa lämpimänä ja saattaisin juoda jopa toisen kahvikupillisen ja tuijottaisin vain tyhjyyteen.

Minä istuisin saunassa tunnin, olisin suihkussa toisen tunnin ja tekisin nämä ensin aamulla yksin ja illalla Timon kanssa. Kuivaisin hiukset muotoon ja meikkaisin rauhassa. Istuisin vessassa pelkäämättä, että juuri kun saat itsesi pöntölle nostaa baby päätään heräten raivoisaan nälkään.

Siivoisin kotona rauhassa, petaisin sängyn aamulla ja tekisin ruokaa rakkaudella. Söisimme päivällistä Timon kanssa toisiamme silmiin tuijotellen. Kävisimme ulkona syömässä, toisiamme kädestä pidellen.

Raskaudesta taisin osata nauttia, mutta siitä omasta ajasta en. Nyt kun vauvan nukahdettua mietin, että mikä on tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen asia joka on tehtävä, ei sitä enää edes muista, että mitä on rauhalliset aamut. Päivääkään en silti tästä ajasta vaihtaisi, tätä ei vaan mitenkään pysty ennalta tajuamaan, että mitä tuleman pitää.

Haluan vain painottaa, että kun kuulet seuraavan kerran kehoituksen levätä tai nauttia, niin ota se vakavasti, olet nimittäin matkalla kohti elämää jossa neljän tunnin yhtäjaksoinen uni kulkee nimellä ”pitkät unet”.

Paitsi jos vauvasi nukkuu paljon, sitten jatka nauttimista..

raskauskuva7

emmakaisa

10 vastausta artikkeliin “Jos nyt olisin raskaana…”

  1. Mullekin sateli niitä ärsyttäviä ”nauti nyt vielä, kohta et enää saa nukkua yms yms.” No, raskaudesta tai siitä raskaasta olosta en koskaan oikein nauttinut, mutta kyllä mä vedin äitiysloman alettua aina 9-10 tunnin unia. Ja se onkin ehkä ainoa asia mitä nyt ikävöin. Nimenomaan 4 tuntia unta putkeen on jo pitkä 😀 Se että olen vauvassa kiinni melkein koko päivän ei aiheuta mulle stressiä, mutta öisin ei kyllä millään jaksaisi herätä ja silloin hoitaminenkin on tuhat kertaa raskaampaa. Mutta ei tätä mihinkään vaihtaisi <3

    • Joo ei ollut se raskaana olo munkaan lempiaikaa, mutta kyllä jostain asiosita olisi ehkä osannut nauttia vähän enemmän jos olisi oikeasti edes päivän elänyt vauva-arkea ennakkoon 😀 Mutta eipä tätä vaihtaisi <3

  2. Oon niin samaa mieltä noista asioista, mutta kyllä se helpottaa edes vähän kun vauva kasvaa. Edelleenkään täällä ei nukuta läpi yön, kerran heräten joka yö, mutta on se jo parempi kun 10 kertaa yössä… Raskaana ollessani heräsin silti joku 6 kertaa yössä vessaan ja möyrin ja hyörin sen mahani kanssa mutta oli se silti rentoa kun sai päivällä vain olla ja ihmetella mahassa liikkuvaa pikkuista. Puolensa ja puolensa… Mulla raskaus oli varmaan keskivertoa haastavampi niin ei osaa sillä tavalla kaivata. Mutta elämä ennen lasta olisi voinut olla rennompaa ja kun olisi osannut ajatella että elämä on niin helppoa :D. Mutta elämä opettaa eikä asioita voi tajuta ennen kun ne tapahtuu.

    Sen voisin näin jälkiviisaana sanoa, että sitä vauvan itkua ei kannata säikähtää tai panikoida jos paikalla ei ole sekunnin murto-osassa. Käy vessassa rauhassa 😀 Itsekin melkoisen härdellin aiheutin joka itkusta, mutta ei se ole niin vakavaa. Toki olen sitä mieltä, että lasta ei saa huudattaa, mutta ei sekään haittaa jos jotain tekee ja vauva ehtii hetken itkeä ennen kuin pääset paikalle. Kannattaa olla armollinen itselleen ja nauttia hetkistä kun vauva nukkuu ja tehdä kotitöitä vaikka silloin kun hän on hereillä. Siivosin aika usein vauva esim. kantorepussa.

    Mutta on se pikkuvauvavaihe sillätavalla ihanaa kun saat vaan hengailla vauvan kanssa eikä tarvitse niin kauheasti keksiä puuhaa koko ajan, jotta toinen viihtyisi :D.

    • Mä nukuin kanssa loppuraskauden ihan älyttömän huonosti, mutta nyt jotenkin ehkä olisi nukkunut niitä päiväunia vähän enemmän,kuin mitä vatsavaivaisen kanssa nyt nukutaan.
      Harmittaa, että hän ei suostu rintareppuun, mutta kohtahan tuo konttaa perässä 😀 Pääsee tekemään sitten rauhassa niitä kotihommia ja jättää ne mitä ei pysty tekemään sitten Timolle 🙂
      Odotan sitä aikaa kun voin vaan hengailla, eikä kaikki aika mene hänen hytkyttämiseensä. Vaikka on meillä jo nyt hetkemme <3

  3. Tämä oli niin nappi kirjoitus :)!
    Vasta nyt ymmärtää, miten helppoa elämä ennen oli, hih!

    Mutta erittäin aktiivisen, liikkuvaisen ja temperamenttisen 1,5 vuotiaan äitinä sanoisin nyt, että se aika kun lapsi on alle 8kk on aika helppoa MINUN mielestäni: vaikkei se silloin siltä tuntunutkaan :D.

    Olin erittäin herkästi itkuun reagoiva äiti ja poika oli sylissäni lähes jatkuvasti. Kotityöt jäi ja ajattelin, että eiköhän se tästä kun poika kasvaa. Poika ei viihtynyt lattialla eikä sitterissä eikä öitä nukuta vieläkään.

    Ja kun poika alkoi liikkua, huh! Sitten en ehtinyt sitäkään. Koko ajan saat keksiä tekemistä ja viihdykettä + katsoa, ettei poika satuta itseään. Sillä konttaaminen perässä kuulostaa helpolta, muttei se, että noustaan jokaista tukea vasten, lyödään pää joka terävään kulmaan, kävellään hutarista ja kaadutaan lyöden hampaat lattiaan, availlaan kaapit jne. Ja kun ne taidot vaan lapsilla karttuu nopskaan ja vähitellen kiipeävät pöydille ja vaaratilanteet lisääntyy.

    Joten omasta kokemuksesta: vauva-aika tuntui raskaalta, mutta nyt… Ehkä raskaammalta :). Välilä ikävä sitä kun kantaa pikkuista ja pitää sylissä koko päivän. Nyt juostaan perässä, kielletään ja siivotaan pikku tuholaisen sotkuja :).

    Mutta päivääkään en vaihtaisi pois, ohaniis tuo meidän oma rakas!

    • Nyt kun meillä oli melkein kaksivuotias taapero kylässä päivän niin tajusin miten helpolla päästään 😀 Veikkaan, että joka iässä ne omat haasteensa ja ilonsa, mutta ne vaan tajuaa vasta kun niiden ohi on menty.. Eikö tämä elämässä päde hieman kaikkeen. Ihania nämä rakkaat on jokatapauksessa<3

  4. Täällä tulee korvista ulos nuo ”nauti nyt ja nuku pitkään kun vielä voit” toitotukset! 😀 Mutta vielä 6vkoa laskettuunaikaan niin ehkä nyt todella uskon ja nautin näistä viimeisistä viikoista! Ja nukun aamuisin pitkään! 🙂

    • Siis niin tuli mullakin silloin raskaana! Nyt jos voisin kääntää kelloa taaksepäin, niin makaisin yhden kokonaisen viikon sängyssä ja vetäisin joka aamu jotkut sadan kupin aamukahvisessiot (ainiin silloin ei saanut juoda niin paljon kahvia)… Joo mutta enivei. mä tajusin vasta siinä neljän viikon kohdalla mitä ihmiset on tarkoittaneet kun ne niin hanakasti pakottivat nauttimaan olosta – mikä ei todellakaan ollut nautinnollinen 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta