Yksi äitiyden myötä minussa muuttunut asia.

En ole oikein koskaan välittänyt lapsista. Minua ei ole kiinnostanut muiden vauvat ja olen muutenkin ollut todella välinpitämätön lapsia koskevaa uutisointia kohtaan. En todellakaan ole ollut lasten asialla. Osittain tähän on voinut vaikuttaa kokemattomuuteni, osittain se, etten ole kertakaikkiaan vain lapsi-ihminen – olen aina pärjännyt hyvin vanhusten kanssa.

_MG_4304

En olisi ikinä uskonut, että voisin omankaan lapsen syntymän myötä tuntea sen kummempia tunteita muita lapsia kohtaan saatikka, että jonkun toisen lapsen kohtalo saisi minussa jotain tunteita aikaiseksi – olin väärässä.

Vasta kun nieleskelin kyyneleitä lukiessani erästä tekstiä Imetyksentuki ry:n facebookryhmässä, tajusin tämän asian muuttuneen. Sen jälkeen kun olen saanut oman lapsen, ymmärrys toisia äitejä ja heidän tunne-elämäänsä kohtaan on täysin erilainen kuin ennen. Mikään asia tässä maailmassa ei mene oman vauvan hyvinvoinnin edelle, mikään asia tässä maailmassa ei olisi niin kamalaa kuin se, että minun vauvallani olisi hätä.

Tämän jälkeen olen törmännyt kerta toisensa jälkeen tilanteisiin, joissa tunnen todella voimakasta empatiaa jopa ihan vierasta äitiä ja hänen lastaan kohtaan. En voinut katsoa 8pallo- elokuvaa loppuun, sillä vauvan asema siinä tuntui niin pahalta. Olen seurannut  Meriannen mielessä -blogin Elsan elämää ja jännittänyt Erityinen aurinkoni- blogin pikku Myy:n elämän alkutaivalta. Meille on jokainen lapsi tervetullut ja olen valmis auttamaan, niin paljon kuin osaan.

Tämä saattaa nyt siellä ruudun toisella puolella tuntua ihan hassulta, mutta olen moneen otteeseen pysähtynyt tämän asian kanssa, sillä minulle tällaiset tunteet ovat ihan uusia ja hyvin vieraita. Tiedän monia lapsettomia ihmisiä, jotka kohtaavat lapset suurella rakkaudella ja lämmöllä. Minä voin ihan rehellisesti sanoa, että minä  en osannut välittää lapsista tai olla lasten kanssa ennenkuin sain oman vauvani.

Millaisia ajatuksia tämä teissä herättää? Kellään samankaltasia fiiliksiä?

_MG_4307

emmakaisa

4 vastausta artikkeliin “Yksi äitiyden myötä minussa muuttunut asia.”

  1. Hep!!Täällä toinen samanmoinen tapaus. Oman lapsen kautta aukesi niin uusi ja erilainen maailma. Ennen en ottanut edes pikkuvauvaa syliini, kun en tiennyt miten sitä pidetään eikä se tuntunut ”luontevalta”. Nykyään kiinnostun kävellessäni kaikista lapsista ja hymyilen vienosti äiti-ihmisille liikkuessani. Ollaan niin samoissa asioissa että huh!

    • Mä en ehkä ole ihan vielä siinä pisteessä, että kaikki vauvat kiinnostaa, mutta otan kyllä lapset ihan eritavalla huomioon ja kavereiden vauvojen kanssa olen kuin vanha tekijä 😀

  2. Aivan sama juttu. En edellenkään sanoisi että olen yli-innoissani jokaisesta näkemästäni lapsesta, mutta lasten surulliset kohtalot esim. Elokuvissa ja uutisissa koskettavat nykyään aivan erilailla, ihan sydänjuuria myöten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta