Kuinka hitossa kasvatetaan lapsentahtinen bebe?

Olen paljon lukenut tästä kuinka kasvattaa Bebe- kirjasta En ole lukenut kyseistä kirjaa, mutta niin paljon tästä olen nyt kuullut, että haluan sen ehdottomasti lukea. Jo tämän yllä olevan ylen artikkelin perusteella olen kuitenkin jollain tasolla aikalailla näiden ranskattarien kanssa samoilla linjoilla vauvan kasvatuksen suhteen. Vauva pärjää omassa sängyssä ja oppii käyttäytymään ruokapöydässä… Muistattekos kuinka meillä kävi tämän sänkyhomman kanssa?

Ajattelen paljon miten haluan asioiden menevän tuon naperon kanssa. Olen tarkkaan miettinyt kasvatusmetodeja Timon kanssa ja meillä on aikalailla selvät sävelet. Esimerkiksi meille on ihan selvää, että poika siirtyy omaan sänkyyn kokonaan Timon loman aikana – se on nyt vain toteutusta vailla (lue: kun vain raaskisi – kysykää uudestaan kuukauden päästä).

IMG_5160

Olen paljon myös lukenut tästä lapsentahtisuudesta ja ymmärrän tavallaan tätäkin metodia. Uskon, että lapsentahtisuus omalla tavallaan palvelee vauvaa, joka ei meidän tahdistamme vielä mitään ymmärrä. Ajattelen kuitenkin, että vauva tarvii vanhempiaan määrittelemään elämänrytminsä ja asettamaan säännöt, sekä rajat elämälle.

Onko näiden kahden mallin välissä sitten mitään?

Säädän tällä hetkellä oikein urakalla esimerkiksi imetyksen kanssa. Minun tahdissani se loppuu pikkuhiljaa. Pojan tahdilla se ei lopu vielä toviin. Imetän, annan pulloa, annan pulloa kun poika haluaa, imetän vaikka en halua ja kun haluan ja kun poika haluaa.. Samalla huomaan, että meillähän toimii tämä tissin ja pullon kultainen keskitie ihan hyvin. Poika tarvii vielä tissiä hyvän tovin ja vaikka tämä tekee minulle hikikarpaloita otsalle, että nytkö tämä lapsi sitten alkaa määräämään tahdin, en halua enää lopettaa imetystä ihan seinään, vaan nimenomaan myös pojan tarpeet huomioiden.

IMG_5168

Olen meistä kahdesta ehdottomasti se jääräpäisempi ja päättäväisempi, mutta silti niin heikko kun Emilillä  menee alahuuli ylähuulen päälle. Pelkään puoltavani päätökseni kaikessa muussakin ja pian huomaan, että meidän Emil on kaukana siitä hyvin käyttäytyvästä pikku bebestä ja äiti on kasvattanut lapsentahtisesti pienen hemmotellun, aina tahtonsa läpi saavan pikkusintin. Vaikka tiedän, että eihän nämä asiat noin mene – vauvan kanssa mikään ei ole mustavalkoista. 

Omalla tavallani haluan olla jossain asioissa hieman naivi ja ajatella niiden menevän tietyllä tavalla. Mielummin koitan pitää päätökseni ja luovitaan sitten niistä sellaisia meitä ja poikaa molempia tyydyttäviä ratkaisuja, kuin että heittäisin hanskat tiskiin periaatteideni kanssa ennenkuin olen niitä kokeillut.

Katsotaan sitten vuoden päästä, että tuliko meidän pojasta bebe vai pepe!

IMG_5164

 

emmakaisa

19 vastausta artikkeliin “Kuinka hitossa kasvatetaan lapsentahtinen bebe?”

  1. Ihan äly hyvä kirjoitus, itseasiassa mulla on puolet kyseisestä kirjasta luettuna. Ajattelin että olen universumin ainut äiti joka ei ihan ymmärrä ja allekirjoita kaikkea ”lapsentahtisuutta”. Kunnes löysin ah ne ranskalaiset! Olen kuin huomaamatta toiminut samanlailla ja kun ympärille katson niin meillä ainakin on helpompaa (toki lapsissa on ne kuuluisat erot) kuin niillä jotka naamioi kaiken tekemisen lapsentahtisuudeksi, sen suhteen voi kuitenkin olla myös kyse esim enemmänkin äidistä tai äidin viitseliäisyydestä kun lapsentahtisuudesta. Ehkä uskallan itsekin joskus postata siis aiheesta. 🙂 Kukin meistä yrittää varmasti toimia parhaalla tavalla, kaikki tavat ei kuitenkaan aina ole parhaita..

    • Mä uskon, että jokaiselle on se oma malli! Minut on kasvatettu lähinnä tällä bebe mallilla ja koen, että siinä on monta hyvää asiaa. Toki haluan pitää sellaisen tietyn lapsentahtisuuden, mutta uskon, että tietyissä tilanteissa juuri ne rajat ja vanhempien ohjaus on rakkautta <3 Kirjoita ihmeessä! Linkkaa sitten mullekin 🙂

  2. Moi! Mukava lukea teidän kuulumisia. Meillä on vähän teidän poikaa vanhempi esikoinen. Hän on nukkunut omassa sängyssään alusta saakka ja siirrettiin hänet omaan huoneeseen noin kuusiviikkoisena. Kaikki nukkuvat tällä järjestelyillä oikein hyvin ja viime aikoina vauva on nukkunut paljon myös täysiä öitä (22-08). Paras järjestely on varmasti hyvin perhekohtainen, mutta omalta osaltani voisin kannustaa, että nukkumisjärjestelyjen muutokset voivat mennä aivan kivuttomastikin. 🙂

    Minulla on ehkä jäänyt jokin postauksesi lukematta, mutta haluaisitko avata hieman, miten olet päätynyt päätökseen, jonka mukaan toivot imetyksen loppuvan pian?

    • Meillä mietitään myöskin tuota omaan huoneeseen siirtymistä, näillä syötöillä se ei ole ehkä ihan vielä ajankohtaista, mutta pian! Olen jossain postauksessa asiaa avannut enemmän, mutta lyhyesti kerrottuna.. Imettäminen on ollut minulle jo ennen vauvaa ajatuksena epämiellyttävä. Imetys sujui kuitenkin alussa ihan hyvin, ennenkuin meillä alkoi suihkutissi-ongelmat. Niiden kanssa imettäminen on ollut hurjaa säätämistä ja pojalla kamalia ilmavaivoja. Mitä enemmä on saanut pullosta, sitä vähemmän (myös varmasti ruoka-aineista johtuvia) masuvaivoja ollut. Imetys tilanteet ovat olleet suihkuamisen vuoksi todella stressaavia meille molemmille.
      Koska imetys ei ole ollut minulle mikään prioriteetti, koen, että jos se nyt loppuu luonnollisesti, niin saa loppua. Poika saa kuitenkin niin paljon syliä ja rakkautta muuten, että uskon hänen pärjäävän vaikka tissi jäisikin pois. Mutta vähennellään nyt rauhallisesti, että Emilkin tottuu ajatukseen.

    • Kiva, kun vastasit. Imetys herättää niin paljon tunteita ja sen kanssa on varmasti yhtä monta tapaa elää kuin on äitejäkin, että on mukava kuulla eri näkökulmia asiasta. Tsemppiä taipaleellesi. 🙂

    • Jep, imetys on kyllä mielipiteitä herättävä asia ja minusta olisi äärimmäisen tärkeää, että jokainen saa sen tehdä stressittömästi ja omalla tavallaan 🙂 Ihanaa kesää sinulle <3

  3. Mä nukutin esikoista vieressä kun se vaan oli niin ihanaa. Nyt neidillä ikää 6 vuotta ja kauhea taistelu, että sais koko yön pysymään omassa sängyssään. Ei ole kovin mukavaa nukkua pyörivän ison lapsen vieressä. Nukuttakaa ihmeessä vauva pinnasänkyyn, vaikka se alku olisikin kamalaa :D.

    • Ounou 😀 Just siksi mä sitä pinnistä mietin. Poika kyllä osan yöstä siellä nukkuu… Vaikka yksilöitähän nääkin kaikki on, niin tuo teidän tilanne on mun kauhuskenaario 😀

  4. Meillä on lapset nukkuneet perhepedissä tai samassa huoneessa niin kauan kuin ovat syöneet yöllä. Eka nukkui tilanpuutteen vuoksi samassa huoneessa n. 2 vuotiaaksi, keskimmäinen siirtyi samassa rytäkässä omaan huoneeseen alle 1veenä. Sen jälkeen eivät ole kertaakaan tulleet keskellä yötä meidän sänkyyn. Joskus oikein toivoin, että joku kömpisi yöllä kainaloon, mutta ei. No, nyt on taas pieni kainaloinen ja ihan huoletta annan tämänkin nukkua vieressä pitkään, kyllä se viimeistään teini-iässä haluaa omaan sänkyyn. 🙂

    • Kiva kuulla, että voi noinkin helposti tuo siirtymä käydä! Kun tietäisi etukäteen miten se meillä menee,niin ei ehkä asiasta murehtisi näin ennakkoon 😀

  5. Mä muistan ite esikoisen kanssa, että piti olla tiukka ja jämpti monessa asiassa. Nyt jos saisin lähettää terveisiä 7 vuoden taakse niin sanoisin, että vauva on vauva vaan hetken, niitä rajoja ehtii hioa kyllä myöhemminkin. Eläkää vaan siinä symbioosissa niin kauan kun haluatte, se ei tee yhtään pahaa, mutta priorisoikaa uni! Kyllä se lapsi hakee luontaisesti etäisyyttä ajanmittaan. Mut jokainen kulkee oman polkunsa ja samalla ne omat särmät tulee hiottua. Vanhemmuus kasvattaa enemmän aikuista 😉

    • Kuulostaa todella järkevältä, itse ehkä ottaa enemmän paineita, kun mitä pitäisi. Ihana tuosta tulee joka tapauksessa. JOS joskus toinen tulisi, olisi hänen kanssaan varmasti paljon helpompaa 😀 Tuo on kyllä totista totta, että enemmän minä olen tässä kasvanut kuin vauva vielä..

  6. Mun mielestä lapsentahtinen bebe kasvatetaan niin, että heitetään oppaat hemmettiin ja tehdään oman tunteen ja elämäntilanteen mukaan asioita ja päätöksiä. Päätöksiä, jotka elää sen mukaan millä fiiliksellä kukin minäkin päivänä on niin kauan kun vauva on selkeästi vauvanomainen. Äitinä tiedät mikä se tarve on tai mikä on se TEIDÄN juttu.
    Jos haluaa siirtää vauvan omaan huoneeseen niin sitä voi kokeilla ja tarvittaessa palata hetkeksi takaisin ”entiseen”. Ottamatta liikaa onnistumisen paineita ja pettymyksen tunteita takapakeista. Sitähän se vauvan kanssa on, kuukauden asiat sujuu kuin rasvattu ja sitä seuraa jonkin pituinen sekoiluvaihe, jolloin asiat ei enää luistakaan.
    Summa summarum: tee miltä perheestä ja vauvasta tuntuu, älä tee liian selkeitä ja rajattuja suunnitelmia tai jos teet niin koko loppuelämä ei ole piloilla muutaman kuukauden ”epäonnistumisen” takia.
    Mulla on nuorin 10 kk vauva ja vanhin 11 v lapsi. Esikoisen kohdalla kauheet paineet ja epäonnistumisen tunteet, siis ihan hirveä stressi. Koetin selvitä neuvoviidakosta, soveltaa sitä sun tätä, kunnes en enää jaksanut vaan päätin tehdä niin kuin on meille sopivinta ja helpointa.
    Vanhin pärjää sosiaalisesti erittäin hyvin ja on pidetty tyyppi, pärjää koulussa, on herkkä, on rento, pärjää erittäin hyvin harrastamassaan lajissa. Mitään spessua en vauvavuodenkaan jälkeen tehnyt. Kyl asiat lutviutuu ilman opuksia kunhan vaan kuuntelee itseään ja niitä, jotka sun perheeseen kuuluu.
    Rentoa tyyliä oon jatkanut nuorempienkin kohdalla. Elämässä oli niin paljon kaikkea kun nuorin oli alle 5 kk. Raksaa, extra special uhmaava 3v, kaupassa piti käydä olosuhteiden pakosta välillä yksin lasten kanssa kun mies oli paljon raksahommissa eikä paljoa ollut mahdollisuuksia keskittyä 100% imetykseen. Jotta arki saatiin sujumaan niin lopetin kokonaan imetyksen 5 kk kohdalla sitä ennen tilanteen mukaan annoin korviketta tai imetin. Mieluummin niin kuin äiti, joka on aivan loppu kun kaikkea muutakin piti jaksaa suorittaa. En todellakaan usko, että kukaan meistä muistaa vauva-aikaa täydellisesti sitten kun nuorin on sen 11v.. Ei ne lapset rikki mene eikä kukaan enää 10 v jälkeen koska lapsi siirtyi omaan huoneeseen, koska imetys loppui, koska se alkoi pissata pottaan, sormiruokailiko vauva ja lappasitko lusikalla ruokaa suuhun.
    Nautitaan ja otetaan iisisti 🙂

    • Kiitos kommentistasi,me ajateltiin tehdä juuri noin, että kokeillaan ja katsotaan, mutta ei oteta turhaa stressiä! Pääasia, että perusjutut toimii niin kyllä se muukin arki alkaa siitä muodostua 🙂

  7. Olen myös sitä mieltä että vauvat on yksilöitä ja niiden kanssa pärjää kun luottaa omaan vaistoon ja tuntemukseen siitä mikä juuri omalle vauvalle sopiva juttu on ja koko perheelle.

    Meillä on nyt 10,5 kk tyttö, joka nukkui ensimmäiset 3 kk kuin unelma, vain imetyksen kanssa oli alkuun ongelmia ( jatkuvia rintaraivareita). Noh, sen 3 kk jälkeen ei nukkunut enää päivisin kuin puoli tuntia kerrallaan monta kertaa päivän aikana, paha ummetus ja panttauskierre alkoi, öisin nukuttiin 30 min- 2 h välein ja vauva huutoitki niin katkerasti öisin. Välillä oli parempia kausia, saattoi nukkua 8-9 h putkeen,mutta se ihme saattoi tapahtua kerran kuussa.

    Vauva nukkui välillä omassa sängyssään ja välillä vieressä, aina tilanteen mukaan ja missä kaikki saivat edes jotenkin nukuttua. Mietittiin monta kertaa että nukkuuko se koskaan enää omassa sängyssään, kun tottuu vieressä nukkumaan. Stressattiin aivan turhaan itseämme sillä missä vauva nukkuu, kokeiltiin välillä jopa ” unikouluja” niinä epätoivon hetkinä kun viikon aikana pisin unipätkä oli puoli tuntia. Turhaan. Vauva itki entistä katkerammin. Mielessä kokoajan kolkutti että huudot ja itkut ei ole pelkkää ” se on vaan liikkumisesta johtuvaa vaihetta, joka menee ohi, neuvola).Tätä erittäin pätkittäistä unta jatkui aina sinne 8- 10 kk ikään asti, kunnes saatiin yksityislääkärillä ensin refluksidiagnoosi ja myöhemmin todettiin suolistoperäinen allergia (imetyksen lopetin 9,5 kk iässä).

    Nyt, kiitos refluksilääkkeiden, rajatun ruokavalion ja Nutrilon peptin avulla, meillä nukutaan klo 20.00-8.00, omassa sängyssä ja kun tilanne ( vauva) sitä vaatii ( esim. hampaiden puhkeaminen jonka takia refluksi pahenee) niin vauva saa nukkua myös vieressä. Ja ei, se ei tarkoita sitä etteikö vauva osaisi sen jälkeen nukkua enää omassa sängyssään, kyllä osaa.

    Olempa todistanut tuttavapiirissä semmoista tapausta jossa vanhemmat olivat niin ehdottomia, etteivät kertaakaan ottaneet vauvaa viereen. Kun lapsi oli vanhempi, 1-2 v, niin hän ei uskaltanut/ halunnut koskaan mennä vanhempiensa viereen. Odotti sängyn vieressä aamulla niin kauan että vanhemmat heräsivät. Nyt vasta 3- vuotiaana on alkanut mennä viereen, eivätkä vanhemmat ole enää raaskineet häätää lasta pois 😉 Todenneet sittemmin että olivat liian tiukkoja nukkumisen suhteen.

    Tulipa pitkä kirjoitus : D Pointtina tässä ehkä se, että vauva alkaa kyllä nukkua pidempiä unipätkiä, jopa kokonaisia öitä, kun on terve ja siihen valmis. Siihen ei unikouluja tarvita tai sitten joidenkin kohdalla ne on paikallaan, mene ja tiedä.. Näin on myös monen muun kohtalontoverin kokemukset 😉 Aina tulee vaiheita kun ei nukuta niin hyvin ( hampaat, sairastelu, uudet taidot) mutta ne menee ohi. Säännöllinen päivärytmi ja riittävä määrä hellyyttä päivän aikana on kaiken aa ja oo.

    Muistatte vaan kuunnella itseänne ja vauvaanne, niin hyvä tulee! 🙂

    • Paljon hyviä pointteja sinulla 🙂 Uskon myöskin näin, että terveellä maalaisjärjellä pääsee pitkälle, nyt on ainakin sellainen olo, että kyllä myö tää homma handlataan!

  8. Itselläni on pian kaksivuotias lapsi ja nyt toivon niin kovin, että olisin osannut olla stressaamatta vauva-aikana. Yritin nukuttaa omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen, mutta eihän siitä mitään tullut. Nukuttiin koko perhe jopa entistä huonommin. Heti kun ymmärsin lapseni tarpeen, eli sen että hän tarvitsee meidän läheisyyttä ja äidinmaitoa myös yöllä tuli elämästä parempaa. Alettiin nukkumaan paremmin ja jaksettiin myös päivät paremmin. Kun lapsi saa ensimmäisen kahden vuoden ajalta tunteen, että hänen tarpeisiinsa vastataan, syntyy turvallinen kiintymyssuhde joka kantaa koko elämän. Aika menee ihan hirveän nopeasti! Tee niinkuin teidän lapsi tarvitsee <3 Vauvat on myös imetyksen suhteen viisaita, he ottavat sen minkä tarvitsevat. Varmasti tiedät kaikki äidinmaidon hyödyt 🙂

    • Näin me aiotaankin toimia. Kokeillaan pian sitä omaa huonetta ja sängyssähän hän osan yöstä nukkuukin. Jos homma ei vielä toimi, niin sitten se ei toimi. Nykyisellä systeemillä poika nukkuu todella hyvin, niin jos näyttää, että yöt menee hankalaksi niin tämä on todella hyvä. Uskon, että meidän poika saa päivällä kuitenkin tarvitsemansa määrän rakkautta ja läheisyyttä, sillä suurimman osan päivästä hän on sylissä jopa nukkuu useammat unet niin. Tiedän äidinmaidon hyödyt. Mutta kuten muistakaan asioista, en halua ottaa imetyksestäkään ylimääräisiä paineita 🙂 Ihanaa kesää sinulle <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta