Vuorokauden superdietti – en pärjäisi täällä yksin.

Tämä minun kuntoprojektini loppui tällä viikolla yhtä nopeasti kuin alkoikin. Aloitin toissailtana oksentamaan ja oksensin tunnin välein aamuun asti. En muista milloin olisin yhtä rajusti ollut vatsataudissa. Timo kyllä meinasi, että voisi olla ruokamyrkytys, kun samana aamuna vedin belgialaisia mansikoita.. Kun tuota toista puoliskoani katsoo, niin uskallan epäillä 😀

Sitä ei ihan oikeasti edes tajua, mitä vanhemmuus vaatii vasta kun siinä tilanteessa on itse. Vielä vuosi sitten oksentaminen oli pelkästään perseestä, mutta silloin sain ajatella vain itseäni ja omaa parantumistani. Nyt ensimmäinen ajatus oli, että miten selvitään yö vauvan kanssa. ONNEKSI meitä on tässä sopassa kaksi. Timo nukkui pojan huoneessa ja sovittiin, että kun poika ekan kerran herää, ottaa Timo hänet sinne viereensä ja antaa pojalle pullosta ruokaa. Minä sain keskittyä oksentamiseen, eikä minun tarvinut miettiä, että joutuisin kesken imettämisen oksentamaan. En voi tarpeeksi hehkuttaa kuinka super tuo mieheni on ollut vauvan kanssa ihan koko tämän vauva-ajan tähän asti!

_MG_3900

Nostan niin hattua yksinhuoltajille, mulla ei kyllä rahkeet riittäisi olemaan yksin kipeänä vauvan kanssa. Nyt vasta tajuaa, kuinka paljon isovanhemmista olisi apua, jos he olisivat tässä lähellä, niin saati sitten jos tässä tilanteessa olisi ihan yksin. Toisaalta ihminen on luotu selviytymään, joten kai sitä pärjäisi jos olisi pakko. Kyllä sitä silti mietti moneen kertaan, että voikun voisi vaan soittaa omalle isälle, että tule heti meitä auttamaan.

Uskon, että tämä nyt oli vasta ensimmäinen koettelemus ja emme edes voi arvata mitä edestä vielä löydämme. Kaikki kuitenkin kasvattaa ja opettaa meitä vanhempina ja ihmisinä. Nyt ollaan taas yhtä kokemusta  koettelemusta viisaampia.

Nyt on sitten Timo kipeä… Koko viikonlopun ohjelma meni uusiksi, mutta sitä se kai on kun on pieniä lapsia. Jos toinen on pois pelistä, täytyy toisen ottaa vastuu kaikesta. Iloa tähän päivään tuo kuitenkin se, että poika hymyili tänään ihan oikeasti. Kyllä tämä arki taas iloksi muuttuu!

 

emmakaisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta