Jos en tietäisi, niin luulisin olevani raskaana.

IMG_6077

Ensimmäiseksi on pakko kiittää kokemuksista joita te lukijat jaoitte imetyspostauksen kommenteissa. Kiitos myös positiivisista kommenteista ja kannustuksesta – pelkäsin negatiivista kommentointia tulevan paljon enemmän kun mitä sitä lopulta sitten tuli!


Minulla taitaa olla meneillään joku hormonitoiminnan muutoskausi kun tuntuu ihan samalta kuin vuosi sitten tähän aikaan. Olo on väsynyt ja turpea. Olisi varmaan pikkuhiljaa aika keskittyä hieman omaankin hyvinvointiin, sillä tämä kesä on todellakin ollut hyvin huoletonta aikaa. En jaksaisi ruveta stressailemaan mistään, mutta huomaan minun huolettomuuteni olevan hyvin haitallista hyvinvoinnilleni. Ihan ensimmäisenä aloitan vesitalkoot, sillä synnytyksen jälkeen vedenjuontini loppui kuin seinään ja edes imettäessä en juonut tarpeeksi vettä. Jo vedenjuonnin riittämättömyys voi yksinään aiheuttaa tämän väsymyksen.

Nyt näen selvästi miten äideillä voi oma hyvinvointi unohtua lapsen myötä, sillä olen hieman päästänyt itseni rappiolle. Liikkumattomuus ja epäsäännölliset elämäntavat todellakin tekevät tehtävänsä. Tällä hetkellä tilanne on kyllä se, että minua ei voisi vähempää kiinnostaa salitreeni ja lenkkeily pojan kanssa on pikemminkin kahvakuulakävelyä, sillä poika viihtyy edelleen huonosti vaunuissa. Pakko kyllä sanoa, että nyt tällä viikolla on tapahtunut jotain ja hän on nukkunut 2/3 päiväunista vaunuissa, joten toivoa on!

IMG_6071

Noh, eiköhän tämä ole vain ohimenevä vaihe ja pian energiaa riittää muuhunkin kuin pojan kanssa leikkimiseen! Fakta on myös se, että kun jumppaa koko päivän pojan kanssa, joka painaa jo varmasti lähemmäs 9kg (ehkä?), niin illalla pelkkä ajatuskin painojen nostelusta puistattaa, sillä kroppa on ihan loppu. Haaveilen hieman tfw- treenien aloittamisesta, mutta saa nyt nähdä mitä tässä jaksaa ja mitä ei. En jaksa ottaa mitää stressiä, vaikka kaipaan kyllä säännöllistä liikuntaa. Mielessä on myös vauvajumppa ja vauvauinti.. Millaisia kokemuksia teillä on vauvauinnista?

Minua jännittää ihan älyttömästi huominen neuvola, vaikka mitä siellä nyt olisi? Poikaa tuntuu kiinnostavan kaikki muu, paitsi iänmukaiset ”temput” ja snäppiäni seuraavat ovat saattaneet nähdä, että hän mm. seisoo tukea vasten.. Alkaisi nyt ensin kääntymään lattialla. Kirjoittelen kuitenkin pidemmin huomisesta neuvolasta ja Emilin 4kk kuulumisista vielä tällä viikolla. Luojan kiitos tässä kuussa ei tule yhtään rokotetta, edellisistä kärsittiin melkein neljä päivää – vaikka äkkiä siitäkin lopulta selvittiin. Vauvan kanssa kun on tuo aika alkaa aina madella kun tilanne on päällä.

Mitäs teille siellä kuuluu? 

IMG_6081

 

 

 

 

emmakaisa

16 vastausta artikkeliin “Jos en tietäisi, niin luulisin olevani raskaana.”

  1. En voi kuin suositella vauvauintia koko perheen harrastukseksi! Me aloitettiin se heti,kun tyttö oli 3kk ja rokotukset otettu. Kevät käytiin ohjatuilla uinneilla ja kesällä on käyty eri halleissa ihan omineen. Haminan hallikin tuli testattua, terapia-altaassa kelpaa uida niin vauvan kuin vanhemmankin :).
    Alkuunsa meillä ainakin oli pientä säätöä kun piti kuljettaa kaukaloa mukana,että sai tytön johonkin oman suihkun ajaksi,mutta nyt kun istuu ja seisookin niin on iisiä..kunhan pysyisi erossa tuntemattomien uimakasseista 😀

    Eve

    • Siis totta 😀 Eipä ole tullut mieleenkään, että tosiaan eihän tuo suihkussa pärjää vielä itse 😀 Noh, varmaan se kaukalo tulee meilläkin olemaan sitten mukana!

  2. Ei kannatta huolestua, jos Emil ei vielä käänny 🙂 Meidän tyttö kääntyi vasta muutaman päivän vajaa 6kk ikäisenä. Sen jälkeen oppikin nopeaan tahtiin uusia juttuja. Ryömimään 7kk iässä, konttamaan 8kk iässä ja 9kk iässä seisomaan ja kävelemään tukea vasten. Nyt 11kk iässä otti ensimmäiset askeleet 😍

    • Joo emmä siitä olekkaan huolissaan… Kaikki aikanaan, kuhan vaan ei ala kävellä ensin 😀

  3. Kaikki nämä ”what´s your excuse?” henkiset jutut ei auta pienen vauvan äitiä liikkumaan. Äitiys voi olla niin kokonaisvaltaisen voimia vievää, että ymmärrän tunteesi liittyen jaksamiseen ja liikkumiseen. Kun on koko päivän rakastanut sitä pientä ihmistä, ei illalla enää välttämättä jaksaa rakastaa edes itseään, puhumattakaan miehestä 😀 Armolla eteenpäin ja jossain vaiheessa varmasti jaksat jo kiinnostua liikunnasta enemmän.

    Neuvolaa ja temppuja ei myöskään kannata stressata. Pääsääntöisesti jokainen äiti on lapsensa paras asiantuntija ja jos et itse ole huolissasi mistään asiasta, intuitiosi on todennäköisesti oikeassa. Lapset oppivat nämä temput niin omassa aikataulussaan.

    • Joo olen sun kanssa ihan samaa mieltä. Kyllä ehkä vähän nyt jätän liikkumatta vauvan varjolla, mutta tosiaan kun ne ajat liikkumiselle on juurikin silloi klo 20 alkaen illalla tai sitten poika olkapäällä kävelyä päivällä, ei kauheasti huvita. Sitten kun tuo poika alkaa pärjätä lapsiparkissa, on ihan kivakin viedä hänet sinne hetkeksi leikkimään ja purkamaan energiaa, mutta nyt illalla on aikalailla mehut pois, etenkin kun tuo nassu ei nuku kuin miniunia pitkin päivää 😀

  4. Se vaan on fakta että lapsen tulon myötä se aika vähenee minkä ennen käytti liikuntaan. Kotiäitinä on vielä aikaa mutta sitten kun menee töihin ja lapsi hoitoon sitä aikaa on vielä vähemmän. Ei paljon houkuta työpäivän ja lapsen hoitopäivän jälkeen enää olla erossa siitä lapsesta enempää. Äitiys ottaa ensimmäiset 7 v ainakin reilusti pois omaa aikaa kunnes se lapsi on isompi ja voi olla esim . Yksin koton tai kavereita on jo niin paljon että äiti ei ole enää niin henkireikä.

    • Jep, kyllä se on itseä yllättänyt miten päivät vaan vierähtää, vaikka ei sitä edes välttämättä tee mitään ihmeellistä. Varmaan osittain nyt keksin vain tekosyitäkin, mutta kyllä sitä aikaa sitten taas löytyy kun siihen on valmis 🙂 Eikä kyse ole tällä hetkellä raaskimisesta, lähinnä siitä, että en saa takapuoltani enää sohvalta ylös kun voisin lähteä liikkumaan 😀

  5. Vauvauinti on ihan must! Me aloitettiin paria päivää ennen 3kk. Käytiin kaksi eri kautta! Sieltä saa kivat kuvatkin muistoksi.. Mulla oli bumbo-tuoli muistaakseni 6kk eteenpäin aina mukana pesutiloissa.

    Ota ihan rauhassa vielä hetki vain vauvalle (ja sohvalle, heh). Itse aloin kotitreenata vauvan ollessa 6-9kk. Tein joka viikko useamman kovan treenin vain kotona, joko päikkyjen aikaan tai vauva samassa huoneessa. Nyt herra on vuosi ja 2kk, voinen kertoa että en treenaa enää. 😀 Kyllä harmittaa, pitäisi siis päästä ihan salille tai pihalle koska ei tule enää lapsen kanssa mitään siitä hommasta..

    • Voi vitsi mä voin vaan kuvitella mitä säätöä meillä on joskus vuoden päästä 😀 Eikä sillä kaikki säädöt saa tulla! Sitten vaan sovelletaan sitä liikuntaa sen mukaan. Nyt eletään hetkessä:) Jaksamista sinne!

  6. Vauvauintia voin kyllä suositella, nimenomaan kivointa että on koko perheen harrastus ja tuo vaihtelua arkeen. Ja tosta liikkumattomuudesta, mä kans ennen vauvan syntymää salihirmu mut enpä enää. Illalla ei kerta kaikkiaan oo jaksamista enää lähteä enkä koe sitä edes tekosyynä. Tuntuu samalta kun entisessä elämässä joku ois kehottanu nukkumaanmenoaikaan salille, tai yöllä.. Se väsymyksen taso on kutakuinkin sama. Tietysti liikkua voi monin tavoin niinku sanoit enkä mäkään anna äitiyden olla syy liikkumatta lainkaan, kotijumpat ja vaunulenkit saa nyt toimia toistaseks. Jos haluaa vähän lisää tehoja niin vaunujen työntely isoon ylämäkeen tai vauva liinassa/repussa porraskävely on hyviä lajeja 🙂

    • Hei miksi en oo tajunnut lähteä liinan kanssa rappusiin! Kiitos tästä ideasta 🙂

  7. Moikka. Mä kävin esikoisen kanssa vauvajumpassa ja vauvapilateksessa. Niissä oli aivan super hauskaa! Suosittelen tuollaisia!! Luota itseesi ja älä stressaa!

    • Joo kyllä nyt taidetaan mekin mennä molempiin 🙂

  8. Meillä oli juuri tänään 3 kk neuvola piikkeineen. Pelkäsin ja oli ahdistunut rokotteiden pistosta etukäteen. Naurettiin eilen miehen kanssa, että kumpihan itkee enemmän äiti vai poika. No huutohan siitä tuli ja äidinkin silmät kostu, mutta nopeasti unohti pistot. Mutta nyt onkin illalla itketty ja huudettu minkä kurkusta lähtee. Meillä on ollutkin ihan luvattoman helppo ja tyytyväinen tuo poika, joten tällaiset yhden illan kovat itkut tuntuu maailman lopulta ja ahdistus itsellä melkoisen suuri kun mikään ei helpota toisen oloa. Panadoliakin annettiin vaikkei lämpöä ollut, vaan eipä oloa helpottanut sekään. Viimein nukahti pieni mies pullolle liikkuvaan syliin, kun vihdoin viimein alkoi edes pullo kelvata. Yhdyn siis kanssasi täysin tuohon, että tuntuu, kuin aika pysähtyisi silloin, kun on tilanne päällä vauvan kanssa. Nostan todella hattua niille kenellä oikeasti haastavampi/vaativampi vauva. Tämä mutsi on jo yhden illan jälkeen aikas finaalissa. Saa nähdä kauan meillä oireillaan, mutta tämä ilta oli kyllä hurja..

    • Oivoi! Jos yhtään lohduttaa, niin viikossa kaikki itkut on ohi 😀 meillä meni 4 päivää niin poika oli ihan oma itsensä. Nyt vaan hermot hyllylle ja ääntä kohti! Osaa taas arvostaa sitä leppoista vauvaa:D toivottavasti yö sujuu hyvin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta