Sinä tuleva äiti..

IMG_5385

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää  Monnaa, kukaan ei ole hetkeen sanonut minusta noin kauniisti, on hyvin hämmentävää kuulla inspiroivansa äitinä – kun sitä on itsekin vielä niin epävarma.

Raskausaika ja myös siihen liittyvä epävarmuus on minulla täysin tuoreessa muistissa. Voin samaistua ihan jokaiseen pelkoon, mitä Monna postauksessaan mainitsee, muistan ne kuin eilisen! Lohdutuksen sanana, kaikesta selviää elävänä – myös siitä synnytyksestä, vaikka usko minulla ainakin meinasi loppua. Voin myös sanoa, että välillä on tehnyt mieli lyödä seuraavaa ihmistä, joka käskee nauttia, etenkin niinä raskausajan ja tämän vauva-arjenkin pimeinä hetkinä. Mutta niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, kaikesta selviää ja nyt kolmen kuukauden jälkeen voin jo sanoa, että en vaihtaisi minuuttiakaan tuon pikkumiehen kanssa käytetystä ajasta – hän on niin mainio<3

Haluaisin nyt kuitenkin paneutua tähän lauseeseen:

Minä vannoin kovaan ääneen vielä alkuvuodesta, että äitiys ei tule muuttamaan minua persoonana sitten tippaakaan

Minä vannoin myös näin. Päätin, että vaikka vauva tulee niin minä en muutu, en tippaakaan. Vauva tulee osaksi meidän arkea, me emme ala elää vauva-arkea, en ala lässyttää vauvalle jne. Kaipasin omaa aikaa jo ennen vauvan syntymää ja minulla oli ihan oikeasti todella vakaita ajatuksia siitä millainen äiti olen. Äitiys on muuttanut kaiken sen mitä joskus sanoin ja olen sitä mieltä, että kaikki muutos on ollut positiivista.

IMG_5367

Vaikka kanssaeläjäni ovatkin ehkä erimieltä kaikista niistä lastenlauluista joita olen laulanut pojalle, olen silti osannut kävellä ohi oman ylpeyteni ja niin minä lässytän ja lauleskelen kun olen pojan kanssa kahdestaan – ja myös muiden seurassa. Kun poika jokeltelee vastaan hänelle AINA jotain takaisin. Tänään viimeksi huomasin käyväni hänen kanssaan dialogia kesken ystävän synttäri kahvitusten.

Elämme tietyn rytmin mukaan iltaisin koska se on niin paljon helpompaa ja mietimme, että miten pojan päiväunet sujuisivat parhaiten – niin sitä mennään hänen hyvinvointi (ja vanhempien mielenterveys) edellä. Kannan poikaa kantoliinassa, vaikka vannoin etten ikinä tee niin(pidin sitä ihan hippien hommana) ja ostan hänelle värikkäitä, täysin sisustukseen sopimattomia leluja.

Silti käymme lounailla, shoppailemassa ja näemme ystäviä. Liikun säännöllisen epäsäännöllisesti ja juon lasin viiniä kun siltä tuntuu. 

Äitiys on tehnyt minusta itsevarmemman, määrätietoisemman mutta kuitenkin paljon inhimillisemmän ihmisen. Huomaan suhtautuvani muihin ihmisiin paljon ystävällisemmin ja huomioin ympäröivän maailman täysin eri tavalla kuin ennen. Äitiys on tehnyt minusta siis kai epäitsekkäämmän ihmisen, sillä elämäni ei enää pyöri vain oman napani ja minun tarpeideni ympärillä.

Olenko siis unohtanut itseni? En! En ole todellakaan eri Emma kuin ennen, minä vaan ehkä ajattelen enemmän kuin ennen. JA uskallan väittää, että ei ole olemassa vanhempaa, jonka elämä ei jollain tasolla pyörisi vauvan ympärillä. Paitsi niiden, joiden vastasyntynyt hoitaa itse oman syömisen, nukkumaanmenon, päiväunet ja vaipan vaihdon… Minusta sitä saa ja pitääkin olla vähän höpö, kuhan ei taas aleta liioittelemaan<3

Joten Monna ja jokainen nyt ensimmäistään odottava äiti haluan sanoa sinulle, että kyllä sinä muutut, synnytys sattuu ja todennäköisesti vauvakin itkee ainakin parina päivänä niin, että vanhenet valovuoden ja saat viimeistään ensimmäiset ryppysi. Et todellakaan tule liikkumaan ainakaan aluksi niinkuin ennen ja oikeasti ei se oma aikakaan ollut ensimmäisenä mielessä muutenkaan. Kaikki tämä kuuluu siihen matkaan vanhemmaksi ja vaikka välillä on suoraan sanottuna paskaa, niin hengissä tässä ollaan ja voidaan hyvin – enkä päivääkään vaihtaisi pois.

Aika lähtökuopissa tässä itsekin olen, ihanaa kun täällä kuopassa ei tarvitse olla yksin<3

IMG_5372

emmakaisa

19 vastausta artikkeliin “Sinä tuleva äiti..”

  1. Oon muuten huomannut itsessäni saman, että oon jotenkin epäitsekkäämpi enkä ajattele muista ihmisistä niin paljon pahaa kuin ennen. Ehkä myös hillitympi jollain tapaa. Kyllä se äitiys vaan ihmistä muuttaa. Se rakkaus lasta kohtaan väkisinkin muuttaa ajattelu- ja toimintatapoja. Silti en koe että olen esim. luonteeltani muuttunut enkä haluakaan muuttua 🙂

    • Jep – juuri näin minäkin ajattelen. Olen ihan yhtä huonolla huumorintajulla varustettu kuin ennenkin – vaikka äiti olenkin 😀 Kyllä ne tietyt asiat on ja pysyy ja saakin pysyä!

    • Voi koitahan levätä ja olla itsekäs, ihanaa ja jännittävää loppuraskautta<3

  2. Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä, haluanko saada lapsia ja tulla äidiksi. Olen kohta 33 vuotias, joten biologisistakin syistä näitä jo mietii. En ole oikeastaan koskaan mieltänyt itseäni mitenkään äidilliseksi, ja ajatukseni ovat olleet enemmän ”lapset on kivoja, mutta onneksi ei omia”. Nyttemmin pelkään sitä, muuttavatko lapset minua ja vaikkapa parisuhdetta (negatiivisella tavalla). Toisaalta mietin myös sitä, miksi haluaisin altistaa pienen viattoman lapsen tähän pahaan ja julmaan maailmaan. Oliko sinulla äidiksi tuleminen aina itsestäänselvyys? Ehkä itse koen painetta siitä, että minun pitäisi olla jonkin sortin super-mutsi… 😀 Koetko itse painetta siitä, että pitäisi olla hyvä äiti?

    • Voin lohduttaa, että olin varmasti vielä vuosi sitten tähän aikaan epävarma, että haluanko lapsia ollenkaan. Sitten olinkin jo raskaana. Minulle äitiys ei todellakaan ole ollut mikään selviö tai kokemus, että haluan olla äiti. Nyt kun uutisia katsoo, niin ymmärrän ajatuksesi hyvin. Lapsi muuttaa jokaista, mutta minusta se, että vaikuttaako se negatiivisesti on osittain han itsestä kiinni. En koe paineita, sillä olen ajatellut, että olen juuri tällaisena paras äiti pojallemme. Jos äitiydestä lähtee kilpailemaan, niin aina sitä kokee huonommuuden tunteita. Toivottavasti n ämä vastasivat kysymyksiisi 🙂

  3. Ihana teksti ja treeni oli myös kivan oloinen.Tuli ihan kylmät väreet iholle lukiessani tätä.Itsellä vähän huonompi raskaus kokemus takana,joka johti sikiön kuolemaan rv 25+5 😓😢 Istukassa oli tukoksia😩 .Pitäis saada jossai kohtaa klexane piikki hoito ehkäisemään tukoksia.Nyt uusi raskaus 8+1 menossa.Rusehtavaa vuotoa tullut pyyhkiessä josta pelästyin ja soitin neuvolaan.Sanottiin olevan vaaratonta.Jotenkin on heti varpaillaan noista
    jutuista kun on tuo tapaus taustalla.Äitiys pukee sinua!Blogisi on myös todella kiva ja tykkään tyylistäsi kirjoittaa☺ .Toivon että itsekin tällä kertaa koen sen äitiyden ja kaikki siihen liittyvän.Tulipa stoori😁 .

    • Voi ei! Tuollainen kokemus jää varmasti kyllä kalvamaan mieltä ja varjostaa uuttakin raskautta. Lohdutuksena, että minulla oli viikolle 12 veristä/rusehtavaa vuotoa ja kaikki oli koko ajan yli. Uskon silti, että sitä haluaa olla ekstra tarkkana. Ihanaa ja levollista odotusta sinulle <3

  4. Huojentavaa kuulla etten ole ainoa joka vuotelee,mutta todella vähäistä se on.Oliko sulla istukka kohdunsuulla?.27.pv sitten äitiys polille käynti,en tiiä ohjeistaako nyt jo sen napapiikin (klexane) ja varmaan katsovat ehk ultralla, silloin on 9+5 jo.Jännittää sinnekin meno kamalasti jos joutuukin samaan huoneeseen kuin viimeks jossa kuuli ne kamalat sanat.Mutta ehkä me miehen kans selvitään siitä!Kiitos sanoistasi Emma!💕 .

    • Mulla oli alhaalla takana, mutta ei kohdunsuulla.. Joo noi vuodot on tosi ärsyttäviä kun koskaan ei tiedä mistä ne johtuu! Zemppiä teille, mäkin pidän täällä teille peukkuja<3

  5. Kiitos😍 !.Sit ku viel loppuis tuo pahoinvointi nii olis aika jees juttu.Oliko sulla pahoinvointia?Tai vinkkei heittää?😁

    • No mulla ei auttanut kun aika 😀 eli koita vaan kestää!

  6. Joo ei auta kuin kestää ,inhottavaa kyllä tämä 😀 ! Ehkä se joskus loppuu 🙂 Viimeks tais olla 8-14 viikot tuota vaivaa ,nyt jo alko aiemmin viikol 7.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta