Meidän arki osa 4

IMG_4808

Emil täyttää huomenna 11 viikkoa, kun mietin kulunutta aikaa, on se omalla tavallaan mennyt todella nopeasti. Toisaalta aikaa tuntuu kuluneen vähintään viisi kertaa tuon 11 viikkoa. Vauva- arki on kaikin puolin osoittautunut paljon rankemmaksi mitä ikinä olisin ajatellut ja välillä itku on ollut herkässä kotona.

Emil on itsessään suhteellisen helppo tapaus. Hän nukkuu yöt heräten syömään kahdesta neljään kertaa, mutta syömiset ovat nopeita ja uni jatkuu pian. Päivisin hän suurinpiirtein joka toinen päivä on hyväntuulinen, mutta selvitään me niistä pahoistakin päivistä – kuhan jaksan häntä vain kantaa.

IMG_4802

Poika on nyt viikon nukkunut päiväunensa lähestulkoon pelkästään sylissä tai sitte vaunuissa lyhyitä pätkiä. Nyt sain hänet nukutettua sohvalle viereeni, mutta tämä on jotain aivan luksusta! Toivon ja uskon tämän olevan vain joku vaihe. Epäilen ikeniä, sillä panadol ja purulelut selvästi auttavat, mutta syli ja tissi on paras lohtu.

Kantovälineet meillä toimii kun pysyn liikkeessä. Olin aluksi sitä mieltä, että en ikinä vedä kantoliinaa päälleni, mutta käytäntö tulee tässä vastaan- se vaan on niin paljon helpompi kuin huutava lapsi. Harmi, että sinnekin pojan saa vain välillä rauhoitettua.

Tämä kaikki aika on sisältänyt niin ristiriitaisia tunteita ilosta suruun, epätoivoon ja jopa totaaliseen ahdistukseen. Kuitenkin rakastan tuota pikkumiestä ihan uskomattoman paljon. Onneksi ympärilläni on paljon äitejä, joilta saa vertaistukea, en ehkä muuten olisi selvinnyt tästä ajasta järjissäni. Mietin suurella sympatialla niitä perheitä, joissa on oikeasti haastava vauva. Tämä meidän tilanne on lähinnä vain minun lyhythermoisuuttani, sillä pikkutyyppihän ei kiusallaan viihdy sylissä vaan kaipaa vain äitiä lähelleen.

Vauva- arki on onneksi ja valitettavasti lyhyt aika ja on ihanaa nähdä miten poika kasvaa ja kehittyy koko ajan. Vaikka päivä olisi miten syvältä, niin kyllä yksikin hymy pyyhkii pois aika monta pahaa mieltä. Loppujen lopuksi kyllä tästä kaikesta lopulta omalla asenteella selviää hengissä 🙂

IMG_4791

emmakaisa

8 vastausta artikkeliin “Meidän arki osa 4”

  1. Tsemppiä sinne! Kyllä tuokin yksi vaihe menee vielä ohi, ja sitten alkaa joku toinen vaihe:D Itselläni on 10-kuukautinen tyttö ja mies ulkomailla reissuhommissa, nytkin neljä viikkoa poissa. Välillä meinaa järki lähteä, ja tuntuu että ei jaksais enää yhtään, etenkin kun neidillä on känkkäränkkäpäivä ja mikään ei kelpaa ja koko ajan rimpuillaan vastaan. Sitten taas on niitä helmpompia päiviä kun viihtyy melko kauankin itsekseen lattialla lelujen kanssa ja äiti saa jopa syötyä rauhassa. 🙂 Olemme jo puhuneet mieheni kanssa selväksi, että meille yksi lapsi riittää, minusta ei olisi toiselle lapselle enää mitään iloa, kun nyt olen jo välillä ihan hermorauniona lapsen ja koiran kanssa. Omat voimavarat pitää vaan pystyä tunnistamaan. Täällä kovasti yritetään ja toivotaan että mies saisi sellaisia töitä, että pääsisi joka ilta yöksi kotiin. Onneksi on kesä eikä synkkä talvi! 🙂

    • Voin samaistua teidän päätökseen täysin ja ymmärrän todella hyvin jos sulla välillä on pinna tosi kireällä! zempit sulle<3

  2. Lupaan ja vannon, että jälkikäteen mietit miten nopeasti vauvavuosi meni. Rytmi kyllä ehtii muuttumaan vielä moneen kertaan, mutta esim. imetys on kokoajan helpompaa ja nopeampaa. Tsemppiä!

    • Voi mä niin odotan tuota imetyksen helpottumista, tuntuu täällä menevän ihan päin vastoin :/

  3. Kiva lukea sun blogia, kun meillä on samana päivänä syntynyt tyttö, eli tutulta kuulostaa teidän arki! Mä pääsen kyllä hippasen helpommalla, kun on kaksi isompaa lasta, jotka mielellään viihdyttää vauvaa niin, että äiti saa hetken istua sohvalla ihan yksikseen. Muutamassa viikossa vauva on kyllä kehittynyt paljon siitä koko ajan sylissä olevasta vastasyntyneestä. Nyt viihtyy jo lattialla hetken itsekseenkin tehden kääntymis- ja ryömimisharjoituksia. (:

    • Juu onneksi hyvinä päivinä viihtyykin matolla, sisaruksista on varmasti iloa tässä vauvan iässä kun hän alkaa kiinnostua muista! Mä oon ihan kauhuissani kun pojalla olis kauhea kiire eteenpäin 😀

  4. Hienoa, että kirjoitat rehellisesti teidän arjesta. Välillä tuntuu siltä, ettei ihmiset haluakaan oikeasti kuulla miten menee, jos vauva onkin vähän haastavampi tapaus? Vähätellään ja ohitetaan keskustelu nopeasti.

    Minullakin on samanikäinen vauva kuin sulla ja myös vanhempi 2-vuotias lapsi. Välillä arki on niin raskasta uhmaikäisen ja tyytymättömän sylivauvan kanssa, että mietin pitäisikö tästä nauttia. Välillä on taas hyviä päiviä ja puhutaan miehen kanssa miten paljon omia lapsiaan voi rakastaa. Tsemppiä teille 🙂

    • Pakko sanoa, että välillä kun puhun väsymyksestäni on ”kurjaa” kuulla kuinka helppo lapsi meillä on. Meidän arki on kuitenkin meidän arki. Tiedän, että Emil on moneen muuhun vauvaan verrattuna unelmalapsi, mutta siinäkohtaa kun et ole syönyt koko viikkona ennen iltapäivä klo 16 mitään ja vauva on tyytyväinen vain sylissä, alkaa vähän olla väsy. Se menee juuri noin, että sitten kun se hyvä hetki ja päivä koittaa unohtuu kaikki väsymys ja sitä vaan miettii, että miten sitä voikaan rakastaa omaa lastaan noin paljon! Samoin zempit sinne, kaikki kahden lapsen vanhemmat on ihan superihmisiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta