Arjen selviytymisvinkkejä ensisynnyttäjille(ja muillekin äideille).

IMG_6382

Sanoin tänään torikahvilla parin äidin kanssa ollessani, että äitiys ei todellakaan tule minulla selkärangasta. Minulla ei ollut ennen pikku E:tä kokemusta lapsista ja olin pitänyt vauvaa sylissä ehkä kahdesti.

Olen niitä äitejä jotka luki neuvolasta saadun libero-kirjan kannesta kanteen ennen synnytystä. Vauvapalstat saivat myöskin useampia satoja klikkauksia ja edelleen olen sitä mieltä, että vauva.fi on mitä parhain tietopankki, ei ole asiaa jota siellä ei olisi ruodittu (hehheh). Sairaanhoitajana olen myös käynyt läpi tottakai kaikki vauvojen hoidon käypähoitosuositukset ja muutenkin ehdin perehtyä asiaan kuin asiaan. Minulla oli tarkka visio kuinka asiat tulee menemään, mutta jos totta puhutaan… Voisin pyyhkiä takapuoleni sillä tiedolla mitä olen omaksunut: kokemus ja muiden kokemukset ovat ne asiat, jotka opettavat.

IMG_6374

Kuvat: Milka/ Olennaisuuksia- Blogi

Vaikka alku oli hankala, niin nyt alkaa helpottaa ja uskon, että hiljalleen kasvava itsevarmuus tekee asioista myös helpompia ja aika opettaa suhtautumaan asioihin omalla tavallaan. Tässä muutama vinkki millä meillä on selvitty järjissään tästä kahdesta kuukaudesta ja mitä olen itse kokenut meidän perheessä toimiviksi jutuiksi.

  • Lähde liikkeelle vauvan kanssa. Jouduimme jo ensimmäisestä aamusta alkaen liikkumaan vauvan kanssa, sillä kävimme viitenä ensimmäisenä aamuna labrassa kotoa käsin. Tämä opetti lähtemään vauvan kanssa pois kotoa ja olemmekin liikkuneet vauvan kanssa kodin ulkopuolella paljon. Itkuisetkin päivät jaksaa paremmin kun käy välillä kodin ulkopuolella. Meillä toki E rauhoittuu hyvin autoon ja vaunuihin, mutta pikkuitkukin mahtuu kyllä kahvilaan tai kauppaan jos sellainen häneltä pääsee.
  • Pyydä ihmisiä kylään. Monet ihmiset eivät kehtaa tarjota itseään kyläilemään ja kotona arki vauvan kanssa voi olla pahimmillaan jopa todella yksinäistä jos mies on paljon töissä. Vauva on ainakin ensimmäiset puolitoista kuukautta aika passiivinen tapaus joten aikuisseura tekee välillä hyvää. Itse olen kokenut vauvan olkapäällä hytkyttelynkin paljon miellyttävämpänä kun siinä sivussa on voinut vaihtaa ystävän kanssa kuulumisia.
  • Anna isänkin osallistua hoitoon. Jos isä on osallistuvaa tyyppiä niin vastuuta vaan hänellekin. Minä olen sitä mieltä, että lasta ei jätetä isälle hoitoon vaan isä on ihan tasavertainen vanhempi siinä missä minäkin. Imettäähän Timo ei voi, mutta hän on ruokkinut vauvan pullosta jos on tarvis.
  • Nuku. Tämä voi kuulostaa ihan supertylsältä, mutta menen nukkumaan samaan aikaan vauvan kanssa melkein joka ilta. E menee nukkumaan klo 22-23, joten silloin menen minäkin. Parit heräämiset kestää paljon paremmin kun unta tulee kokonaisuudessaan useampi tunti yössä. Toki josku sitä vaan tarvitsee sitä omaa-aikaa illasta, mutta usein meillä kaikki nukkuu jo hyvissä ajoin.
  • Ota apua vastaan. Jos saadaan ulkopuolista apua niin totta hemmetissä otetaan se vastaan. Nytkin kun olen etuoikeutetusti vanhemmillani viettämässä aikaa, on pikku E mummonsa kanssa vaunulenkillä ja minä saan kirjoitella ihan rauhassa. Nämä hetket on meidän perheelle niin luksusta, että en ikimaailmassa kieltäytyisi tällaisesta tarjouksesta saada tehdä töitä rauhassa.
  • Hyväksy myös ne negatiiviset tunteet. Valehtelisin jos sanoisin, että olen nauttinut kaikesta ajasta. Voisin oikeastaan sanoa, että niitä epätoivon hetkiä on ollut reilusti useammin, kuin niitä kuuluisia nautinnon hetkiä. Päivä päivältä hommat kuitenkin helpottuu ja alan oikeasti tykätä meidän arjesta. Minulle tuli vain ehkä yllätyksenä, kuinka rankkaa vauva- arki ajoittain on ja edelleen olen ehkä enemmän taapero-ihminen kuin vauva-ihminen, mutta omalla tavallaan ihanaa on tämäkin aika<3 (kysykää uudelleen vuoden päästä ;)).
  • Luota itseesi. Sinä olet lapsesi vanhempi ja paras siinä hommassa. Naapurilla on naapurin jutut ja sukulaisilla sukulaisten jutut ja jokainen on erilainen vanhemmuudessaan. Mielipiteitä tulee ja menee, mutta pikkuhiljaa olen oppinut niitä suodattamaan ja seisomaan myös toki rohkeasti omieni takana. Muita äitejä kannattaa kuunnella ja napata niitä omilta kuulostavia juttuja ja kokeilla niitä sitten omassa arjessa, niin sitä löytää ne parhaat ja omimmilta tuntuvat jutut!

Mitä juttuja siellä ollaan koettu omina?

IMG_6375

 

 

emmakaisa

6 vastausta artikkeliin “Arjen selviytymisvinkkejä ensisynnyttäjille(ja muillekin äideille).”

  1. Moi!

    Mä en kestä miten samanlaisia ajatuksia sinulla on mitä minullakin on ollut! 😀 ihan kuin omasta päästä nää sinun kirjoitukset! Tuo kohta missä sanot että olet ehkä enemmän taapero kuin vauva ihmisiä, niin muistan kun itse mietin myös samaa silloin kun vauva oli muutaman kuukauden ikäinen, mutta nyt kun tämä taapero ikä on alkamassa (tyttö 9kk) niin pakko sanoa että kaipaan vauva aikaa kun tyttö viihtyi vain paikoillaan ja voitiin vaan sohvalla köllötellä. Nyt ei semmoista hetkeä ole ja imetyshetketkin on semmosia jumppa sessioita että huhhuh 😂😂

    • Kiva kuulla 🙂 Meillä kun poika ei viihdy paikoillaan yhtään, niin mielummin vaikka leikkisin hänen kanssaan kun kantelisin selkä kipeänä ympäri taloa. Toisaalta mitä enemmän hän kasvaa, sitä enemmän hän on alkanut viihtyä ihan vaan katselemassa ympärilleen.

  2. Ystävistä, taikka ylipäätään seurasta on kyllä paljon iloa vauva-arjessa! Paljon nopeammin menee päivät, jos saa edes pienen jutteluhetken jonkun kanssa 🙂
    Meidän vauva ei viihdy hetkeäkään ilman viihdytystä. Ulkoilu/kauppareissut yms mennään kantorepussa tai -liinassa, koska pahin huuto alkaa vaunuissa ja turvaistuimessa. Kassajonossakin saa hytkytellä, koska paikallaan ei voi olla yhtään, muuten alkaa möykkä 😀 Päivisin nukutaan n. 2-3h, 20min pätkissä, sylissä (herää heti jos yrittää siirtää pois sylistä). Vauva 2,5kk. Luojan kiitos yöt sentään vauva nukkuu 9-6 kahdella heräämisellä. Itsekin menen vauvan kanssa nukkumaan samaan aikaan, en muuten jaksaisi mitenkään, kun vauvaa saa kanniskella kirjaimellisesti aamusta iltaan.
    Muiden kokemuksia on mahtista lukea (itse myös suuri vauva.fin käyttäjä :D)! Oletteko miettinyt, milloin uskallatte jättää vauvan hoitoon ja lähteä Timon kanssa viettämään kahdenkeskistä aikaa? 😉

    • Meillä poika onneksi viihtyy tiettyyn pisteeseen asti vaunuissa ja kaukalossa, mutta kyllä tänäänkin kauppareissu meni suurimmaksi osaksi olalla kanniskellessa. Kuulostaa tuo nukkumishommakin aika tutulta, meillä nukkuu paljon myös sylissä. Voimia sinulle, voin kuvitella, että on välillä rankkaa! Tuohon kysymykseesi, niin ajatuksena ja haaveena on päästä elokuun alussa yhdessä ulos. Kyse ei ole siitä, että en malttaisi poikaa jättää hoitoon, mutta tuo tissihomma tekee siitä hieman haastavaa 😀 Nyt ollaan onnellisia kun päästään kahdestaan saunaan 😉

  3. Mä olen niiiiin taaperoihminen. Kun tyttö täytti vuoden pari kk sitten niin huokaisin helpotuksesta että vihdoin se kamala vauva-aika on takana. Ei enää imetystä tai pullojen kanssa sähläystä ja soseiden vääntöä vaan hän syö samaa ruokaa meidän aikuisten kanssa ja hyvin syökin. Ei hyssyttelyä ja hytkyttelyä ja syliin nukuttelua vaan osaa jo nukahtaa itse pinnasänkyyn. Muutenkin päivät sujuu nopeammin leikkien ja ulkoillen jne kun sen pienen vauvan kanssa oli välillä niin tylsää, nyt tyttö osaa jo hetkittäin viihtyä itsekseen kun on tarpeeksi kiinnostavat lelut. Lasta on myös helpompi lukea, tietää mikä kiukuttaa jne ja kommunikointi on parempaa päivä päivältä. Ja mikä parasta päivärytmi on kellon tarkka. Tietää tasan millon syödään ja nukutaan niin elämää voi suunnitella! Kun sillä pikkuvauvalla iski nälkä ja huuto aina sillon huonoimmalla hetkellä ja ei nukahtanutkaan silloin kun olis pitänyt. Onhan taapero-arjessa omat haasteensa mutta omasta mielestä tää on niin paljon helpompaa aikaa 🙂

    • Mä uskon, että ajattelen kutakuinkin juuri noin vuoden päästä. Mutta never say never 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta