Ja niin minä kreisibailasin.. Vai bailasinko?

Viikonloppu.

Viikonloppu sujui mitä mainioimmin! Olimme Timon ja meidän vanhemmilla viettämässä taas hieman rennompaa aikaa ja tähän aikaan kuului myös kahdet syntymäpäiväjuhlat. Toiset juhla olivat sellaiset, joihin menin ihan yksin. Siis yksinyksin.

Minua jännitti ihan hirveästi koko perjantain, että minkälaisen ripulin pikku E saa, sillä en uskonut, että voisin oikeasti päästä viettämään aikuisaikaa ilman häntä. Lauantai kuitenkin koitti ja kaikki oli ihan normaalisti, minä kävin ostamassa jopa kaksi siideriä mukaani – voi miten jännittävää!

2805

Siellä minä sitten istuin ystäväni luona kaikkien ihanien ihmisten kanssa. Korkkasin ensimmäisen siiderini ja päätin rentoutua edes vähän. Olin kuitenkin luvannut, että imetyskunnossa olen takaisin kotona – ei poika ihan niin iso ole vielä, että kovin pitkiä reissuja tehtäisi. ”Miten teillä on mennyt?” – hyvin, poika vähän itkuinen (tähän synnytyskertomus ja muutenkin yksityiskohtainen arjen kuvaus), outoa olla ilman poikaa liikenteessä!

Saan kuulla erilaisia synnytys/palautumis/vauva-aika kertomuksia ja kuuntelen niitä haltioituneena miettien, että onneksi en ole yksin tässä tilanteessa. Keskustelu kääntyy vauva-aikaan, taaperoikään, imetykseen, imetyksen onnistumattomuuteen – onnistumisiin. Välillä laitan viestiä kotiin, että meneekö kaikki hyvin ja jatkan sitten vauvajuttuja. Jossain vaiheessa se iskee vasten kasvoja. MINUSTA ON TULLUT OSA ÄITIRYHMÄÄ. Enkö enää osaa puhua mistään muusta?

Yritän puhua välillä jostain muista asioista ja taas olen selaamassa yhtä niistä miljoonista kuvista puhelimestani. Voi meidän vauvaa. Kymmeneltä aloin haukotella, yhdeltätoista olin jo meikittä poikaa imettämässä. Ehkä sitten kun hän on vähän isompi jaksaa taas pidempään!

Oli ihanaa nähdä ystäviä ja tutustua uusiin ihmisiin, oli ihanaa saada hieman ”levätä”.

Olen niin hämmentynyt siitä, miten äitiys minua muuttaa ja miten alan oikeasti muuttua äiti-ihmiseksi. Vedän taas yhden kohdan yli ”minä en ikinä”– listastani.

ps. poika nukkuu edelleen… Hän tekee jonkin sortin ennätystä 😀

pps. Käyhän jättämässä postaustoiveesi facebookkiin, lupaan toteuttaa sen vielä tämän viikon aikana 🙂

Ihanaa maanantaita  ja alkavaa viikkoa <3

emmakaisa

4 vastausta artikkeliin “Ja niin minä kreisibailasin.. Vai bailasinko?”

    • En mäkään ole leikannut äititukkaa ja alkanut käyttää värikkäitä vaatteita, edelleen näytän itseltäni ja tykkään vanhoista jutuista. Sen vaan huomaa, että ainakin oman elämän puheenaiheet liittyy paljon lapseen. Toki juttelen treenaamisesta, blogista jne. mutta minun tuttavapiirissä oikeasti varmaan kahta vaille kaikki on raskaana tai äitejä, joten väkisinkin sitä huomaan paljon niistä puhuvansa 😀 En mä silti puhuisi suuresta muutoksesta. Huvittaa vaan välillä, miten sitä yhtäkkiä huomaa olevansa osa sitä porukkaa joiden jutuille ennen vain hymyillen pyöritteli päätään 😀

  1. Heh ihana postaus. Kyllä sitä sit joskus oikeesti pystyy rentoutuun! Esim viime viikonloppuna mun vuoden ikäinen tyttö oli mummolassa yötä ja mä viivyin baarissa ihan valomerkkiin asti, tuntui itsekkin uskomattomalta ja oikeesti en miettinyt kertaakaan mitenköhän siellä mummolassa menee, koska oikeesti ainahan siellä on hyvin mennyt ja se murehtiminen vaan pilaa rentoutumiseen ja ihan muiden asioiden ajatteluun tarkoitetun illan. Eli siis kreisibailauksen aika varmaan koittaa vielä, ja sitten oikeesti puhut jo muustakin kun vauva-arjesta 🙂 kaikki vaan ottaa aikansa ja nythän on ihan ookoo että kaikki elämä pyörii pikkuherran ympärillä 😉

    • Joo uskon, että kun poika on vähän vanhempi on hänet helpompi jättää.. Ja jättäisin nytkin varmaan jo, mutta nämä fyysiset syyt hieman estää 😀 Kaikki aikanaan, nyt nuuskutellaan vauvaa koko rahan edestä <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta