Mitä tapahtui tiistai-iltana?

Tiedättekö ne päivät jolloin mikään – siis mikään ei mene nappiin? No minulla oli sellainen tiistaina.

Poika oli koko päivän tosi itkuinen, tai ei oikeastaan itkuinen, vaan levoton. Hän ei malttanut millään nukkua ja illasta päätinkin sitten kävellä Hervannasta Kalevan prismalle (noin 5-6km) Timoa vastaan, että E saisi nukkua unet vaunuissa ja oltasiin prismalla kun Timo pääsee töistä.

Kaikki rullasi hyvin prismalle asti ja ajattelin vähän rullailla kaupassa katselemassa, mitä uutta remontin jälkeen sinne on tullut. Noh, E heräsi tottakai heti kun pääsin prisman ovista sisään. Päätin kurvata prisman ravintolaan antamaan maidon E:lle ja päätin ottaa itsekin smoothien.

IMG_4577

Lämmitin E:n maidon mikrossa ja luonnollisesti se kuumeni melkein kiehuvaksi (hiton ravintoloiden ylitehokkaat mikrot), tässä vaiheessa poika oli jo yhtä nälkäkiukkua. Koitin rauhoitella poikaa pöydässä ja jäähdytellä maitoa, tuloksetta kuitenkaan. Tässäkohtaa takana istuva rouva alkoi näyttää jo niin vaivaantuneelta, että pyysin häntä katsomaan rattaita ja kävin lorauttamassa maidon sekaan kylmää vettä. Noh, poikahan oli jo niin raivona, että minun oli ihan turha edes yrittää enää saada pullosta maitoa menemään.

Jätin smoothieni ja armahdin ravintolan asiakkaita menemällä hoitohuoneeseen imettämään pojan. Samaan aikaan tuli Timolta viesti, että hän pääseekin vasta 20:30 ja minun kelloni oli 19:10…

IMG_4582

Poika rauhottui sen verran, että sain kaupasta ostettua pakolliset ruokatarvikkeet, mitä nyt heitin itsepalvelukassalla salsapurkin lattialle. Sillä hetkellä ”voi perse” oli ehkä kaikkein lievin ilmaisu, mitä suustani saatoin päästää. Kilttinä tyttönä pyysin rätin ja pyyhin suurimmat salsat lattialta.

Olin siis kävellyt Timoa vastaan, mutta koska kello oli 19:30 ja menisi vielä tunti, että Timo pääsee töistä, päätin ottaa bussin. Kolmannen täyden bussin kohdalla luovutin ja päätin, että kävelen kotiin. E päätti tässäkohtaa tarinaa kyllästyä vaunuissa makaamiseen ja minä kun en jaksa taistella tuttisuuhun-tuttipois shown kanssa, päätin nostaa hänet olalle ja lähdettiin kävelemään kotia kohti.

Koitin aina noin kilometrin välein saada poikaa rattaisiin, mutta huonolla menestyksellä. Joten kannoin sitten pojan puoleen väliin kotimatkaa olkapäälläni. Timo sitten vihdoin pääsi töistä ja soitti, että hänellä oli tullut vielä yksi asiakas yllättäen. Minä olin niin loppu koko reissusta, että kävin itkemään. Siinä minä seisoin keskellä pyörätietä, poika olkapäällä ja itkin.

Kun sain itseni vihdoin koottua, työntelin rattaat ja kannoin pojan vielä läheiselle parkkipaikalle ja tarjosin pojalle uudelleen maitoa. Hän veti kaikki maidot pullosta ja hymyili tyytyväisenä. Kun sain hänet autoon ja turvakaukaloon nukahti hän oitis.

Onneksi näitä reissuja tulee harvemmin.

IMG_4580

emmakaisa

8 vastausta artikkeliin “Mitä tapahtui tiistai-iltana?”

  1. Kuullostaa samalta ku omat kauppareissut välillä, ihmiset tuijottaa ku 3kk vauva huutaa täyttä kurkkua ja yritän saada rauhottuun tutin kanssa rattaissa. Sit ku ei huuto lopu ni poika olalle, rattaat jää lähikaupan pihaan ja yrität siinä sit shoppailla itku kurkussa kun saat sen litran maitoo toiseen käteen ja kaikki muu jää ostamatta :/ mutta sit kaikki taas unohtuu ku vauvalla on hyvä päivä eikä masu tai mikään vaivaa 🙂

    • Kummasti se yksikin hymy saa pyyhittyä kaikki päivän itkut pois <3

  2. Äitiys on kamalan rankkaa välillä. Omat lapset on jo vähän isompia, mutta silti välillä itken, kun mikään ei tunnu sujuvan niin kuin toivoisin. Ennen niin helpoista asioista, kuten kaupassa käymisestä, tulee vaikeita. Ei toki aina mutta joskus. Myös lasten tempperamentti vaikutaa todella paljon siihen, millaiseksi arki muodostuu ja miten esimerkiksi kaupassa käyminen sujuu. Tsemppiä sinne! Vaikutat todella hyvältä äidiltä. Olet varmasti ihana myös ihmisenä. Muista, että kaikki tunteet ovat äitiydessä sallittuja, myös ne negatiiviset. Äitiys on kuin vuoristorata, välillä mennään pohjalla ja välillä korkealla.

    • Voi kiitos ihanasta kommentista, juuri niin totta tuo, että välillä mennään pohjalla ja välillä korkealla!

  3. Juuri tuon maidon lämmityksen hankaluuden takia olen tyytynyt vaan vetäsemään tissikortin ja imettämään, oltiimpa missä tahansa! Harsolla tai paidan helmalla saa kutakuinkin peitettyä poven ettei ihan ilkosillaan olla ja vauva hiljenee ja tyytyy äkkiä 😀 Mutta siltikin tässä sain minäkin pari päivää sitten kävellä muksu olkapäällä ja toinen käsiä vaunuja työnnellen kun ei sinne vaunuihin sillä kertaa jäätykään tyytyväisenä, eli näitä sattuu onneksi muillekin!

    • Joo oon alkanut kyllä luopua mun periaatteista ja imettänyt julkisesti muutamaan otteeseen… Lajin helppous viehättää 😀

  4. Voi sua raukkaa, oli kyllä kurja ilta! Yhden tollaisen setin jälkeen meillä on nykyään vaunujen alaosassa aina mukana kantoreppu (onkohan oikea sana Suomeksi, mutta meidän ergobaby siis..) koska vielä ei oo tullu vastaan tilannetta, jossa ei siihen rauhottuisi (jos ei oo siis nälkä). Yksi kerta olalla kantelua sai riittää hehe. Eli suosittelen! 🙂

    • Mä olen myös ollut kantoliinan kanssa kaupassa, mutta oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun poika meinasi tulla sieltä omatoimisesti ulos 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta