Äidin pieni synnintunnustus.

sis. mainoslinkin

Yhtä monesti kuin mitä olen vauva sylissä kävellyt rappusia olen miettinyt mitä kävisin jos nyt kaatuisin. Joka ikinen kerta auton ratissa ajattelen läpi onnettomuustilanteen ja jalkakäytävällä kävellessäni kaatumisen. Koska olen ihmisenä todella tapaturma-altis koitan keskittyä joka askeella ja minimoida sen, että olen pian vauva sylissä naamallani. On lähes ihme, että meillä meni näinkin pitkään ilman suurempia sattumuksia…

IMG_5764

Muttamutta. Elämäähän ei voi elää ajatellen pahinta tai ennakoiden jokaista tilannetta niin tuli meillekin se päivä  viimein eteen, että olisi voinut käydä huonosti. Täytyi kai kantapään kautta oppia, että pian nelikuista vauvaa ei voi enää laittaa ihan mihin vain vatsalleen.

Tämän totesin kun vauva kierähti sängyltä lattialle.

Olen elänyt viimeisen vuorokauden valtavassa syyllisyyden tunnossa. Vauvan itku tapahtuneen jälkeen särki sydämen ja koko ilta suunitelmineen menti täysin uusiksi, koska oli tarkkailtava, että Emil on ihan normaali. Olihan hän – hieman itkuisempi vain.

Olen meistä se tyynempi ja realistisempi, kun Timo taas se joka impulsiivisesti näkee tilanteen aina pahimmalla mahdollisella tavalla. Olisi ehkä parempi jos minäkin panikoisin siinä hetkessä, enkä hiljaa mielessäni rankaisisi itseäni huolimattomuudestani. Onneksi Emil on tänään ollut oma itsensä, kaivannut vain syliä vähän vielä enemmän. Kaikki raajat toimii ja poika on kivuton, joten säikähdyksellä selvittiin. ONNEKSI.

IMG_5765

Tämä ei ollut todellakaan pojan viimeinen kolhu, mutta sellainen, jonka olisin omalla varovaisuudellani voinut kyllä ehkäistä. Turhaa on toki itkeä kun kakka on jo housuissa, mutta kyllä tästä taas opittiin jotain.

IMG_5758

Kuvien vauvanpeitto Elodie details TÄÄLTÄ *. Ellokselta saa nyt 25% alennusta lastenvaatteista ja kengistä käyttämällä kassalla koodia 345409. Alennus on voimassa 14.9 asti.

emmakaisa

12 vastausta artikkeliin “Äidin pieni synnintunnustus.”

  1. Minulla myös vauva tippunut sängystä lattialle ja hengissä on edelleen tämä lapsi. Toinen kiipesi lastenvaunuista ja kierähti siitä maahan että ei niitä lapsia voi pumpulissa pitää.

    • Juu ei voi ei, toki tällaiset ns. omat huolimattomuudet ottaa aina päähän, vauvan omalle kiipeilylle ei voi oikein mitään 😀

  2. Sattuuhan noita, vaikka kuinka yrittäisi olla varovainen. Onneksi yleensä äiti kärsii enemmän kuin lapsi. Se henkinen morkkis on aivan kamala eikä siihen auta järjen ääni yhtään.

    • Juu tässäkin tapauksessa taidettiin me vanhemmat pelästyä vielä pientäkin enemmän!

  3. Meidän kaikki viisi lasta on ensimmäisen vauvavuoden aikana tipahtanut kerran tai kaksi sängystä/sohvalta. Kaikki on ollut joka kerta kunnossa, vaikka oma syyllisyys on ollut joka kerta karmea! Vauvat oppii jossain vaiheessa niin nopeasti liikkumaan enemmän, että vaikka kuin yrittää varoa ja ennakoida, se ei ole riittänyt 🙁 onneksi pienet on yllättävän kestäviä, oma paha mieli kestää aina paljon kauemmin kuin lapsen..

    • Voi viiden kanssa kyllä varmasti sattuu ja tapahtuu kaikki mahdollinen 😀

  4. Ensin pitää kiittää kun kirjoitat tätä blogia ja jaat omia kokemuksia äitiydestä. Arvostan sua äitinä paljon. Tää on iso tsemppi muillekin tuoreille äideille -ainakin mulle! Itselläni on 5kk ikäinen poika, joten hieno lukea toisen saman ikäisen pojan äidin ajatuksia. Välillä kun luen blogiasi, tuntuu siltä, kuin joku kirjoittaisi asiat niinkuin itse koen ja miten asioita ajattelen. Samaistun niin täysin moneen asiaan kanssasi.
    Tänään meillä poika kiepsahti päälleen lattialle, onneksi ei käynyt kuinkaan. Paitsi äidin morkkis on valtava! Ehkä morkkiskin pian helpottaa, varsinkin kun nyt tietää, etten ole ainoa.

    Äitiys on rankempaa kuin olin koskaan kuvitellut, mutta samalla niin palkitsevaa. Nostan hattua kyllä ihan jokaiselle äidille. Ollaan me aikamoisia naisia! 🙂

    Ihanaa loppukesää teidän perheelle! 🙂

    • Voi kiitos<3 minulle on tärkeää, että saan kirjoittaa tätä blogia, koska saan purettua ajatuksiani ja samalla kuulla muidenkin kokemuksia, joten tunne on kaikinpuolin molemminpuolinen, lukijat on nykyään ekstratärkeitä!
      Voi teidänkin pientä ja sinua, se morkkis on ihan jäätävä ja itku iso(etenkin vauvalla;)).
      Onneksi kaikki hyvin! Ihanaa loppukesää teillekkin<3

  5. Varmaan lähes jokainen vauva ainakin sen kerran tipahtaa jostakin/muuten kolauttaa itsensä. (Näin ainakin meillä molempien kanssa.) Vaikka nuo tilanteet aina onkin otettava vakavasti, voi itseään hieman lohduttaa sillä, että jos vauva alkaa välittömästi tipahtamisen jälkeen itkeä, ei ainakaan todennäköisesti käynyt pahemmin.

    • Näin mä itsekin järkeilin, että kun Emil heti alkoi itkeä, ei voinut käydä kovin pahasti. Mutta aina pitää olla hieman tarkkana kuitenkin!

  6. Näin vasta esikoista odottavana on pakko todeta, että ehkä ihan hyväkin ettei vielä tiedä kaikkea mitä tulevan voi pitää 😬 😉
    Hei, minulla olisi postaustoive! Voisitko näin sporttisena ja liikkuvana äitinä kirjoittaa käyttökokemuksia kantoliinasta ja/tai kantorepusta?? Miten vaavin/taaperon kanssa kulkeminen onnistuu ihan konkreettisesti, miten kantaa mukana siinä ohessa hoitovälineet jne jos lapsi kantoreppu/liinassa?

    • Juu parempi vähän elää pienessä tiedottomuudessa 😉 Kiitos postaustoiveesta! Voisin sen toteuttaa lähitulevaisuudessa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta